Kirjoittaja: lurps
Ikäraja:k-11
Yhteenveto: kolmiodraama
Paritus: L/J ja L/S
1.lukuLika sukkia lojui lattialla. Salmiakkia oli sulanut päiväpeitteeseen kiinni. Kynä ja paperi vuori peittivät kirjoitus pöydän. Hamettani ei näkynyt missään. Kello näytti viittä vaille kuutta. Tanssiaset alkoivat kuudelta. Severus odotti aulassa. Minulla ei ollut juhlavaatteita päällä. Hiukset olivat sekaisin. Meikkipussi oli lainassa Eddiellä. Eddie oli kadoksissa.
Minä rajähdin, potkaisin pyykki kasaa kaataen samalla tuolin. Tuoli iskeytyi varpailleni, minä kirosin, horjahdin ja löin pääni ikävästi lattiian. Ja pökerryin.
Kuulin äänen, joka syntyi kun lasi pullo laskettiinn metalliselle alustalle, jotain kierrettiinn todennäköisesti auki ja suutani alettiin väkisin vääntämään auki. Siinä vaiheessa havahduin, ponkaisin istumaan ja suljin suuni visusti kiinni.
"Neiti Evans! Puraisitte melkein sormeni irti!" Matami Locksley ääni kiljahti. "Äläkä ponkaise tuolla tavalla. Äkkinäiset liikkeet sekoittavat pään uudelleen."
Avasin silmäni varovasti, totutellen kirkkaaseen valoon. Valkoista. Se tarkoittaa Sairaalasiipeä.
"Ouh" minä voihkaisin ja pitelin päätäni.
"Minä tiedän. Laskeudu takaisin makuulle, niin minä hoidan pääsi tuotapikaa kuntoon." Matami sanoi tiukasti ja minä antauduin laskeutuen takaisin makuu asentoon.
"Tämä saattaa maistua hieman... oudolta." hän sanoi ja työnsi jonkun pullon suhuuni.
Limaisen ja paksun aineen lipuessa kohti kurkkuani aloin yskiä.
"Niin, niin, minä tiedän. Se ei maistu erityisen hyvältä, mutta auttaa" Matami Locksley mutisi ja kaatoi koko pullon kurkkuuni.
Poskiani alkoi pakottaa. Sellainen tunne, joka tulee ennen oksennusta. Aloin kakoa.
"Voi, älä oksenna! Joudumme muuten antamaan sinulle lisää sitä."
Sen kuullessani nielaisin liemen irvistellen.
"Saanko vettä?" minä raakuin pidellen kurkkuani.
"Tässä näin, ole hyvä" Matami ojensi vesilasin ja minä join sen yhdellä kulauksella.
Päänsärky lakkasi hetkessä.
"Helpottiko?"
"Kyllä vain"
"Mitä oikein tapahtui?" Matami Locksley kysyi.
"Minä... kaaduin ja löin pääni"
"Selvä on.... sitä arvelinkin. Pääset pois heti kun olet hieman levännyt." matami selitti ja kääntyi lähteäkseen.
"Ei.. tuota.. minä olen aivan kunnossa! Voisinko lähteä? Tanssiaiset..." minä sanon.
"Tanssiaiset! Kyllä sinä sinne myöhemminkin ehdit" Matami tuhahti ja katosi koppiinsa.
*****************************************************
A/N: hmm... muistaakseni matami pomfrey ei Lilyn aikaan... joten keksin uuden tyypin
toivottavasti pidätte. Kirjoitus virheitä löytyy... kommenttia!
