Ficin nimi: Onnekas pieni pirunraiska
Kirjoittaja: Minä taas
Fandom: Helluva Boss
Ikäraja: S
Mukana: Fizzarolli/Asmodeus & Blitzø
Genre: Slice of life, pientä arkihenuilua
Summary: Oli kieltämättä hassua todistaa, miten paskanjäykähköinä ja oudon muodollisina Asmodeus ja Blitzø pönöttivät olohuoneessa –kumpikaan kun ei tavallisesti ollut sosiaalisesti pölyisimmästä päästä.
A/N: Helluva Bossissa on niin mukavan monta hahmoa, joihin kiintyä ja joista kirjoittaa jotain mukavaa.✨ Oikein mainiota joulua tämän myötä, Larjus! ❤️⛄
***
Oli kieltämättä hassua todistaa, miten paskanjäykähköinä ja oudon muodollisina Asmodeus ja Blitzø pönöttivät olohuoneessa – kumpikaan kun ei tavallisesti ollut sosiaalisesti pölyisimmästä päästä. Ilman Fizzarollia tunnelma olisi varmasti ollut kiusallisuudesta niin sakea, että sitä olisi voinut leikata veitsellä.
No jaa, mikäs siinä. Blitzø oli kuitenkin saapunut hänen kutsustaan paikalle, mikä tarkoitti sitä, että tämä saisi kauniisti luvan tutustua hänen kumppaniinsa paremmin edes kahvituokion verran. Sama päti Asmodeukseen; kun tämä kerran oli ilmoittanut olevansa vapaalla sinä päivänä, saattoi tämä käyttää aikaansa hyvin löytämällä yhteisiä puheenaiheita hänen parhaan ystävänsä kanssa. Asmodeus olisi aina voinut vedota töihin ja juksata häntä aikatauluistaan, mutta eipä tämä sellaista ollut tehnyt.
Eikä Asmodeuksella edes ollut tapana syöttää hänelle pajunköyttä. Fizzarollia oli tosiaan onnistanut rakkaudessa.
Hyväksi onneksi Fizzarolli ei myöskään uskonut, että meno olisi alusta loppuun läpeensä kömpelöä. Asmodeus tuli juttuun lähtökohtaisesti kaikkien kanssa. Blitzø taasen tapasi perusasetuksenaan katsella kaikkia epäilevästi, mutta tapasi sulaa ennen pitkää yhteisten puheenaiheiden löytyessä.
“Niin, joten, tuota... Ottaisimmeko teetä tai kahvia?” Asmodeus kysyi Blitzølta, joka näytti siltä, ettei ihan käsittänyt konseptia, jossa itse suuri ja mahtava kuolemansynti kysyi, tahtoisiko pieni mitätön piru mahdollisesti juotavaa.
“J-joo, kiitti. Vaikka teetä, jos on?” Blitzø köhähti. Fizzarolli tirskahti hiljaa. Niin vaikeana.
“Tee kuulostaa hyvältä! Pyydän hovimestarin keittämään –” Asmodeus aloitti, mutta Fizzarolli oli vikkelämpi ja ilmoitti mielihyvin hoitavansa asian.
“No mihin sinä karkaat?” Blitzø köhähti sen näköisenä, ettei arvostanut liiaksi ajatusta jäädä Asmodeuksen kanssa kahden.
“Keittämään sitä teetä?”
“Juuri puhuttiin jostain hovimestarista!”
“Sehän nyt tulee tässä samalla, kun käyn heittämässä kepillisen!” Fizzarolli virkkoi pätevänä tekosyynään.
“Varo vaan sitten, ettet kuse teepannuun, höynä!” Blitzø huusi, kun hän kipaisi olohuoneesta. Fizzarolli otti käytävällä pari askelta kohti keittiötä ja hiipi sitten lähemmäs olohuoneen oviaukkoa voidakseen salakuunnella keskustelua täysin viattomat tarkoitusperät omaten.
“Pakko kysyä, päästätkö sinä oikeasti Fizzin keittiöön?” Blitzø lohkaisi Asmodeukselle. “En tiennyt, että olet noin optimistinen. Tai naiivi.”
Fizzarolli virnisti. Pyh, kompuroi sontaan.
“Luottoni on varsin korkealla!” Asmodeus tokaisi ja lisäsi Blitzølle äänensä niin matalana, että Fizzarollin piti pinnistellä kuullakseen: “Niin kauan kuin kyse on vain teen tai kahvin keittämisestä.”
Okei, ihan aiheellinen kommentti hänen keittiötaituruutensa yleisen tason tuntien.
Mutta haistakoon Ozziekin nyt.
Blitzø pärskähti hyväntahtoisesti. “Teillä kahdella kai pyyhkii hyvin?” hän kysäisi keskustelua jatkaen.
“Niin voisi tosiaan sanoa! On se Fizzy aikamoinen sähikäinen... Ja häntä on niin kovin helppo rakastaa”, Asmodeus virkkoi, ja Fizzarollin rintaan pesiytyi onnellinen lämpö.
“Jep, pitää paikkansa... Ja pidäkin siitä sähikäisestä hyvää huolta, kuule!” Blitzø sanoi niin painokkaasti kuin vain osittain tutulle kuolemansynnille paarialuokan piru kehtasi. “Muuten tapahtuu ihan vitun hirveitä, sano minun sanoneen.”
Fizzarolli tukahdutti hihityksen ja pyyhkäisi liikutuksen kyyneleitä silmäkulmistaan. Voi, Blitz.
“Kunniasanalla, Blitzø hyvä!” hän kuuli Asmodeuksen lupaavan juhlallisesti ja katsoi viimein parhaaksi hilpaista keittiön puolelle teenkeittopuuhiin. Hän ei ollut varma, miten pitkään hänen olisi ollut vielä mahdollista pysytellä hiljaa, kun hänen sydämensä niin pakahtui rakkaudesta Asmodeusta ja Blitzøa kohtaan.
Pahus, miten onnekas pieni pirunraiska hän olikin.
Keittiössä kävi ilmi, että hovimestari oli ehtinyt jo hoitaa kuppien, asettien ja keksien asettelun tarjottimelle, joten Fizzarollin tehtäväksi jäi oikeastaan vain napsauttaa vedenkeitin päälle ja koota tarjotin täydeksi. Keittimen piipittäessä tuossa tuokiossa Fizzarolli kaatoi teeveden keraamiseen kannuun – kikkelien kuvilla silattuun – ja nappasi tarjottimen viedäkseen sen olohuoneeseen.
“Kas näääin!” hän huikkasi oviaukolta suu yhtenä hymynä.
“No mitä helkkaria, siinä meni ehkä pari minuuttia!” Blitzø ällisteli. “Maksimissaan viisi!”
“No joo, meillä on nopea keitin, ja kaikki jutut oli puolivalmiiksi koottu kasaan!” Fizzarolli tokaisi. “Mistäs minä jäin paitsi?”
“Et mistään olennaisesta”, Blitzø sanoi ja otti hänet kainaloonsa, kun hän pesiytyi sohvalle tämän viereen. “Puhuttiin sinusta paskaa.”
“Vau. Varsinainen paskanjauhaja sinä oletkin aina ollut”, Fizzarolli hymähti.
“Puhuimme itse asiassa bisneksestä, ja Blitz oli juuri kertomassa jotain veikeää anekdoottia sirkuksesta”, Asmodeus valisti auliisti. Ai että tämä oli rehellisyydessään niin suloinen.
“Niin mitä olin kertomassa?” Blitzø kysyi.
“Anekdoottia eli vitsiä”, Fizzarolli hymähti. “Vitun juntti.”
“Suus kiinni siinä! Odotas vain, kun Stolas opettaa minulle niin paljon uusia hienopierusanoja, että te kaksi saakelin hyväkästä jäätte kakkoseksi!”
“Uuu, se jää nähtäväksi...” Fizzarolli virnisti ja puhalsi teekuppiinsa hiljaisen onnellisuuden vallitessa, kun Blitzø alkoi kertoa tarinaa siitä, kun oli penskana syöttänyt sirkuksen hevosille väärää ruokaa ja ne olivat saaneet hillittömät hepulit. Asmodeus nauroi tarinalle lämpimästi, ja Fizzarolli sujautti toisen kätensä ja jalkansa tämän ympärille voidakseen pitää hänelle rakkaimmat miehet lähellään. Jää oli murtunut suorastaan verrattomasti, ja kuuma tee auttoi tunnelmaa vapautumaan entisestään.
“Tiedättekö, pakko sanoa juuri nyt ja tässä... Te olette aika ihania”, Fizzarolli totesi heidän naurettuaan yhdessä tarinan lopputulemalle.
“Voi, Froggie rakas...” Asmodeus suukotti häntä hellästi kädelle. “Niin sinäkin.”
“Jep...” Blitzø painoi otsansa hänen otsaansa vasten, ja Fizzarolli kuuli sekä tämän että oman hiljaisen kehräyksensä. “Ja olipa söötin siirappinen toteamus.”
“Eikö vain”, Fizzarolli hymähti teekupistaan hörpäten.
