Title: Kauhea kaljamaha
Author: Larjus
Chapters: Lyhyt oneshot
Fandom: Yuri!!! on ICE
Pairing: Otabek Altin/Yuri Plisetsky
Genre: Arkinen hömppä
Rating: S
Disclaimer: Alkuperäisestä kiitos, kunnia ja kaikki oikeudet Kubo Mitsuroulle ja Yamamoto Sayolle sekä muulle YOI-staffille. Fici on kirjoitettu (itseni) viihdyttämiseksi, eikä kukaan ole hyötynyt siitä rahallisesti.
Summary: ”Mikäs se tämä sitten on?” hän kysyi kuin olisi juuri todistanut tämän puheet virheellisiksi.
”Vatsa”, Otabek sanoi, ja hymy oli paeta hänen huulilleen. ”Ihan tavallinen vatsa, joka ei mitenkään voi pysyä kovana ja litteänä sohvalla istuessa.”A/N: Kauankohan tällainenkin pätkä on mielessäni pyörinyt…
Mut joo, pakkohan tää oli kirjoittaa, koska tämmösten höpöjen arjen palasten rustailusta tulee itselleni hyvä mieli. Eihän sitä mitään muuta ficcailusta kaipaakaan. Taas vaihteeks tämmönen yhden istuman pikafici, kun muuten iskee vieroitusoireet Otayurista ficcailun suhteen
Onnistuin kyllä samalla varsin tehokkaasti sotkemaan keskittymiskykyni unohtumalla katselemaan kuvia venäläisistä näyttelijöistä ja lukemaan tietoiskuja Pietarin vesijohtoveden laadusta
Osallistuu
Idän temppelin paluuseen ja lunastaa
FinFanFun1000:sta sanan
276. Olut.
Kauhea kaljamahaYuri oli viettänyt jo muutaman tunnin yksikseen tietokoneen äärellä sosiaalisen median, taitoluisteluvideoiden ja Netflixin parissa, mutta viimein seurankaipuu, jano ja vessahätä alkoivat ajaa häntä pois makuuhuoneesta. Hän pani tietokoneen lepotilaan, nousi verkkaisesti ylös tuolilta ja lähti puutuneiden pakaroiden jäykistämänä kohti vessaa. Matkalla hän näki vilaukselta juuri keittiöön suuntaavan Otabekin, mutta ei sillä hetkellä noteerannut tätä pikaista katsekontaktia enempää.
Silkkaa laiskuuttaan Yuri päätti tyydyttää myös janonsa vessassa, vaikka hanasta puuttuikin suodatin ja vedessä oli melko kelju sivumaku. Hiuksiaan haroen hän lähti etsimään Otabekista itselleen juttuseuraa, ja löysikin tämän nyt olohuoneen sohvalta, missä tämä oli varmaan alun alkujaankin istunut. Televisiossa oli parhaillaan mainostauko, mutta siitä huolimatta Otabek näytti yhtä keskittyneeltä kuin jos olisi seurannut talviolympialaisia. Yurin katse kiinnittyi hänen kädessään olevan tölkkiin.
”Mitä sinulla oikein on!” hän huudahti niin, että Otabek ihan säpsähti. Hän tavoitteli ääneensä järkyttynyttä äänensävyä, vaikka todellisuudessa hänen mielentilansa oli vain seurankipeä ja leikkisä.
”Öh…” Otabek ei selvästikään tiennyt mitä sanoa. Hän katsoi ensin Yuria, sitten kädessään olevaa oluttölkkiä ja sitten taas Yuria.
”Täällä sinä vain ryyppäät”, Yuri päivitteli niin dramaattisesti kuin kykeni alkamatta nauraa. ”Ammattiluistelija. Tuolla tahdilla kadotat solakan muotosi ja kasvatat itsellesi kaljamahan!”
”Ei satunnaisilla lauantaioluilla mitään mahoja kasvateta”, Otabek vastasi puolustelevaan sävyyn, vaikka tiesikin, ettei Yuri tosissaan ollut.
”Ai ei vai?”
Yuri suorastaan sukelsi sohvalle ja jäi makaamaan niin, että hänen päänsä oli melkein Otabekin sylissä. Hän ujutti toisen kätensä tämän paidan alle ja otti ronskisti kiinni tämän vatsasta.
”Mikäs se tämä sitten on?” hän kysyi kuin olisi juuri todistanut tämän puheet virheellisiksi.
”Vatsa”, Otabek sanoi, ja hymy oli paeta hänen huulilleen. ”Ihan tavallinen vatsa, joka ei mitenkään voi pysyä kovana ja litteänä sohvalla istuessa. Muutenhan se repeäisi, kun nousen seisomaan.”
”Pelkkiä puolustuspuheita”, Yuri tuhahti nostaen Otabekin paitaa lisää niin, että vatsaa paljastui enemmän. ”Kyllä minä tiedän, mitä vatsoille käy tuollaisilla juomatavoilla.”
Sitten hän painoi huulensa kevyesti paljastamalleen iholle. Hän tunsi Otabekin värähtävän hennon kosketuksen alla.
”Ei niin yhtään mitään.”
”Sehän nähdään”, Yuri sanoi, sillä halusi joka tilanteessa ole se, joka sanoi viimeisen sanan. Sitten hän painoi suunsa voimakkaammin Otabekin vatsalle ja puhalsi ilmaa niin, että sen vapautuessa kuului myös pieruääntä muistuttava törähdys. Otabek hätkähti kuin sähköiskun saaneena eikä Yuri tiennyt, johtuiko se pelkästään äskeisestä äänestä vai kutittiko syntynyt väreily.
”Mitä sinä oikein teet?” Otabek kysyi epäilevästi. Hän katsoi suoraan Yuriin, joka kohotti päätään sen verran, että heidän välilleen syntyi katsekontakti.
”En niin yhtään mitään”, Yuri vastasi ilmekään värähtämättä. Hän laski katseensa alas ja puhalsi taas Otabekin vatsaa vasten uuden törähdyksen. Tällä kertaa Otabek näytti varautuneen siihen sillä ei säpsähtänyt yhtä voimakkaasti kuin aiemmin.
”Jatka toki”, Otabek sanoi vinoillen, ja Yuri totteli kuuliaisesti.
”Minun on tylsää”, Yuri myönsi hetken kuluttua ja kuljetti etusormeaan Otabekin navan ympäri.
”Niin vähän ajattelinkin. Jää tähän seuraukseni. Telkkarista tulee Prityazheniye.”
Yuri näytti hetken miettivän tarjousta huolellisesti, vaikka oli itsestään selvää, että tietenkin hän jäisi siihen Otabekin kainaloon.
”Mutta saat luvan jättää vatsaparkani rauhaan”, Otabek ilmoitti Yurin myöntyvän vastauksen jälkeen. ”Sen sijaan voit painaa huulesi vaikka näitä vasten”, hän lisäsi laskien etusormensa alahuulelleen.
”Siinä samalla kun sinä ryystät kaljaa vai?” Yuri kysyi naurahtaen kuivasti. ”Älä kuvittelekaan, että toisin suuni lähellekään moista yökötystä.”
”Sanoo hän joka juo kissanpissavettä suoraan vessan lavuaarista.”
”Ei siihen kuole!”
”No ei kyllä kuole tähänkään”, Otabek sanoi hymyillen ja nosti oluttölkin huulilleen.
Yuri jupisi itsekseen jotain niin pienellä äänellä, että Otabek ei saanut sanoista selvää. Närkästyneestä olemuksestaan huolimatta Yuri kuitenkin käpertyi hänen viereensä ja vaikutti tyytyväiseltä. Otabek kietoi vapaan kätensä tämän ympärille ja veti lähemmäs itseään. Hän ei odottanut Yurilta minkäänlaisia suudelmia seuraavaan muutamaan tuntiin mutta yllättyi iloisesti tuntiessaan jo vartin kuluttua tämän huulien hipovan leukalinjaansa. Sormetkin olivat jostain syystä palanneet sivelemään hänen vatsaansa.
”Sinunhan piti jättää kaljamahani rauhaan”, hän sanoi hyvin hiljaa katse televisiossa pyörivässä elokuvassa.
”Hah, myönnät siis itsekin” Yuri virnisti.
”Mitään en myönnä”, Otabek kielsi. ”Mutta sinun vuoksesi voin joskus leikkiä mukana.”
Virne Yurin kasvoilla leveni lempeäksi hymyksi, ja hän painautui tiukemmin Otabekin lämpimään syleilyyn.
A/N: Prityazheniye on venäläinen elokuva (
linkki enkunkieliseen Wikipedia-sivuun).
