Ficin nimi: Herääminen
Kirjoittaja: Odo
Beta: Neiti Syksy
Hahmot: Sirius
Genre: Draama
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: Rowling omistaa Potterversumin hahmoineen ja minä vain leikin saamatta taloudellista hyötyä.
A/N: Kirjoittelinpa tällaista aamukahvihuuruissa, kun aurinko paistaa kivasti. Tässä pitäisi lienee olla varoitus, että toimii parhaiten pienessä aamutokkurassa, kuten betani sanoi, että oli liian virkeä, haha
Mutta siis mietin aluksi Sirius/Remusta, mutta mielestäni tämä toimii parhaiten parituksettomana. Osallistuu FF100: Puhdasveriset (031. Auringonnousu), Ficlet300 ja OTS20: Mustan suku.
Herääminen
Auringon säteet hiipivät verhojen raoista huoneeseen. Valo kutitti Siriuksen silmiä ja tämä käänsi kylkeään. Hän oli kuitenkin ehtinyt jo havahtua päivän valkenemiseen, joten kaappikellon tikitys alkoi soida pään sisällä ja vuotavan hanan pisarat saivat hänet kääntämään kylkeään uudestaan ja vetämään tyynyä lähemmäs korvia.
Keho tahtoi levätä, mieli tahtoi nukkua, mutta hän oli herännyt. Sirius nousi ylös, venytteli ja siristi silmiään kirkkaudelta, mutta ei sulkenut niitä enää kokonaan. Hän kuuli askeleita, jotka kantautuivat jostain alakerrasta ja mietti, millaista olisi ollut herätä yksin.
Hän ei halunnut herätä yksin, mutta joskus hän tahtoi omaa tilaa. Edes sen aikaa, että saisi juotua aamukahvinsa ja nautittua ikkunan läpi aamuauringosta ja sen paahteesta, mikä kesällä oli polttava ja sattui, kun sitä ei päässyt kokemaan.
Sirius ei jäänyt paikalleen vaan raahautui alakertaan, josta askeleet kuuluivat. Keittiössä oli väkeä, ainakin kaksi ihmistä äänistä päätellen, mutta Sirius meni sinne siitä huolimatta. Hän tarvitsi kahvia ja tupakkaa, ja toivoi, että saisi edes tänä aamuna olla hetken aikaa ulkona vetäen savuja keuhkoihinsa ja antaa kahvin poltella huulia.
Keittiössä häntä tervehtivät Molly ja Remus, joista jälkimmäisen näkeminen oli tervetullutta vaihtelua. Juuri Remus oli kiltalaisista se, jota Sirius kaipasi kaikkein eniten, vaikka muuten hän kaipasikin omaa rauhaa, edes aamuisin. Iltaisin oli liian yksinäistä.
Kahvipannu porisi jo liedellä, joten Sirius jäi odottamaan ja vaihtoi muutaman synkän uutisen. Remus kertoi tosin jotain hyvääkin, hänestä ja Tonksista, ja se sattui Siriukseen jollain tapaa. Kun hän viimein oli saanut takaisin parhaan ystävänsä, tämän sydän kuului jollekin toiselle. Vaikka pala siitä olikin edelleen Siriuksen hallussa.
Saatuaan kahvinsa Sirius oli jo päättänyt, että menisi istumaan ulos. Vain talon ovea vastapäiselle penkille, sanoipa Molly mitä tahansa. Tai Remus, joten vähin äänin hän asteli eteiseen, varoi herättämästä äitiään, ja avasi oven vaimennustaiat turvanaan. Keskustelu lakkasi, kun hän sulki oven perässään ja tuuli oli lempeä aamutakin läpi.
Aurinko oli se, mitä Sirius oli kaivannut. Hän kutsui luokseen loitsulla savukeaskin, joka lensi hänen avoimesta ikkunastaan ulos. Kahvikuppiaan Sirius puristi käsissään ja maistoi sen pehmeän aromin suussaan otettuaan ensimmäisen kulauksen.
Pihalla oli penkki, yhtä yksinäinen kuin hänkin. Raihnainen ja vuosien kuluttama, mutta istuutuessaan siihen Sirius tunti, että heräsi oikeasti ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Tupakka syttyi sauvan heilautuksella, kahvikuppi lämmitti sormia ja kehoa kilpaa auringon kanssa. Puhallettuaan viimeisimpiä savuja keuhkoistaan ovi aukesi ja Kalmanhanaukio 12 tuli jälleen näkyviin jästiasuntojen lomasta.
Hänen aamunsa oli vasta alkanut, mutta nyt hän pelkäsi sen loppuvan. Sirius oli juuri muistanut, miten hän oli rakastanut myöhään nukuttuja aamuja, sen valoa ja lämpöä kesäisinä päivinä, hetkiä jollain aika pysähtyi. Muistanut, miltä tuntui olla vapaa mies.
Enää hän ei ollut vapaa ja nähdessään Remuksen Sirius uskoi, että hänet suljettaisiin sisälle uudestaan uneen, jossa hän harhaili ollessaan vangittuna omassa talossaan. Remuksen kasvoilla oli kuitenkin tyyni ilme ja hän istuutui Siriuksen viereen penkille sanomatta mitään.
Sirius ei ymmärtänyt, mistä oli kyse, mutta Remus pysyi vaiti antaen Siriuksen sytyttää toisen tupakan, kun he istuivat siinä vierekkäin.
Remuksen hiljainen seura sai Siriuksen huomaamaan, että eniten hän oli nauttinut aamuista, jolloin kelmit olivat olleet hänen kanssaan, nauttien vapaudesta ja yhteisestä hetkestä.
Sirius oli vihdoin herännyt.
