Ficin nimi: Vedonlyönti
Kirjoittaja: Satunnainen raapustelija
Beta: Maissinaksu
Fandom: Fullmetal Alchemist
Ikäraja: S
Mukana: Ed, Roy, Riza & muita
Genre: Slice of life, arkidraama
Summary:
“Ei kai kukaan paljasta vetoa, jos sen sitten häviää, Edward.”
A/N: FMA-kausi ei osoita vieläkään loppumisen merkkejä
Disclaimer: En omista FMA:n hahmoja
Ed huokaisi syvään, paukautti sitten oven auki ja marssi esimiehensä toimistoon. Hän kuuli Alphonsen pahoittelevan takanaan, mutta ei jaksanut välittää. Hän oli nälkäinen, hikinen ja pahalla tuulella, eikä olisi jaksanut istua jälleen yhdessä turhanpäiväisessä kokouksessa.
“Älä paukuttele ovia, Teräs”, eversti sanoi nostamatta katsettaan papereista. Ed mulkaisi häntä ja lysähti sohvalle kersantti Fueryn viereen. Kaikki muut olivat jo paikalla, eikä kukaan kiinnittänyt huomiota hänen dramaattiseen saapumiseensa. Ehkä hänen pitäisi seuraavan kerran ratsastaa sisään elefantilla tai jotain.
“Kuten ehdimme todeta, ennen kuin Teräs armollisesti liittyi seuraamme, käskynjako on yksinkertainen”, eversti totesi. “Vänrikki Breda lähtee tutkimaan ishvalilaisten slummeissa tapahtuneita levottomuuksia -”
“Kyllä, sir”, Breda sanoi ja silmäili paperipinoa, jonka eversti ojensi hänelle. Tämä näytti innostuneelta. Ehkä slummeissa tapahtui enemmän kuin armeijan toimistoissa…
“Ylikersantti Fuery tutkii sitä salakuuntelujupakkaa -”
“Kyllä, sir”, Fuery sanoi. Hän roikotti kuulokkeita sormenpäästään.
“Vänrikki Havoc ja vääpeli Falman jatkavat yhteistyötä majuri Armstrongin kanssa. Minä ja luutnantti Hawkeye menemme puhuttamaan niiden kahden kadonneen upseerin perheitä. Ja sinä, Teräs -”
Edin syliin pudotettiin kasa papereita.
“Etsit ja tuot paikalle sen Tasapainoalkemistin.”
“Miten minä hänet löydän?” Ed murahti ja lehteili papereita. Tasapainoalkemisti oli yksi syy siihen, miksi hän oli niin huonolla tuulella. Nainen oli entinen valtionalkemisti, joka oli muutama kuukausi sitten hoksannut, että monet tahot maksoivat paljon armeijaa paremmin siitä, että syrjäytti tiettyjä ihmisiä tasapainosta. Ed oli jo kerran taistellut tätä vastaan ja viettänyt sen seurauksena yön sairaalassa.
“Käytä etsijäntaitojasi, Teräs”, eversti vastasi raivostuttavan tyynesti. “Siitä sinulle minun käsittääkseni maksetaan.”
“Ei minulle siitä makseta - hei, mitä tämä on?”
Ed tuijotti allekirjoitusta papereiden alanurkassa, käänsi sitten katseensa Mustangiin ja sitten taas allekirjoitukseen.
“Holhoojan allekirjoitus?”“Vaaditaan jokaiselta armeijassa työskentelevältä alaikäiseltä”, Mustang vastasi tyynesti. “Lisäksi holhoojan on itse työskenneltävä armeijassa.”
Hän ojensi kätensä, ja Hawkeye pudotti siihen vastahakoisesti muutaman kolikon. Silmäkulmastaan Ed huomasi Falmanin kaivelevan taskuaan Bredan virnistäessä vahingoniloisesti.
“Mutta ethän sinä ole -”
“Itse asiassa olen”, Mustang vastasi ja laittoi Hawkeyen ojentamat kolikot taskuunsa. “Minä olen ollut holhoojasi koko sen ajan, minkä olet työskennellyt armeijassa, Teräs. Et vain ole koskaan lukenut ohjeitasi kunnolla.”
“Mutta... ethän sinä, eikä Al -”
“Sovin tästä rouva Pinakon kanssa heti kun aloitit”, Mustang sanoi nauttien selvästi tilanteesta suunnattomasti. “Mitä Alphonseen tulee, hän ei ole virallisesti armeijan palkkalistoilla, eikä siten tarvitse armeijassa työskentelevää holhoojaa. Sinä sen sijaan tarvitset.”
Ed tuijotti paperia. Toki hän oli nähnyt Mustangin tarpeettoman kiehkuraisen allekirjoituksen papereissaan ennenkin, mutta oli aina olettanut, että se oli vain esimiehen allekirjoitus. Hänen teki mieli hakata päätään pöytään. Aina pitäisi lukea se pienellä präntätty, eikö eversti itse ollut sanonut niin hänelle monta kertaa?
Samassa hän hoksasi, miksi huoneessa vaihdeltiin kolikoita.
“Löittekö te
vetoa, milloin minä huomaisin?”
“Luutnantti oli täysin vakuuttunut, ettet huomaisi mitään ennen kuin ehtisit lopettaa tai täysi-ikäistyä”, eversti sanoi ja vilkaisi adjutanttiaan, joka puolestaan katsoi Ediä pettyneesti.
“Vääpeli taas uskoi sinun kestävän vielä vuoden”, eversti jatkoi. Falman mulkaisi Ediä, Breda taas virnisti hänelle ja kilisteli kolikoita taskunsa pohjalla.
“Eikä kukaan ole kertonut minulle mitään!”
“Ei kai kukaan paljasta vetoa, jos sen sitten häviää, Edward.”
“Veli, minä yritin kyllä sanoa...”
Ed nappasi paperinsa ja marssi Al perässään ovelle. “Tämä kokous oli tässä!”
“Teräs! Kunnioita holhoojaasi!”
“Turpa umpeen, everstinkutale!”
