Amoreux • S • Bill/Fleur, raapalesarja 5/5 (suomeksi)

[Odo]

Ficin nimi: Amoureux (rakastavaiset)
Fandom: Harry Potter
Kirjoittaja: Odo
Genre: romantiikka
Hahmot: Bill Weasley/Fleur Delacour
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: Hahmot tai alkuperäisteos eivät ole omani. Ne kuuluvat J. K. Rowlingille.

A/N: Romanttinen raapalesarja (250-350 sanaisia) Billistä, Fleurista ja Fleurin rakkaudesta kahviin. Rupesin miettimään alun perin kielimuurihaastetta, mutta siinä rytinässä syntyikin tällainen vähän erilainen, mutta kuitenkin ranskan kieltäkin sisältävä viisiosainen sarja. Nauttikaa kahvin kanssa!

"C'est mon café préféré."

Amoureux
(rakastavaiset)

Ma tasse contien trop de mousse
(kupissani on liikaa vaahtoa)

Bill oli esitellyt Fleurille Tylyhoa, mutta heidän istuessa Kolmessa luudanvarressa, Fleur ei enää näyttänyt iloiselta. Vielä hetki sitten Fleur oli ollut utelias ja osoittanut Billille putiikkeja, joissa oli halunnut piipahtaa ja Bill oli suostunut jokaiseen ehdotukseen. Ilahduttaakseen uutta tyttöystäväänsä, oli Bill ostanut myös Fleurille lahjoja vietäväksi kotiinsa Ranskaan.

“Mikä hätänä?” Bill kysyi, kun Fleur tuskin koski munatotilatteensa. Se oli Kolmen luudanvarren erikoisuus, joka oli rantautunut Tylyahoon erään vietnamilaisen velhon mukana. Bill itse oli valinnut perinteisen, alkuperäisen munatotin. Ulkona oli kirpeä syysilma, joten hänestä oli ollut hyvä ajatus poiketa lämmittelemään kuuman juoman äärellä. Kun Fleur ei vastannut, Bill kysyi: “Etkö pidä siitä?”

“Ma tasse contien trop de mousse!” Fleur puuskahti ja katsoi epäluuloisesti latteaan. Bill ei ymmärtänyt, mutta epäilemättä Fleur oli huolissaan valitsemastaan munatotilatesta, joka Billin mielestä näytti herkulliselta ja täyteläiseltä vaahtokukkineen. Fleuria se ei tuntunut kuitenkaan houkuttelevan.

“Ehkä tarjoan sinulle kermakaljan?” Bill ehdotti, jos se piristäisi Fleuria. Kaikki pitivät kermakaljasta, Bill uskoi. Fleur katseli Billiä hetken ennen kuin vastasi: “Ei, en ‘alua.”

Fleur työnsi lattensa sivuun. Sillä aikaa, kun Bill joi oman munatotinsa loppuun, Fleur vain katseli ympärilleen. Tämä ei ehkä pitänyt latestaan, mutta utelias kipinä palasi Fleurin katseeseen, kun asiakkaat tulivat ja menivät. Fleur oli kertonut, että brittiläiset velhot ja noidat huvittivat häntä ja Tylyahossa kävi taikaväkeä paljon kauempaakin. Olihan Tylyaho yksi harvoista täysin taikaväen asuttamista kylistä.

Matami Rosmertan saapuessa keräämään astioita, tämä huomasi, ettei Fleur ollut koskenut munatotilatteensa. “Oliko juoma liian erikoista? Olisitteko halunnut jotain muuta?” matami kysyi kohteliaasti. Bill ja matami Rosmerta joutuivat hetken odottamaan Fleurin vastausta. Tämän ilme näytti harkitsevalta.

“Ei, en ‘alua. ‘aluan vain nauttia Billin seurasta. ‘an on hurmaava, eiko sinustakin?” Fleur vastasi ja hymy palasi hänen kasvoilleen. Bill punastui, vaikka oli jo tottunut Fleurin sanovan silloin tällöin jotain yhtä hurmaavaa.

Matami Rosmertan hyvästeltyä heidät, Bill ja Fleur astuivat kirpeään syyssäähän tutkimaan lisää Tylyahoa.

[Odo]

Je ne peux pas commencer ma journée sans une tasse de café
(En voi aloittaa päivääni ilman kupillista kahvia)

Egyptin talvi oli kesää paljon viileämpi,  mutta päivän lämpötila oli jo noussut viiteentoista asteeseen, kun Fleur asteli keittiöön vaaleat hiukset pörrössä ja yöasu yllään. Fleurin katse oli yhä uninen, kun tämä etsi jotakin, Billin nostaessa katseensa Päivän Profeetasta.

“Huomenta”, Bill sanoi kepeästi, vaikka Fleur vaikutti kireältä.

“Je ne peux pas commencer ma journée sans une tasse de café…” Fleur vastasi ärtyneenä. Bill osasi vain niukasti ranskaa Fleurin opetusyrityksistä huolimatta, mutta kahvin hän tunnisti. Hän ei tosiaan ollut keittänyt kahvia herätessään ja tuvassa leijui ainoastaan perinteisen englantilaisen teen tuoksu. Kuinka hän oli unohtanut? Bill oli tiennyt, että Fleur tarvitsi aamukahvinsa.

“Kahvia? Olisihan minun pitänyt muistaa…” Bill naurahti ja leijutti kahvipannun puuhellalle ja kohensi toisella loitsulla tulta. Kolmannella sauvan heilautuksella Bill lisäsi veden ja kahvinporot ja lopuksi vauhditti kahvin valmistumista. Fleur katseli unisin silmin Billin työskentelyä. Fleurin ilme pehmeni.

Lopuksi Fleur hymyili, kun Bill loitsi kahvipannun tarjoilemaan kahvin Fleurin valitsemaan kahvimukiin. Kahvimuki oli Billin pienen ja vaatimattoman talon suurin. Fleur maistoi heti juomaansa ja vaikka Bill huomasi, ettei kahvi tainnut olla erityisen herkullista, hän sai silti Fleurilta vastaukseksi kauniin hymyn. Samalla Egyptin aamuaurinko siivilöityi verhojen välistä keittiöön ja auringonsäteissä Fleurin vaalea iho hehkui. Bill rakasti myös Fleurin kauneutta, mutta enemmän hän rakasti Fleuria itseään kaikkine pienine oikkuineen.

“Kiitos”, Fleur sanoi, otti toisen kulauksen kahvistaan ja tuhahti huvittuneena.

“Kun me asumme yhdessa, ehka on parempi, että mina ‘uolehdin aamukahvista”, Fleur sanoi. “Opetan sinulle, mitä ‘yva kahvi on. Lupaan, etta se on parempaa kuin tuo 'aalea englantilainen teesi.”

Billin kasvoille nousi hymy. “Sopii hyvin. Sinäkin ansaitset parasta, Fleur. Minä lupaan rakentaa talon, jossa kahvi ei lopu koskaan kesken”, Bill lupasi pilke silmäkulmassa, vaikka tiesi ettei se tapahtuisi ihan pian. Hänellä oli yhä työnsä Egyptissä, mutta jonain päivänä, he istuivat yhteisessä kahvintuoksessa tuvassa.

Ennen yhteistä tupaa, he odottaisivat, sillä edes välimatka ei hidastanut heitä rakastumasta.

[Odo]

J'ai cassé ma tasse préférée
(Rikoin lempimukini)

Muuttolaatikoita oli kaikkialla ja järjestelyt olivat vaatineet aikaa enemmän kuin kumpikaan olisi uskonut. Bill jopa ajatteli, että jästikeinoin he ehkä olisivatkin voineet rakentaa talon, mutta eivät koskaan muuttaa asumaan siihen. Molemmat kun asuivat eri maissa ennen muuttoa Englantiin.

Kaikki oli kuitenkin sen arvoista. He rakastivat Simpukkamökkiä, joka oli rakentunut meren rannalle ja juuri heidän näköisekseen. Alkuun he eivät olleet puhuneet asiasta muille, sillä velhomaailma velloi ja varjot syvenivät. Bill ei silti voinut kieltää itseltään onnellisuutta Fleur rinnallaan, yhteisessä, kahvintuoksuisessa tuvassa.

Fleur oli purkamassa muuttolaatikoita, kun Bill hätkähti jonkun tipahtamiseen ja sirpaloitumiseen. Fleur oli pudottanut kahvimukinsa lattialle ja tämän kasvoilla paistoi niin syvä suru, että Bill itsekin tunsi surua.

“Mitä tapahtui?” Bill kysyi, kun Fleur vain seisoi ja katseli posliinisirpaleita.

“J’ai cassé ma tasse préférée…”

Bill oli viimein alkanut oppia edes hieman ranskaa, jota Fleur puhui erityisesti tunnekuohujensa vallassa. Hän tunnisti sanan suosikista ja ymmmärsi, että taivaansiniset sirpaleet olivat peräisin Fleurin lempimukista.

“Se voidaan korjata helposti entistustaialla”, Bill lohdutti.

“Se ei ole enaa sama muki, jos korjaamme sen”, Fleur sanoi lannistuneena. “Sain taman mukin kauan sitten isoaidiltani”, hän jatkoi murheellisena. Billistä tuntui, että hän ei voisi auttaa Fleuria ilman, että käyttäisi korjausloitsua. Fleur oli ottanut taikasauvansa esiin siivotakseen sirpaleet, kun Billin mieleen nousi sittenkin ajatus.

“Auttaisiko, jos korjaisimme sen yhdessä? Käsin ja ilman taikaa, vaikka meidän varmaan pitäisi käyttää lumottua liimaa”, hän ehdotti. “Siihen jäisi säröjä, mutta ehkä nekin voisi loitsia piiloon vasta aivan lopuksi?”

Fleur nyyhkäisi. “Se oli ‘urmaavaa”, hän sanoi surumielisenä, mutta hymyili jo hieman.

He halasivat ja Fleur suuteli Billiä kiitokseksi. “Merci, mon chéri”, hän kuiskasi.

Fleur joi aamukahvinsa yhdestä Billin vanhoista kahvimukeista, kun Bill etsi liimaa muuttolaatikoista, joita tuntui olevan satoja. Lopulta hän kutsui liiman kutsuloitsulla, vaikka liiman mukana purkautui puoli muuttolaatikkoa.

Lopulta he liimasivat sirpaleet yhteen yhdessä. Fleurin lempimukiin jäi säröjä, mutta tämä näytti silti onnelliselta, kun oli saanut itse korjata hajonneen lempimukinsa. Bill sai kuulla, että isoäiti oli muovannut posliinimukin juuri taikuudella ja siksi Fleur ei ollut tahtonut rikkoa entistustaialla vanhaa lumousta.

Lumouksen tarkoitus jäi Billille mysteeriksi, mutta hänelle riitti Fleurin kiitollinen hymy. He päättivät jatkaa aamuaan hitaasti, meren kohinaa kuunnellen ja jakaa kahvihetken toistensa kanssa.

[Odo]

J'adore l'odeur du café le matin
(rakastan kahvin tuoksua aamuisin)

Elämä Simpukkamökissä oli asettunut uomiinsa ja kahvipannu porisi aina aamuisin. Fleur vaikutti joka aamu yhtä ilahtuneelta nähdessään Billin ja miehen sydän oli pakahtua rakkaudesta aina sen nähdessään.

“’yvää ‘uomenta, rakas”, Fleur sanoi, kun Bill saapui tupaan makuukamarista.

Bill vastasi kömpelöllä ranskallaan hyvät huomenet myös Fleurille. Se huvitti Fleuria, eikä mies olisi voinut kuvitella mitään kauniimpaa kuin Fleurin heleä nauru heti aamusta. Bill tiesi, että Fleurille ranskan kieli oli yhä tärkeää ja Fleur ilmaisi usein tunteensa omalla äidinkielellään. Toisinaan se kuvasi myös Fleurin suuttumusta, mutta tänä aamuna sanat olivat lempeitä.

“J'adore l'odeur du café le matin”, Fleur sanoi loitsiessaan aamukahvit heidän kahvimukeihinsa. Bill hymyili. Hän ymmärsi jo, että Fleur rakasti kahvin tuoksua aamuisin. Kun molempien kahvimukeissa oli kahvit, Fleur käveli Billin luokse ennen kuin he istuutuivat pöydän ääreen. Kädet kietoituivat toisen ympärille.

“Rakastan myos sinua”, Fleur jatkoi lausettaan englanniksi. “Ja sita, mille sinakin tuoksut.” Bill oli kiitollinen Fleurista ja siitä, että he olivat löytäneet toisensa synkistä ajoista huolimatta. Sinä aamuna ei ollut saapunut pöllöjä Dumbledorelta tai Feeniksin killalta ja Bill eli unenomaisessa horroksessa toivoen, että tulevaisuudessa he voisivat elää vapaina myös pelosta. “Minäkin rakastan sinua”, Bill vastasi tarkoittaen sanoja koko sydämestään.

Meren kohina oli sinä aamuna raskas ja Bill tiesi, että merituuli oli muuttunut jo koleaksi. Simpukkamökissä oli silti lämmin ja etenkin Fleur rinnallaan, Bill saattoi nauttia aamukahvistaan, vaikka koko maailma myrkyäisi. Silti Bill ei voinut kätkeä täysin huoltaan, mutta edes lyhyinä hetkinä hän tahtoi olla vain onnellinen.

He olivat rakastavaiset. Bill toivoi, että vielä jonain päivänä, Fleur olisi hänen vaimonsa.

[Odo]

C'est mon café préféré
(tämä on minun lempikahvini)

Bill sai herätä joka aamu vaimonsa suudelmiin, mutta sinä aamuna, Bill heräsi varhain ennen Fleuria. Lähestyvä täysikuu oli valpastuttanut Billin hereille. Hän katseli hetken vaimoaan ennen kuin poistui makuukamarista. Bill alkoi valmistaa kahvia Fleurin lempipavuista sekä loitsia esiin aamiaista. Kattaukseensa hän ehti loitsia tuoreita sämpylöitä äitinsä ohjeella, viipaloida paprikaa ja laittaa esille pienen valikoiman juustoja. Kun Fleur heräsi, Bill oli jo odottanut tätä. Itselleen Bill oli ottanut kaapista tuoreen, raa’an lihapalan, jonka oli ajatellut syödä ennen Fleurin heräämistä. Täysikuuhun ei ollut enää kauan, mutta Fleurin ansiosta, hänen mielensä oli tyyni.

Bill viittoi Fleuria istumaan pöytään ja tarjoili tälle kahvin siitä taivaansinisestä mukista, jonka he aikanaan olivat yhdessä korjaneet. Huvittunut Fleur antoi Billin touhuta, kun tämä tarjoili myös aamiaissämpylät hedelmien kera lautaselle. Bill ei ollut tyytynyt vain keittämään kahvia, hän oli itse jauhanut pavut ja yrittänyt parhaansa mukaan löytää tasapainoisen suhteen täyteläisen kahvin luomiseksi.

Yht’äkkiä Billiä nauratti, kun Fleur maistoi juomaansa. Bill oli muistanut, kuinka Fleur oli kauan sitten kieltäytynyt kahvista Kolmessa luudanvarressa, vain koska juomassa oli ollut liikaa vaahtoa. Billin nauruun ei kuitenkaan sekoittunut epäilystä, että Fleur tuomitsisi hänen yrityksensä, sillä Fleurista hehkui kiitollisuus.

“C’est mon café préféré”, Fleur huokaisi ranskaksi ja vaikka Bill ymmärsi, hän jatkoi myös englanniksi. “Tama on minun lempikahvini.” Billistä Fleur oli höpsö, sillä Ranskassa Fleur oli saanut aivan toisenlaista kahvia. Eikä Billin taidot olleet kovinkaan hyvät, vaikka parhaansa hän oli yrittänyt. Fleur huomasi Billin kasvoilla epäilyksen: kulmien kohotuksen, puolittaisen virnistyksen ja häivähdyksen epävarmuutta.

“Olet rakas ja siksi tama kahvikin on ‘yvin kultaista”, Fleur sanoi. “Mina ‘aluan sanoa, etta rakastan sinua ja kertoa, kuinka ‘yva olet minulle. Mina ‘uolehdin kylla sinusta, vaikka taysikuu tekisi sinut levottomaksi. Lupaan, etta joka paiva, kuljen rinnallasi ylpeana, etta olet minun mieheni. Tama aamiainen…”

Fleurin silmät kostuivat yllättäen. “Tama aamiainen ja sina, tama on liian ‘yvaa minulle. Aion olla kaiken taman arvoinen vaimo”, hän jatkoi ja nousi suutelemaan Billiä, joka vastasi suudelmaan hämillään, mutta niin onnellisena, että toivoi suudelman välittävän edes osan sanoista, joita hän oli liian kömpelö lausumaan.

“Minäkin rakastan sinua, Fleur.”

He suutelivat ja nauttivat toistensa ominaistuoksuista, lämmöstä ja rakkaudesta, että vasta paljon myöhemmin he huomasivat heidän aamukahviensa jäähtyneen.

[Larjus]

Lueskelin eilen aikaisemmin julkaisemiasi osia ja juuri tässä kun ajattelin niitä kommentoida, lykkäsitkin viidennenkin vielä luettavaksi! Aika passeli ajoitus kyllä

Oli mukava lukea Billistä ja Fleurista taas vaihteeksi, ja tykkäsin siitä, miten olit kuvannut heitä ja heidän suhdettaan. Kirjoissa sitä ei niin kauheasti päästy kuvailemaan, mutta voin hyvin kuvitella sen olevan juuri tällaista. Hahmot tuntuivat omilta itseiltään ja heidän välinen suhteensa ja rakkautensa oli niin ihanan suloista ♥ Kahvi oli hauska ja yllättävänkin kiinnostava teema aiheen ympärille. Sen kautta symboloitiin hienosti eri asioita, kuten kulttuurieroja sekä hahmojen välistä rakkautta :3 Tykkäsin myös siitä, miten joihinkin asioihin palattin myöhemmin, kuten vaikka hajonneeseen mukiin (ja kahviin jossa on liikaa vaahtoa). Se vahvisti sitä ajatusta, että jokainen osa on samaa jatkumoa (vaikka nämä toimivat kyllä yksittäisinäkin hyvin).

Ranskan kieli otsikoissa ja dialogin seassa oli kiva lisä myös! En osaa ranskaa yhtään, mutta joidenkin sanojen merkityksen pystyin päättelemään ainakin suunnilleen. Ja käännöksistä oli tietenkin apua myös (ja arvostan sitä että lisäsit nekin)

Kattauksesseen hän ehti loitsia tuoreita sämpylöitä äitinsä ohjeella,

Tuossa pitäis varmaankin lukea "kattaukseen"? 🤔

“Tama on minun lempikahvini.” Billistä Fleur oli höpsö, sillä Ranskassa Fleur oli saanut aivan toisenlaista kahvia. Eikä Billin taidot olleet kovinkaan hyvät, vaikka parhaansa hän oli yrittänyt. Fleur huomasi Billin kasvoilla epäilyksen: kulmien kohotuksen, puolittaisen virnistyksen ja häivähdyksen epävarmuutta.

“Olet rakas ja siksi tama kahvikin on ‘yvin kultaista”, Fleur sanoi.

Awww, ihana ♥ Tuli tästä pätkästä mieleen, miten molemmat vanhempani tuppaavat sanomaan, että kahvi maistuu paremmalta toisen keittämänä (ja että sekin saa sen maistumaan paremmalta kun itselle rakas ihminen kaataa sen mukiin.) Eiköhän siinä ainakin jotain perää ole.

Kiitos tästä suloisesta raapalesarjasta! Näitä oli ihana lukea ja viihdyin lukiessa erinomaisesti :3

Nauttikaa kahvin kanssa!

Tätä en kyllä tehnyt XD (En voi sietää kahvia...)

[Odo]

Hyvä, että ajoitus nappasi! Julkaisin tämän tosiaan aika tiheään tahtiin, kun en osannut jäädä hilloamaankaan ja inspistä kuitenkin oli aamuvarhain näitä kirjoitella. Ja kyllä: kauttaukseen, jonka taisin jo korjata, kun huomasin kommenttisi vaikka vasta nyt tulinkin vastaamaan. Kiitos pongauksesta!

Hauskaa, että tykkäsit ranskasta osana ficciä! ♥ En itsekään puhu sanaakaan ranskaa, vaikka sitä opiskelin amiskan aikaan pakollisenakin, mutta löysin sattumalta jonkun French Vocabulary-sivuston, jossa oli International Coffee Dayn kunniaksi tärkeitä kahvilauseita (mm. minulla on päänsärky XD näiden lisäksi), josta sain sitten ammennettua tähän ficciin kivasti. Käännökset tulivat englannin vastineista, joten toivon, että joku ranskataituri ei ihan tyrmää tätä, mutta sivustona vaikutti kyllä ihan asialliselta lähteeltä! Ja jos rehellisiä ollaan, en tykkää yhtään ranskan lausumisesta, mutta kirjoitettuna se on mielestäni yksi kauneimpia kieliä, joka olkoon Odo fakta tähän väliin.

Hauska kyllä, että kahvi maistuisi paremmalle toisen keittämänä, kun itse vannon itsekeitetyn kahvini nimeen. Pyhään aamukahviini ei tarvitse muiden kajota, eikun.. XD Kiva kuulla, että tätä oli mukava lukea. Bill/Fleur on yksi lempparicanonparituksistani, vaikka usein harhaudun ficcimielisenä ihan muille kuin canonurille. Nämä tuli tosiaan kirjoitettua aika tiiviiseen tahtiin, mutta osin hyvin itsenäisinä, niin kiva kuulla että toimi kokonaisuutena ja toisista erilläänkin, kun en sitä hirmuisesti Finiin viskellessä ajatellut.

Kävin kommenttiasi läpi jotenkin holtittoman epäkronologisesti, toivottavasti vastaukseni ei ole ihan sekava. Ennen kaikkea kiitokset kommentista joka tapauksessa. ♥ Kivasti join tässä samalla lempkahviani twistillä: OddlyGoodin Pumpkin Spice kauramaidolla. Aika villi makuelämys...

[mursuhilleri]

Onnea kommenttiarpajaisten voitosta! Tämä oli mulle ihan selkeä valinta sun teksteistä koska 1. ranskankielinen otsikko, 2. osastona Hunajaherttua ja ennen kaikkea 3. tämä kertoo kahvista. Näillä mut saa varmasti houkuteltua paikalle, joten täällä ollaan!

Eka raapale oli tosi söpis! Ihana ajatus mennä kirpsakalla kelillä kahvilaan juomaan kuumat juomat <3 Harmi, ettei Fleur pitänyt munatotilattestaan! Tai siis siitä vaahdon määrästä Kuulostaa kyllä erikoiselta tuotteelta, mutta olen varma, että Fleur olisi pitänyt siitä jos vain olisi rohjennut maistaa! Hauska yksityiskohta, että kahvin päällä oli vaahtokukkia. (Etenkin kun Fleur tarkoittaa ranskaksi kukkaa )

“Ma tasse contien trop de mousse!” Fleur puuskahti ja katsoi epäluuloisesti latteaan.

Musta tällainen kahvin vaahdon määrän arvostelu sopii tosi hyvin Fleurin hahmolle! Voin tosi hyvin kuvitella, että Fleur on tarkka kahvistaan

Yhyy, toka raapale oli hirveän herttainen, mun sydän sulaa! Haluan lainata koko pätkän, mutta ehkä kuitenkin valkkaan jonkun lempparikohdan..

Bill rakasti myös Fleurin kauneutta, mutta enemmän hän rakasti Fleuria itseään kaikkine pienine oikkuineen.

Tää oli tosi kauniisti sanottu <3 Ihana Bill! Mäkin haluan talon, jossa kahvi ei lopu koskaan kesken, ja kahvintuoksuisena vielä <3 Rakastin kahvin tuoksua jo teini-ikäisenä kun en vielä edes juonut kahvia itse.

Voi eikä! Ihan kamalaa, että Fleur rikkoi vahingossa lempimukinsa Ihan kamala tilanne! Tykkään, kuinka tarina etenee tässä koko ajan tällaisten pienten slice of life -kohtausten myötä. Kun ekassa seurusteltiin, tokassa oli haaveita yhteenmuutosta ja kolmannessa sitten ollaan just muutettu saman katon alle! (Kirjoittelen tätä kommenttia siis sitä mukaa kun luen niin en oo vielä lukenut kahta viimeistä!)

Fleur oli pudottanut kahvimukinsa lattialle ja tämän kasvoilla paistoi niin syvä suru, että Bill itsekin tunsi surua.

Voi Fleur parkaa! Mutta onneksi kuppi saatiin liimattua kasaan, eikä mukin lumous mennyt rikki! Mikähän lumous siinä mukissa oli, jäipä kiinnostamaan!

Voi että! Jotenkin sydäntä särkee ajatus, kun tässä neljännessä raapaleessa eletään sota-aikaa ja toivotaan, että saisi elää onnellisena ilman huolia.

Simpukkamökissä oli silti lämmin ja etenkin Fleur rinnallaan, Bill saattoi nauttia aamukahvistaan, vaikka koko maailma myrkyäisi. Silti Bill ei voinut kätkeä täysin huoltaan, mutta edes lyhyinä hetkinä hän tahtoi olla vain onnellinen.

Voi nyyh! Mutta onko Billkin nyt alkanut juomaan kahvia!! Kuinka siistiä ja aivan oikein

Ja viides! Ihana lopetus ihanalle tarinalle <3 Hirveän herttaista, että Bill tekee Fleurille kahvia ihan alusta alkaen. Ja totta kai Fleur rakastaa sitä kahvia kun se on Billin tekemää!

“C’est mon café préféré”, Fleur huokaisi ranskaksi ja vaikka Bill ymmärsi, hän jatkoi myös englanniksi. “Tama on minun lempikahvini.”

<3

Tää oli aivan ihana raapalesarja! Kahvi on tie myös minun sydämeeni ja tekstit, joissa on kahvi keskeisessä osassa on vaan täydellisyyttä Tykkäsin tästä tosi paljon, kiitos <3