Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta!
Kun bongasin listauksestasi Teletappeja, oli pakko kurkata, mitä täältä oikein löytyy. Niin monet mukavat lapsuushetket on nimittäin tullut vietettyä Teletappien parissa.
Ääliöhuumorikin viehätti, sillä kaipasin luettavaksi jotain kevyttä ja hyväntuulista. Ja sitähän tämä oli!
Vitsit minkä nostalgiavyöryn tämä teksti pani minussa liikkeelle! En ole edes ajatellut Teletappeja vuosikausiin, ja olin tosi pieni silloin kun niitä katsoin, mutta silti muistin tätä tarinaa lukiessani, minkä värinen mikäkin Teletappi on, ja että Pai oli suosikkini lapsena.
Tässä tarinassa on myöskin ihanasti sellaista Teletapeista tuttua vallattomuutta ja surrealistisuuttakin. Ei tarvita selityksiä siitä, mistä saavi on peräisin tai miksi Tiivi-Taavi tippuu sinne, sillä keskiössä on itse tapahtumaketju. Jotenkin virkistävää luettavaa!
Saavi kilisi ja kolisi, tai kenties se oli ne kaksi aivosolua Tiivi-Taavin kallon sisällä, jotka riemuitsivat jälleennäkemisestä, ne kun harvoin tapasivat.
Haha, voi Tiivi-Taavi... ♥ Teletapit ovat kyllä niin ihastuttavan yksinkertaisia ja höpsöjä. Ja voihan aivosolujen siirtyminen ajasta ikuisuuteen! Ja alituiset Ylen uutiset maharuudussa - niiden katsominen voi kyllä käydä pidemmän päälle puuduttavaksi... Mahtaisikohan auttaa uusi mäenlasku saavissa, josko antenni vääntyisi toiseen asentoon?
Sympaattinen hyvän mielen teksti, joka itse asiassa innosti minut myös YouTubeen verestämään muistoja Teletappien parissa - kiitos paljon!
-Walle