Ficin nimi: En usko hyvästeihin
Kirjoittaja: rosiee
Tyylilaji: Kevyt angst, deathfic, ehkä joissain määrin hurt/comfort
Ikäraja: K-11
Paritus: Yksipuolinen Colin Creevey / Harry Potter
Yhteenveto: “I'm still holdin' on to everything that's dead and gone (ooh)
I don't wanna say goodbye, 'cause this one means forever (ooh)
Now you're in the stars and six-feet's never felt so far
Here I am alone between the heavens and the embers” – Benson Boone - In the stars
Varoitukset: Kuoleman kuvailua
Haasteet: Dialogihaaste #7 &
Tavoita tunnelma IV***
“Anteeksi, ei ollut tarkoitus kulkea lävitsesi- Ai hei Colin.”
“Hei Harry.”
“En ajatellut, että olisit edelleen täällä.”
“En minäkään, mutta tänne minä vain jäin.”
“Sinun ei olisi edes pitänyt olla täällä silloin…”
“Mutta minä olin. Halusin taistella muiden kanssa. Sinun kanssasi.”
“Olen pahoillani.”
“Älä ole. Ei sinun tarvitse tuntea syyllisyyttä. Tai varsinkaan sääliä. Sääli kuuluu eläville.”
“Niin kai. Kai sinä edes… lähdit kivuttomasti?”
“Kyllä, minä olin onnekas.”
“Onnekas?”
“Niin, kukapa olisi arvannut että tappokirous olisi yksi parhaista tavoista lähteä? Se kävi niin nopeasti ja kivuttomasti. Ehkäpä se onkin ‘kirous’ vain niille, jotka jäävät henkiin.”
“Ymmärrän mitä tarkoitat. Se suru on kipua, jota kannetaan loppuelämä mukana.”
“Kyllä sitä surua kannetaan vielä senkin jälkeen.”
“Mitä sinä suret? Perhettäsi?”
“Sitäkin. Kaipaan heitä. Denniskään ei ole käynyt täällä sen kaiken jälkeen. Mutta on minulla muutakin.”
“Mitä muuta?”
“Asioita, joita jätin kertomatta, ennen kuin oli liian myöhäistä.”
“Voisitko sinä kertoa ne nyt? Minä voin viedä viestisi eteenpäin.”
“Ei sitä tarvitse eteenpäin viedä, sinä olet jo siinä.”
“Minäkö?”
“Etkö sinä muka koskaan huomannut, kuinka rakastunut olin? Toisaalta minä ymmärrän sen kyllä, sinulla oli niin paljon kaikkea muuta mielesi päällä. Sinä taistelit niin paljon pidempään kuin monet muut ympärilläsi. Siihen minä sinussa rakastuin.”
“Anteeksi, Colin.”
“Minähän sanoin jo, ettei sinun tarvitse pyydellä anteeksi. Ei se sinun vikasi ollut. Enkä minä koskaan odottanut että sinä tuntisit samoin. Ehkä kuolema oli siinäkin mielessä hyvä asia, nyt minun ei tarvitse elää sitä ‘entä jos…’ -harhakuvitelmaa.”
“Minä… En tiedä mitä sanoa.”
“Ei kai muuta kuin että lupaat, ettet kanna syyllisyyttä.”
“Voin yrittää.”
“Nyt on kai minun vuoroni pyytää anteeksi.”
“Kuinka niin?”
“No, minä vuodatin sinulle tunteeni vaikka siinä ei varsinaisesti ollut mitään järkeä. Nyt se on vain sinun taakkanasi.”
“Kai minä sen tiesin kaiken aikaa. Albus Dumbledore - rauha hänen muistolleen - varmaan sanoisi tähän jotain sellaista, että ‘ei voi olla taakka tietää olevansa rakastettu’ tai jotain sellaista.”
“Kiitos Harry.”
“Minun täytyy nyt jatkaa matkaani. Toivottavasti sinäkin vielä joskus pääset jatkamaan.”
“Ehkä joskus.”
“Hyvästi, Colin.”
“Minä en usko hyvästeihin, sanotaan mieluummin näkemiin.”
