Terveisiä Kommenttikampanjasta!
Tämä uusin Joni -originaalisi oli minulle helppo valinta, koska olin jo ehtinyt lukea tämän, vaikka en ollut ehtinyt vielä kommentoida, ja tämä kampanja auttoi mukavasti sitä asiaa.
Ilahduin todella paljon kuin näin, että olit kirjoittanut uutta, ja vielä juuri Jonista, joka on vienyt täysin sydämeni ensin sen viimevuotisen joulukalenterisi myötä ja sittemmin muillakin tarinoilla. Tämä oli hyvin tervetullut yllätys, ja vaikka tässä liikuttiin näinkin syvissä vesissä, eikä Jonin mielessä ollut valoa tai toivoa juuri tässä hetkessä, pidin tästä tosi paljon.
Tämä on niitä tarinoita, jotka tekevät todella ison vaikutuksen. Jopa niin paljon, että omia ajatuksia ja tunteita on vaikea pukea sanoiksi, kun kaikki sanottava tuntuu niin kömpelöltä, mutta yritän kuitenkin. Olen lukenut tämän monta kertaa, ja sydäntä särkee ihan valtavasti Jonin takia.
Vaikka asiaa ei ihan suoraan sanottu, tulkitsin tämän vahvasti niin sekä tään tekstin että joulukalenterin ja
Kovanonnenpotkun pohjalta, että Joni kipuilee oman suuntautumisensa kanssa, ja todella pahasti. Tätä lukiessa minulle tuli tunne, että haluaisin halata Jonia lujasti ja sitten pitää lämminhenkisen puhuttelun siitä, että hänen ahdistuksensa on ihan turhaa. Toisaalta samaan aikaan se olisi toisen mielipahan ja tunteiden vähättelyä. Jonin tuska oli tässä hyvin aito ja koskettava ja kertakaikkisen todellinen hänelle itselleen. Siihen oli hyvin helppo samaistua ja elää lukijana mukana, olkoonkin että omat ajatukset menevät ihan eri latuja kuin Jonin, etenkin tuossa itsensä likaiseksi tuntemisessa.
Samaistuin myös hirveän hyvin tuohon, että Joni tunsi itsensä vielä pahemmin onnettomaksi ja ulkopuoliseksi katsellessaan toisten hääonnea. Se on minusta hyvin inhimillistä ja ymmärrettävää, eikä riipu kenenkään suuntautumisesta. Onhan se niin, että oma paha olo korostuu, kun toiset hehkuttavat iloaan.
Vaikka lasiset pöytäkoristeet ovatkin aika lailla yhdentekeviä omasta mielestäni, oli häät tai ei, kun eiväthän ne onnea tuo, vaan ihan muut asiat. Pidin silti hirveästi tuosta yksityiskohdasta ja minusta se oikein alleviivasi sitä, miten jotkut ehtivät keskittyä tuollaisiin yksityiskohtiin elämässään, kun taas Jonille elämä tuntuu pelkältä mustalta kuilulta tällä hetkellä.
Minulle tuli tästä mieleen, että Joni olisi ilmeisesti ollut myös perheihminen, ja olisi halunnut myös viettää häitä ja olla onnellinen juurikin jonkun ihan erityisen ihmisen kanssa. Ajattelin, että se oli viety häneltä kahdesti: ensin äidin varhaisen poismenon myötä, ja sitten siksi, että Joni oli kiinnostunut miehistä eikä naisista. Tämä jälkimmäinenhän ei olisi ollut millään lailla poissulkeva juttu enää nykypäivänä, mutta jostain syystä Joni ajatteli vahvasti niin.
Tätä lukiessani jäin miettimään, miksi homoseksuaalisuus oli niin kamala asia Jonille, ettei hän olisi sen myötä ansainnut onnea omasta mielestään. Ja miksi se johti jopa ihan kamaliin ja itsetuhoisiin ajatuksiin? Oliko oman isän vaikutus kaiken takana, vai johtuiko se jostain muustakin? Tämän tarinan otsikko on todella hyvä, sillä Jonin ajatukset ja sen myötä hänen mielensä olivat todellakin pahemman kerran raiteiltaan.
Minusta on mielenkiintoista se, minkä takia hän tunsi olevansa niin kaikin tavoin paha ja likainen, ja se ahdisti lukiessa ihan hirveästi. Olisi voinut luulla, että ympäröivästä maailmasta olisi kantautunut toisenlaisiakin ajatuksia ja ennen kaikkea oivallus siitä, että Joni ei ollut yksin tässä tilanteessa.
Mutta ehkä hän ei oikein pystynyt tässä kohdin näkemään mitään muuta kuin itsensä ja sen suunnattoman ahdistuksen, jota oli tuntenut tästä asiasta jo nuoresta lähtien.
Vaikka tämä oli hirveän surullinen, jotenkin minulle tuli tästä viimeisestä lauseesta hieman toiveikkaampi olo:
Verkkainen, jo vuosia rakentunut ymmärrys siitä, ettei näin voi jatkua, on ehkä vihdoin valmistumaisillaan.
Näin ei tosiaan voi jatkua, ja olin iloinen, että Joni tietää sen oikein hyvin itsekin. Se, mitä hän aikoi asialle tehdä, vai aikoiko, jäi sitten arvailujen varaan. Mietin, että mahdollisuuksia olisi ainakin käyminen hyvällä terapeutilla tai sitten ihan vain itsekseen sen toteaminen, että on juuri sellainen kuin on, ja näin on hyvä. En tiedä, miten olet ajatellut, että Jonin elämä jatkuu tästä eteenpäin, mutta toivon todella, että tämä oli se pohjakosketus, josta tie vie ylöspäin ja jälleen kiinni elämään muiltakin osin kuin urheiluharrastusten myötä. Tässähän elettiin talvea, joten halusin ajatella, että jo seuraavana kesänä päästiin siihen Kovanonnenpotkun mökkireissuun, jonka myötä Joni löysi todellisen ilon ja valon elämäänsä Eetun muodossa.
Suuri kiitos tästä ihanasta tarinasta, jota olisin lukenut mielelläni paljon kauemminkin.
Se täytyy vielä sanoa, että todella hyvin olit istuttanut sanat mukaan tähän tarinaan. Ja tuo, mitä mainitsit alussa Janne Puhakasta kosketti myös, kun itsellänikin on ollut niin paha mieli hänen takiaan.
