Ficin nimi: Helvetin hyvää kahvia
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: S
Fandom: Mighty Nein (Critical Role)
Tyylilaji/Genre: höpsö tarina
Hahmot: Caduceus Clay
Vastuuvapaus: Mighty Nein kuuluu Critical Rolelle. Kirjoitan huvikseni enkä saa tästä rahaa.
Haasteet: Otsikko etsii tarinaa
III------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Caduceus Clayllä oli ongelma. Hän tökki ruskeaa paperista pussia, joka seisoi viattomasti yhdellä hänen hyvin järjestetyistä hyllyistään. Hän ei kuolemakseenkaan muistanut, mitä siinä oli. Sen vieressä lasisessa purkissa lepäsi Kuolleitten teen lehtiä. Itse asiassa Caduceus oli ollut aikeissa keittää teetä törmätessään salaperäiseen pussiin. Hän oli ehkä saanut sen Beaulta tai Fjordilta, jolloin sen avaaminen olisi ihan turvallista. Hän nosti sen rohkeasti pöydälle ja raotti suuta. Sisältä lehahti miellyttävän paahteinen tuoksu, joka sai hänen mielensä virkistymään. Vethiltä saatuja kahvipapuja tietenkin! Hänhän voisi keittää juomaa niistä, ystävät olivat neuvoneet, kuinka se tehtiin.
Caduceus laski pienen määrän papuja huhmareeseen ja rikkoi niiden rakenteen. Sitten hän pani syntyneen jauhon yhteen teepannuistaan ja kaatoi sen päälle reilun määrän vettä. Hän asetti koko komeuden riippumaan hiljaa rapsuvan tulen päälle. Vesi kiehahti nopeasti, mutta eikö juuri Veth ollut sanonutkin, että kahvia tuli hauduttaa kuten teetäkin. Hän jätti pannun omiin oloihinsa vielä hetkeksi ja meni etsimään sopivaa kuppia. Hän valitsi posliinisen astian, jota käytti harvoin, koska se ei tuntunut sopivan oikein millekään teelaadulle. Caduceus kaatoi höyryävää juomaa kuppiin ja se kyllä tuoksui edelleen hyvältä, mutta näytti oudolta. Ehkä se olisi pitänyt siivilöidä kuten tee silloin tällöin, hän pohdiskeli nostaessaan kuppia huulilleen.
Hän otti vain pienen kulauksen varoen visusti polttamasta kieltään, mutta jo sen maku oli aivan kammottava. Hän ei voisi juoda yhtään enempää. Caduceus pohti, mahtaisivatkohan hänen lehtonsa kasvit pahastua, jos hän kaataisi epäonnistuneen tekeleensä niiden juurille. Sitten hän muisteli, oliko kukaan lehtoon haudattu vainaja erityisesti pitänyt kahvista. Lopulta hän viskasi nesteen mökkinsä seinustalle edellisyönä puhjenneisiin rikkaruohoihin. Niiden kuolemaa ei tarvinnut surra ja toisaalta, jos ne saisivatkin puhtia, ne kukkisivat nopeammin ja kauniimmin. Hän kuurasi pannun puhtaaksi, mikä viekin aikaa, sillä osa jauhetusta kahvista oli palanut sen pohjaan kiinni. Hän asetti pussin vähin äänin takaisin hyllyn koristukseksi. Caduceus päätti jatkossa tyytyä helvetin hyvän kahvin sijaan tuttuun, turvalliseen teehen.