Kirjoittaja Aihe: Aikaa ja mustikkamaitoa (ihan mitä tahansa) • S • kesäistä aamurauhaa mökillä, kertoja/Teemu • 3,5-raapale  (Luettu 6407 kertaa)

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 155
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50




S

FinFanFun1000 sanalla 273. maito
FinFanFun 20 vuotta: Juhlahaaste! haasteella kirjoita ja julkaise kesäinen teksti
Originaalikiipeily sanalla 58. kesä

Tämä raapale inspiroitui Verisen Paronittaren Raapalejuoksuun tarjoamasta sanasta maito (kiitokset inspiksestä sinne siis!). Juoksun jatkeeksi tämä ei ehtinyt, mutta innostuin tämän kuitenkin kirjoittamaan ja julkaisemaan. Olipa hauskaa tunnelmoida kesäaamua näin talvipakkasilla. :) Lämmin kiitos, jos luet! ♥ Kaikenlaiset kommentitkin ovat mitä lämpimimmin tervetulleita.


Tänään aloitan aamuni tekemällä ihan mitä tahansa.

Kömmin aitan levollisista lakanoista, lepuutan paljaita jalkojani viileällä räsymatolla ja herään luonnon mukana uuteen kesäpäivään. Teemun jätän nukkumaan omaan sänkyynsä; hän on taas kerännyt kaiken peiton syliinsä ja tuhisee siihen malliin, että uni on vielä kovasti kesken.

Käyn tarpeillani kauempana kalliolla männyn juurella. Uneliain ja kohmeisin jaloin hoipun alas rantaan mökille, jonka kulmalla on vesikanisteri käsipesuja varten. Nappaan kuistilta harteilleni Teemun villatakin ja käteeni tyhjän hillopurkin ja suuntaan mökin taakse, missä kasvaa mättäittäin täydellisen kypsiä mustikoita. Tänään ihan mitä tahansa on mustikoiden keräämistä.

Tasapainoilen varvikossa ja tähyilen järvelle, jonka kimmellyksessä joku soutelee jo onkineen. Tajuan, etten ole edes katsonut kelloa. Puhelimeni on kai mökissä sisällä. Lienee kuitenkin varhaista, koska kasvillisuus on kasteesta kosteaa ja aurinko on puolimatkassa korkeuksiin. Mustarastas lurittelee lorujaan oksiston katveessa.

Hetkessä purkki on täynnä ja minun sormeni – ja huuleni – sinertävät. Haen kesäkeittiöstä maidon ja kaksi mukia ja lusikkaa ja palaan kuistille tositoimiin. Istun murskaamassa marjoja, kun kuulen askeleita aitalta. Teemulla on unta hiuksissa ja silmissä ja käsivarret viluisasti puuskassa.

”Huomenta, villatakkivaras”, Teemu tervehtii. Hän rykii ääntään kuuluviin yön jäljiltä.

”En miä mittään varastanu”, vastaan hymyillen. ”Siinä se loju kaiteella. Pittäähä miun jottai saaha siitä hyvästä, että teen siulleki aamupallaa valamiiks.”

”Juupa juu”, Teemu tuhahtaa. Hän harppoo ylös kuistille ja änkeää samaan korituoliin kanssani. Lämmin hengitys ja parin päivän parransänki kutittelevat niskaani, kun hän suikkaa sinne suukon. ”Siinä siulle pusu. Eiköhän tuo riitä.”

Hymähdän ja heitän villatakin puoliksi Teemunkin harteille. Hän painautuu kylkeeni ja hautaa kasvonsa T-paitaani kainalon tienoille. Muistan unohtaneeni deodorantin eilisen saunan jälkeen, mutta Teemu ei vaikuta välittävän. Hänellä on säärikarvatkin aamuisesta vilusta pystyssä. Minä ehdin jo lämmetä marjojen perässä rymytessäni.

Kaadan maitoa puoliksi murskattujen mustikoiden joukkoon ja sekoitan. ”Siinä”, sanon ja ojennan toisen mukin Teemulle.

”Siä se jaksat”, Teemu hymähtää ja erkanee kyljestäni sen verran, että saa otettua mukin käsiinsä. ”Tuolla menolla saat keittää sumpitkin.”

Katselen järvelle ja maistelen herkkua, jossa mustikat ja maito sekoittuvat täyteläiseksi, vienoksi makeudeksi. Muistelen arkiaamuja ja kello viiden herätyksiä, kiireen ja uupumuksen usvaa, katkeavia ajatuksia ja karkaavia sanoja. Täällä minulla on aikaa ja mustikkamaitoa ja ihan mitä tahansa tarvitsenkin.

Suutelen Teemunkin huulet sinisiksi.

Grenade

  • Fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 553
  • ava+bannu Ingrid
Kesä ja mökki houkuttelivat mut tänne, koska mökkimiljöössä on sitä jotain. Tämähän olikin vallan söppänä arkifluffpalanen, sopi hyvin näin iltapalaksi. ^^ Tässä oli ihanan rauhallinen, levollinen tunnelma ja oli ihanaa, että molemmat hahmot saivat vain olla ja mennä ja tehdä ihan mitä tahansa. Ihastuin myös siihen, että tässä oli dialogissa murretta! Kiitos siis tästä! ^^
Hyppää lehtikasaan!

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 155
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Grenu, ihan mahtavaa että kesä ja mökki vetivät puoleensa näin talvipakkasillakin! Olen samaa mieltä siitä, että mökkimiljöössä vain on sitä jotain. Se tarjoaa sopivat puitteet tällaiselle rennolle ja levolliselle oleilulle. Tuntui kivalta kirjoittaa jotain, missä kumpikin hahmo saa nimenomaan olla ja mennä ja tehdä oman mielen mukaan. Se on minusta mökkeilyn parasta antia. :) Ihana kuulla, että murrekin ihastutti!

Kiitos kovasti piristävästä kommentista sinulle! :-*

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 061
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
En oo ite ollut koskaan mikään innokas mökkeilijä, mutta mökkimiljöössä tosiaan on sitä jotain 😍 Viehättää tällee fiktiossakin erityisesti, ja ihanan kesäinen fiilis tätä lukiessa tuli. Talvi on toki kiva joo (kun sitä luntakin on ihan mukavasti täällä Helsingissäkin), mutta kyllä mä aloin jo kaivata kesäaurinkoa ja sitä miten ihanasti luonto kukoistaa. Mustikkamaitoakin alkoi tehdä mieli, en muista millon oisin viimeks sitä saanut, joskus lapsena varmaa. Mä oon tosin oppinut syömään mustikkamaitoni aina kokonaisilla mustikoilla, lautaselta ja lusikalla :D

Kesäfiilistelyn lisäksi tykkäsin tämän lempeästä tunnelmasta ja söpöilystä :3 Arkifluffeilu on aina niin kivaa, väkisinkin vaa alkaa sillee höpsösti hymyilyttää. Kertojan ja Teemun suhde on selvästi lämmin ja turvallinen, hyvin tuntee toisen ja yhdessäolo on luontevaa. Dialogissa miellyin murteen käyttöön, kun se poikkeaa niin paljon siitä, mihin itse on stadilaisena tottunut. Kaikki miät ja muut kuulostaa mun korvaan niin eksoottisilta ;D

Kiitos tästä, oli oikein suloinen pieni tarina ♥
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 773
Eiiii, ihanaa mökkitunnelmaa! Olen aivan myyty. Eilen sain lukea merimaisemista, tänään mökkielämästä. Kirjoitat tarinoiksi kaikki ne paikat, jonne talvimyräkässä eniten kaipaan ♥ Ihanaa mielen sisäistä matkailua, kiitos siitä!

Tässä korostui tarkkaavaisesti tuo, miten mökillä (tai tietynlaisessa elämäntilanteessa) asioita tekee niiden itsensä vuoksi eikä tavoitellakseen jotain. Kertoja kulkee halujensa mukaan, antaa itsensä unohtaa ajan merkityksen ja keskittyy siihen, mikä juuri nyt tuntuu hyvältä - sen lukeminen on jotenkin terapeuttista ja saa aikaan seesteisen tunnelman. Nautin valtavasti siitä, että sain seurata hänen mukanaan. Aluksi asioiden ja tekemisten luetteleminen tuntui hieman liian luettelevalta, mutta kun tunnelmaan asettui, kaikelle löytyy paikkansa :)

Tuo Teemun herääminen ja ihana käsivarret viluisasti puuskassa sekä ”Huomenta, villatakkivaras” veivät sydämeni. Muutenkin tuossa aamuhetkessä oli kaikin puolin rakastava ja samalla pysähtynyt tunnelma ja nautin siitä, että niin kertoja kuin Teemu ovat tässä samassa rytmissä ja samalla aaltopituudella. Myös tuo ”Tuolla menolla saat keittää sumpitkin.” sai hymyilemään. Mustikkamaitoa en ole itse koskaan kokeillut, mutta ehkä tänä kesänä voisi!

Kaikin puolin ihastuttava teksti, kiitos tästä ♥

between the sea
and the dream of the sea

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 155
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Larjus, kiva kuulla, että kesäinen fiilis välittyi! Minä en ole koskaan erityisemmin ollut kesäihminen, kun en oikein kestä aurinkoa enkä kuumuutta, mutta myönnettävä on minunkin, että kesässä on kyllä omanlaistaan taikaa. Plus mustikkamaito on kesäherkku vertaansa vailla! ;D Minusta se on parasta sillä tavoin, että mustikoita murskaa vähän niin, että osa on vielä kokonaisia ja osa vähän liiskassa. Niistä leviää ihana väri ja maku maitoon. Ei ole valitettavasti kyllä itsekään tullut mustikkamaitoa nautiskeltua sitten lapsuuden, paitsi toissa vuonna vuokramökillä kun siellä kasvoi kovasti mustikkaa ihan pihapiirissä. Pitäisi tehdä useammin!

Arkifluff on kyllä parasta, ja on kiva kuulla, että hahmojen suhde vaikutti tässä lämpimältä ja läheiseltä. Mahtavaa myös, jos murre miellytti! Miä ja siä on muuten tosi tarttuvia tapauksia - ei vaadittu kuin tovi Etelä-Savossa asumista, että minulla vaihtui työkavereiden kesken joskus automaattisesti "mää" muotoon "miä". :D

Kiitoksia kovasti kommentista! :-*

hiddenben, iiks, ihana kuulla että olet myyty! :D Mielen sisäinen matkailu on kyllä mukavaa, varsinkin kun keskellä talveakin voi piipahtaa vaikka missä. Kirjoittamisen ja lukemisen riemuja!

Tuo asioiden tekeminen niiden itsensä vuoksi on osuvasti luonnehdittu. Se on parhaimmillaan aika rentouttava olotila. Mainiota jos siitä lukeminen tuntui terapeuttiselta ja tyynnyttävältä! Ja hyvä jos luettelomaisuus ei ollut lopulta kuitenkaan liikaa. Minulle se tuntui tässä tapauksessa luontevalta kirjoitusratkaisulta hetkeen ja yhteen asiaan keskittymisen näkökulmasta.

Kiva kuulla, että pidit aamuhetkestä ja sen tunnelmasta. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan mustikkamaitoa, se on ihanan helppo kahden ainesosan herkku! :) Tai jotkut kai lisäävät siihen sokeriakin, mutta minusta se ei kaipaa sitä, kun marjoissa itsessään on niin paljon makeutta ja maidossakin vähäsen.

Kiitos paljon kommentista! :-*

Vuorna

  • tahdonalainen
  • ***
  • Viestejä: 931
Heippa hei! Olin tosi tyytyväinen, kun tämä teksti kosahti kohdalle Vaihdokkaista – pidän todella paljon sun teksteistä ja olin erityisen innoissani luvatusta kesäisestä aamurauhasta mökillä. Mulle itselleni mökkitunnelma on melkoisen vieras konsepti, kun en mökeillä ole hirveästi aikaa viettänyt, niin kiinnosti kovasti tutustua tähän tekstiin! Kesätunnelma on tälläkin hetkellä läsnä onneksi, pääsi helposti oikeanlaiseen fiilikseen vain katsomalla ulos ;D

Tykkään aina tosi paljon siitä, miten vahva tunnelma sun teksteissä on, eikä tämäkään ollut siihen mikään poikkeus. Oli todella helppo uppoutua kesäiseen rauhallisuuteen ja vaan seurata mukana kertojan aamutouhuja. Miljöön kuvaus on tässä myös todella onnistunutta, mikä oli osaltaan mukana luomassa tunnelmaa. Söpöily ja iloisuus ovat aina mun mieleen, joten senkin puolesta viihdyin tämän parissa hurjasti. Vaikka teksti olikin melko lyhyt, kertojan ja Teemun välinen rakkaus tuli tästä hyvin esille ja sai hymyn huulille. Mustikkamaito on mulle vieras herkku, mutta tän tekstin seurauksena melkein ryhtyi tekemään mieli kokeilla ;D Murteesta tykkäsin minäkin, se oli ehdottomasti tosi hyvä lisä tähän tekstiin.

Tämä oli kaikessa arkisuudessaan ihanan tunnelmallinen, kesäinen ja rakkaudentäyteinenkin! Arkinen suloisuus on minusta aina ihanaa luettavaa, joten en kyllä ihmettelekään että tästä näin paljon pidin. Kiitos ihan hurjasti tästä tunnelmapalasesta, kyllä tätä kelpasi näin heinäkuisen iltapäivän ratoksi lukea <3
i'm planning to build a whole new beautiful life here. one where, in my own small way, i can make the world a better place.

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 460
Kommentoin sinulta jo yhden tekstin arpajaisiin, mutta eipä se onneksi estä kommentoimasta lisää vaikka en voikaa osallistua kuin yhdellä :D

Ai että tämä oli ihana! Siis niin täydellinen ja onnistunut tunnelmapala kesästä ja kiireettömyydestä :D Tykkäsin ihan hurjasti! Tässä oli ihanaa se, että kertojan sai kuvitella juuri sellaiseksi kuin itse halusi. Mietin tämän niin, että kertoja olit sinä itse ja tämä Teemu oli oma kumppanisi vaikka en sinua tunne ollenkaan. Mutta jotenkin halusin nähdä tässä Wallen tuolla keräämässä mustikoita, lainaamassa kumppanin villatakkia ja nauttimassa aikaisesta kesäaamusta :D

Lopetus oli suloinen ja lupasi tälle kaksikolle lempeää kesäpäivää :) Tästä huokui myös sellainen fiilis, että näillä on hyvä olla yhdessä kun ei sänki tai dödön puute haittaa.

Lämmin kiitos tästä!

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 155
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vuorna, onpa ihana kuulla, että tämän tekstin tupsahtaminen Vaihdokkaista oli iloinen yllätys! :) Ihanaa sekin, jos tämän kuvauksen kautta pääsi pujahtamaan toviksi muuten vieraiksi jääneisiin mökkitunnelmiin. Ei muuta kuin mustikkamaitoa kokeilemaan, jos et ole vielä ehtinyt, se on yksinkertaisen sympaattinen herkku. ♥

Kiva kuulla, että tunnelma välittyi vahvana ja sai uppoutumaan rauhallisiin aamupuuhiin, ja että lyhyestä mitasta huolimatta myös henkilöiden välinen suhde välittyi ja hymyilytti. Arkinen suloisuus on minunkin suosikkejani niin lukijana kuin kirjoittajanakin, ja on aina mukava huomata, että se vetoaa muihinkin.

Kiitos paljon sinulle! :-*

Vendela, hauskaa että innostuit lukemaan lisääkin arpajaisten tiimoilta ja että päädyit juuri tämän tekstin pariin! Kuulostaa siltä, että tämä osui lukumieltymyksiisi oikein hyvin, ja se lämmittää minunkin mieltäni. :)

Kivaa että tykkäsit tuosta ratkaisusta, että kertoja jää esimerkiksi sukupuoleltaan ja ulkoisilta ominaisuuksiltaan pitkälti lukijan mielikuvituksen varaan. Sitä oli hauskaa kokeilla tällaisessa lyhyessä tekstissä, kun pidemmässä se olisi ehkä vaikeampaa saada toimimaan. Aww, ihana mielikuva minusta tuolla mustikoita keräilemässä ja kumppanin villatakkia lainaamassa! ;D Itse asiassa huvittelin kirjoittaessanikin sillä ajatuksella, että tässähän voisin olla vaikka minä - tai kuka tahansa, kenet vain sattuukaan kuvittelemaan.

Lämmin kiitos itsellesi! :-*

Vilna

  • pinkki bebe
  • ***
  • Viestejä: 1 590
  • bii-boh-bi
Olisi tuntunut väärältä laittaa se Voltron-fikki Kommenttiarpajaisiin, joten saat kaksi kommenttia!

Valikoin tämän, koska mökkeily on paras juttu ikinä, ja tämä miljöö on ihan täydellinen minun tämän hetkiseen fiilikseen. Tulee mieleen lapsuuden kesät ja mökkireissut perheen kanssa. Etenkin tuosta mustikkamaidosta, nam. Tämä oli aivan ihana ja suloinen pieni kiireetön tarina. ♥︎ Tykkäsin sukupuolineutraalista kertojasta, vaikka itselle tuli mieleen mies tuosta ulkona pissaamisesta, lol! Toisaalta naisetkin voi pissiä ulkona, mutta siitä voi tulla nopeasti sotkuista. :D Pidin myös Teemun villatakista ja villatakkivarkaasta! :) Tässä oli ihana rauhallinen fiilis ja tykkäsin about kaikesta tästä.

Kiitos tästä, tämä oli valloittava!

avatar by Claire, banneri by Ingrid

Ananasvichy

  • Nuuskamuikkunen
  • ***
  • Viestejä: 53
Näin kesän loppupuolella tää teksti herätti ihan liiaksi tunteita ja kysymyksiä. Ensinnäkin: missä mun kesä-Teemu on? Toiseksi: milloin pääsen taas mökille? Voisin lähteä samantien.

Tässä oli niin nätisti kuvailtu toi kirpeä aamu ja sen uninen tunnelma, että nousi kyyneleet silmiin. Rakastan aamuja ja sitä miltä luonto tuoksuu silloin. Muutamasta sanasta sain sen fiiliksen tästä, ja samoin muutamasta sanasta pystyin jostain syystä kuvitteleen ton mökkimiljöönkin todella tarkasti.
Mullekin tuli jostakin syystä tästä fiilis, että kertojahahmokin on miespuolinen. Tykkään lukea slashia ja se lisäsi tähän mulle vieläkin entistä enemmän söpöyttä niin, että rinta meinasi poksahtaa.

Täytyy nyt tän lukemisen perään lukea heti jotakin tosi ankeaa ja ikävää, että pääsen taas maan pinnalle fiilailemasta ja kadehtimasta näiden kahden romanssia.

Lainaus
”Huomenta, villatakkivaras”, Teemu tervehtii. Hän rykii ääntään kuuluviin yön jäljiltä.

— — —

”Juupa juu”, Teemu tuhahtaa. Hän harppoo ylös kuistille ja änkeää samaan korituoliin kanssani. Lämmin hengitys ja parin päivän parransänki kutittelevat niskaani, kun hän suikkaa sinne suukon. ”Siinä siulle pusu."

^ Nämä. Sanat ei riitä. Itken. ♥
« Viimeksi muokattu: 23.08.2024 20:16:26 kirjoittanut Ananasvichy »

Olen vakuuttunut siitä, että on olemassa Satujen Maa.
— — —
Saatte nähdä, että tapaamme siellä.
- Akseli Gallen-Kallela