Ficin nimi: Etikasta
Kirjoittaja: Linne
Fandom: Muumit
Ikäraja: S
Genre: hyväntahtoinen pilailu
A/N: ääliöhuumoria ei tällä kertaa syntynyt, mutta tämäkin on ihan kivaa
osallistuu spurttiraapaleeseen, sanana etikka.
Muumimamman ruokakomero, nälkäisten lasten aarreaitta ja naapuruston rouvien ikuinen ilonaihe, oli tunnettu koko Muumilaaksossa. Olentoja aina hemuleista homssuihin olivat matkanneet Muumitaloon saadakseen maistaa mamman kuuluisaa vaapukkahilloa, ja olipa joukkoon eksynyt muuan hattivattikin.
Muumipapan ruokakomero oli sekin yhtä lailla kuuluisa, mutta jokseenkin eri syistä. Jos Mamman ruokakomeroon oli tunkua, papan komeroon uskaltautuivat vain rohkeat, etupäässä Muumipappa itse, Nuuskamuikkunen ja silloin tällöin hillovarastoa etsivä Nipsu.
Ensi alkuun ruokakomero näytti aivan tavalliselta. Hyllyillä oli pölyisiä purkkeja vieri vieressä ja katosta roikkui sievästi niputettuja sipuleita. Vasta kun avasi yhden purkeista tajusi, miksi papan ruokakomeroa välteltiin kuin pilkullisia sisiliskoja.
Kaikki papan komerossa oli säilötty etikkaan. Oli etikkakurkkuja, etikkamunia, etikkapunajuuria, jopa etikkamansikoita. Pappa oli kerran yrittänyt säilöä pannukakkujakin etikassa, mikä oli johtanut varsin mielenkiintoisiin home-esiintymiin.
Kaikesta huolimatta pappa ei voinut ymmärtää, miksi hänen ruokakomeroonsa ei juuri ollut tunkua. Etikan terveellisyys kun oli itsestään selvä asia, ja jos kohta maku oli hiukan kitkerä, äkkiäkös siihen tottui. Ja se kasvatti luonnettakin, ja karvoja rintaan.
"Älä sure", Nuuskamuikkunen lohdutti Muumipappaa. "Kyllä Muumipeikkokin varmasti oppii arvostamaan etikan iloja, kunhan vähän tuosta kasvaa."
Ajatuksesta olikin papalle lohtua, kun hän istui yksinään järsimässä etikkakurkkua. Siitä ja Hemulista, joka käydessään aina halusi maistella maanmainioita etikkasipuleita, vaikka tämä söikin aina hajamielisyyksissään ne kaikki.