Ikäraja: K-11
Tyylilaji: hurt/comfort
Paritus: Aapo/Ville
Haasteet: Mikroficci-haaste ja Originaalikiipeily (24. kehrätä)
Epävirallinen inspis: A/N: Siitä on useampi vuosi, kun olen viimeksi kirjoittanut mikroja. Anteeksi, olen siis vähän ruosteessa ja siksi muutama lähestyy jo raapaletta, mutta pysyin kuitenkin alle sadassa sanassa, joten kelvatkoon. Inspiroiduin kissoista, vaikka kissa tässä tekstissä jäikin harmilliseen pieneen sivuosaan :< Toivottavasti joku lukee ja tykkää!
Eri tavalla epävarmoja
1 (40 sanaa)Villen kaverilla Matilla ja sen tyttiksellä on tuparit. Eli bileet.
Mua ahdisti. Ihmiset olivat tarpeeksi vaikeita selvänäkin saati sitten kännissä.
En olisi halunnut mennä. En tahtonut Villenkään menevän, koska olin epävarma paska.
Seurasin Villeä. En halunnut jäädä yksin ja ulkopuolelle.
2 (72 sanaa)”Miltä mä näytän?”
Pysähdyin katsomaan, kun kerta sain ihan luvan. Ville haroi ruskeita kiharoitaan kuin niissä olisi ollut jotain vikaa. Ei ollut. Ville oli kitsas menemään parturiin, mutta mä olin mieltynyt Villen runsaampaan, yli korvien ulottuvaan kuontaloon.
”Kuumalta”, sanoin suoraan.
Ville pyöräytti silmiään luullen, että vittuilin. Mua harmitti. Nappasin Villeä t-paidan kauluksesta ja suutelin. Ville ähkäisi hyvillään ja painautui mua vasten.
Voitaispa me vain unohtaa ne bileet ja jäädä tähän pihatielle pussailemaan.
3 (31 sanaa)”No moro, mitä äijä!”
Ville sai kaveriltaan miehekkään töytäisyn olkapäähän.
”No mitäs tässä. Mitä itse?”
”Tässähän tää!”
Tahdoin muuttua takiksi naulakkoon.
Miksi edes puhua ääneen, jos ei kerran ole mitään sanottavaa?
4 (50 sanaa)Matilla ja sen tyttiksellä oli kissa, jolla oli kolmivärinen turkki ja vaaleanpunainen kuono. Se puski vieraiden jalkoja ja oli sosiaalisempi kuin mä koko elämäni aikana.
Kun kissaa silitti, se alkoi heti hyristä ja kehrätä kuin pieni moottori. Tiesin tunteen. Käyttäydyin ihan samalla tavalla saadessani Villeltä huomiota.
Ehkä oppisin pian kehräämäänkin.
5 (53 sanaa)Mua ei huvittanut juoda eikä seurustella. Vaikka Ville olisi mieluusti pitänyt mua kainalossaan, en kehdannut hakeutua sinne. Tuntui jo muutenkin siltä, että kaikki tuijottivat.
Villeäkin tuijotettiin, etenkin naisten taholta. Silpuin kokispulloni etiketin riekaleiksi, kun yksi niistä kihnutti itsensä Villen kylkeen. Ville nousi sohvalta, kiersi toiselle puolelle pöytää ja jatkoi keskustelua.
Lämpö roihahti rinnassani.
6 (96 sanaa)Ville tuoksui hyvältä. Teki mieli painautua sen syliin ja jäädä. En kuitenkaan kyennyt.
”Hei, kulta”, Ville sanoi hyvillään. Sen äijäkaverit pyörittelivät silmiään toisilleen. Ville ei huomannut. Painauduin lähemmäs ja mutisin niin vaivihkaa, kun kykenin:
”Meen hetkeksi pihalle.”
Äkkiä jonkun hikinen koura tarrautui muhun. Kasvoilleni lehahti pistävä kaljahönkäys. Vieraan kosketus sai mut jännittymään.
”Mikset liittyisi seuraan?” mies nauroi hiukan liian kovaa. Tiesin heti, että kustannuksellani vittuiltiin. Punastuin mielipahasta.
”Anna olla, Sakke.” Villen ääni oli tiukka ja ehdoton. Ote hartiastani hellitti. Peräännyin heti kauemmas. Reaktioni sai koko äijäringin remahtamaan nauruun.
”Kusipäät”, Ville rähähti niille. Nauru loppui kuin seinään.
7 (98 sanaa)Viileä yöilma helpotti kasvojeni kuumotusta. Oloni oli paska. Villen kavereiden avoin iva tuntui ihan saatanan pahalta.
”Ootko okei?” Ville kysyi.
Pudistin vihaisena päätäni.
”Miksi sä oot tommosten mulkkujen kaveri?” sähähdin. Ville ei pystynyt kohtaamaan katsettani. Sen paljonpuhuva hiljaisuus kuvotti mua.
Puristin käteni tiukkaan puuskaan. Tunsin itseni niin yksinäiseksi ja hylätyksi.
Ville tuli viereeni ja yritti halata. Vetäydyin pois. Tätä ei voinut kuitata halauksella. Villen oli pakko sanoa jotain. Pakko.
”Miksi?”
Villen puhumattomuus nosti turhautumisen kyyneleet silmiini. Vihasin reaktiotani.
Sitten, ihan liian pitkän ajan jälkeen, Ville sanoi hiljaa ja häpeissään:
”En tiedä.”
Päästin vavahtavan henkäyksen. Ainakin Ville oli rehellinen.
8 (32 sanaa)Me seistiin vieraalla pihalla eikä puhuttu. Mäkään en osannut ratkaista sitä, miten muuttaa paskamaiset ihmiset paremmiksi.
Ei niitä voi muuttaa, tiesin. Ne pitää jättää.
Mutta Ville ei tiettävästi ollut ikinä hylännyt ketään.
9 (77 sanaa)Ville oli juonut, joten mä ajoin meidät sen luo. Ville ei yleensä tykännyt, kun mä olin ratissa. Jätkä oli naurettavan kankea, mitä sen pösöön tuli. Nyt Ville ei urputtanut kertaakaan.
Ville hypisteli penkkini päätukea. Huomasin Villen katseen, mutta mua kismitti yhä.
”Kai sä jäät yöksi?” Ville kysyi suorastaan ahdistuneena, kun parkkeerasin ruutuun. Nyökkäsin.
”Mun viereen?”
Villelle ennenkuulumaton epävarmuus alkoi tuntua jo vähän koomiselta.
”Halin kuule paljon mieluummin sun mummonaapuria.”
Ville virnisti helpottuneena. Muakin hymyilytti. Mun oma pöljä.
10 (52 sanaa)En vaatinut hyvityksiä enkä lupauksia. Sanoin:
”En halua nähdä niitä enää.”
Villen kasvoilla hehkuivat häpeä ja syyllisyys. Rintaani vihlaisi.
”Ymmärrän. Sori, etten mä osannut tehdä enempää…”
”Pidit mun puolia. Se riittää”, sanoin, vaikka sanat maistuivat paperilta suussani.
Kyllä mä arvostin sitä, että Ville oli puolustanut mua. Toivoin vain, ettei sen olisi tarvinnut.
11 (95 sanaa)Ville nuolaisi peukaloaan ja pyyhkäisi poskeani. Kohotin sille kulmiani.
”Siinä oli hammastahnaa.”
Oliko mitään etovampaa (ja ihanampaa?)
Pöyhin tyynyäni muhkeammaksi. Ville hipsutti paljasta selkääni. Tykkäsin siitä.
”Joko saa sammuttaa valon?” Ville kysyi.
”Lusikkaan eka.”
Ville painautui heti selkääni kiinni ja taivutti itsensä hankalasti sammuttamaan yövalon.
Jännityin. Pimeys tuntui pahalta, mutta Villen keho ja tiivis läheisyys hyvältä. Suljin silmäni.
”Halaa hetki tiukemmin.”
Ville teki juuri niin. Tiukka rutistus ja laaja ihokontakti auttoivat puristavaan tunteeseen rinnassani.
Vedin Villen käden rintaani vasten. Villen käsi silitti ja suu kuiskasi:
”Mun rakas.”
”Säkin mulle”, hengähdin.
Onnellinen hymähdys vaimentui niskaani vasten.
