En ehtinyt viime viikolla osallistua Kommenttikampanjaan, ja se jäi harmittamaan, koska olin jo etukäteen suunnitellut lukevani jonkin Joni/Eetu -originaalin sinulta. Nyt sitten halusin tulla korjaamaan tämän puutteen, vaikkakin viikon verran myöhässä. Valitsin tämän tarinan, koska halusin lukea sellaista kuvausta, jossa Joni ja Eetu ovat jo vakiintunut pari, ja heillä olisi asiat tässä vaiheessa paremmin kuin ihan alkuvaiheessa. Ilahduin muuten suuresti, kun tajusin, että tämä onkin aivan tuore tuotos!
Todella hienoa, että olet ehtinyt kirjoittaa uutta tekstiä meidän iloksemme, ja vielä juuri näistä kahdesta.
Olen tykännyt ihan mielettömästi näistä sinun originaalisarjoistasi, sekä Juuso/Samulista että Jonista ja Eetusta.
Joni on erityisesti minun sydäntäni lähellä tuon joulukalenterisi myötä, kun tuntuu niin hirveän pahalta, miten raskasta herkällä pojalla oli menettäessään juuri sen ihmisen, joka ymmärsi ja rakasti häntä niin paljon. Vaikka kyse on fiktiivisestä hahmosta, olen monta kertaa miettinyt, miten erilainen Jonin elämä olisi ollut, jos hän olisi saanut pitää äitinsä kauemmin, etenkin kun isä oli sellainen kuin oli.
Kovanonnenpotkussa näkyi niin selvästi se, miten vaikeaa Jonilla oli ajatustensa ja tunteidensa kanssa vielä aikuisenakin, ja ehkä kaikkein hankalinta seksuaalisen suuntautumisensa kanssa.
Siksi tätä tarinaa, jossa Jonilla ja Eetulla on nyt toisensa, ja ilmeisen pysyvästi, oli niin ihanaa lukea, ja tulin tästä todella hyvälle mielelle. Vaikka Jonia edelleenkin painaa jossain määrin menneisyys, tässä on kuitenkin tultu todella pitkä matka niistä ajoista, kun hänen tunteensa Eetua kohtaan olivat ennen kaikkea suuri ahdistuksen lähde.
Pidin tästä tarinasta ja kuvauksesta ihan todella paljon. Sinulla on kyky luoda ihan mahtava tunnelma tarinaan, ja kertoa niin paljon vähilläkin sanoilla.
Rakastin tätä lämpöä miesten välillä, ja minusta tuo rivien välissä esiin tuleva mielihyvä oli niin kauniisti kuvattu. Se loi ihanan sensuellin tunnelman ehkä juuri siksi, ettei mitään sanottu kovin suoraan, vaan mielikuvitukselle jäi runsaasti tilaa. Minusta tämä ei ollut ollenkaan ällöromanttinen, vaikka niin tuossa alussa totesit, vaan aivan täydellinen kaikkien vastoinkäymisten jälkeen.
Saarimökkimiljöö on hyvin ihastuttava, ja sen myötä tulee sellainen tunne, että juuri tuollainen täydellinen rauha ja kotoisuus on ihan parasta ja paljon arvokkaampaa kuin suurella rahalla tehdyt puitteet. Vaikka kesä oli kääntymässä syksyksi, se ei haitannut tunnelmaa millään lailla, vaan tämä heidän kahdenkeskinen läheisyytensä oli aivan täydellistä, ja juuri sitä, mitä molemmat varmasti eniten kaipasivat.
Tämä lause toi sen niin kauniisti esiin:
On melkeinpä runollista, että korkealla rantakalliolla kohoaa kohti pimenevää taivasta yksinäinen aitta, jossa kaksi nuorukaista vielä valvoo toisilleen.
Olen ajatellut Jonin sellaiseksi ihmiseksi, jonka on vaikea osoittaa tunteitaan Eetua kohtaan, jos kuka tahansa on näkemässä, vaikka olisi miten hyvä tuttu. Nytkin Jonia vähän vaivasi se, mitähän Eetun perhe mahtoi heistä ajatella, vaikka nämä eivät olleet edes paikalla, ja siinä oli minusta jotain hyvin liikuttavaa. Eetu on kyllä niin hieno kumppani Jonille, kun tämä osaa vaistota Jonin mielialat ja tukee Jonia joka käänteessä.
Minusta on todella mieltä lämmittävää lukea tällaisesta suhteesta, jossa molemmat voivat olla täysin omia itsejään. Ja tuntevat toisensa niin hyvin, että osaavat lukea toistensa tunnetiloja ja suhtautuvat niin arvostavasti toisiinsa, kuten juuri tässä:
Yhtäkkiä hänen on jotenkin vaikea olla. Eetu selvästikin aistii sen hänestä, sillä tämä kiepahtaa hänen kainaloonsa ja jatkaa rintakehän hyväilyä kädellään silittäen, pikemminkin hellästi kuin kiihkeästi. Eetu ei sano mitään, mutta Joni tietää, että Eetu on valmis kuuntelemaan.
Onneksi Eetun perhe korvaa jossain määrin sitä pahaa, mitä Jonin isä on virheellisellä ja ahdasmielisellä kasvatuksellaan saanut aikaan. Niinhän se on, että kun on koko lapsuutensa ja nuoruutensa joutunut kärsimään sellaisesta, se ei katoa hetkessä.
Silti pidin kovasti tuosta, että Jonin ajattelutavassa oli tapahtunut muutos, ja nyt hän näki isänsä puutteet selvästi. Tuntui, että enää Joni ei kokenut olevansa itse vääränlainen, ja se oli todella hienoa.
Oli ymmärrettävää, että hän tunsi katkeruutta isäänsä kohtaan, ja vaikka se ei pidemmän päälle olekaan hyvä asia, kun itsehän siitä eniten kärsii, minusta se oli kuitenkin tie oikeaan suuntaan.
Minut kuitenkin yllätti se, että Joni ei enää ollut kaapissa isänsä suhteen, ja sekin oli minusta hyvä asia, vaikka siitä ei isän kanssa puhuttukaan. Tuo joulukalenteri jätti minuun sen verran katkeruutta Jonin isää kohtaan, että tahtomattani tunnen vahingoniloa siitä, että Jonin isä oli joutunut toteamaan poikansa kulkevan omaa tietään, eikä siten kuin isä olisi nähnyt parhaaksi.
Vähän heräsi sellainenkin ajatus, kannattaako pitää tuollaiseen isään minkäänlaista yhteyttä. Mutta ehkä Joni kuitenkin halusi niin, kun tämä oli ainoa vanhempi, joka hänellä enää oli.
Tässä lopulla jälleen luodataan Jonin sielunmaisemaa ja Jonin ja Eetun välejä niin ihanasti, että oli ihan sydäminä.
Eipä asiaa tämän paremmin voisi ilmaista, ja tuntuu ihanalta, että ympäristölläkin oli oma vaikutuksensa:
Pian mikään ei tunnukaan enää kovin kiusalliselta, vaan oikeastaan aika luonnolliselta. Kenties koko kesämökissä on jonkinlaista taikaa, sukupolvien rakkauden jättämää. Täällä Joni on monet kerrat onnistunut puhumaan tunteistaan ja ilmaisemaan niitä. Täältähän kaikki hänen ja Eetun välillä sai ylipäätään alkunsa.
Tämä, miten Joni ajatteli Eetusta, oli niin kaunista ja kertoi todella syvästä molemminpuolisesta rakkaudesta.
Suhde, joka näillä kahdella on, on todella harvinainen ja arvokas. Ajattelin tätä lukiessani, että ilman Eetua Joni ei olisi ehkä koskaan oppinut elämään vapaasti ja ilman ahdistusta. Onneksi he tapasivat toisensa:
Suhde Eetuun onkin opettanut Jonille kaikenlaista – kuten sen, että Eetun kuullen voi lausua kiusalliset ja häpeällisetkin ajatukset ääneen, tietäen että ne otetaan vastaan ymmärryksellä ja rakkaudella.
Suuri kiitos tästä viikonlopun lukuilosta!
Niin paljon kuin tykkäänkin lukea näistä kahdesta tällaisessa seestyneessä tilanteessa, minua kiinnostaisi myös kovasti tietää, miten tähän tilanteeseen on päädytty. Sen vuoksi toivon, että sinulle tulee vielä jossain vaiheessa inspiraatio kirjoittaa Murtovesiä -jatkista eteenpäin.
Sitä odotellessa pitääkin lukea nämä kaikki muut sinun Joni/Eetu -tarinasi.
