Sadesaari, S, angst, hurt/comfort

[Linne]

Tekstin nimi: Sadesaari

Ikäraja: S

Genre: angst, hurt/comfort

Summary: Oli ihan tavallinen, sateinen heinäkuun yö.

A/N: toinen Saarilapset-teksti! Eka osa löytyy tästä(S) Tämä on ilmeisesti pyörinyt pääkopassa jo pitempään, koska tajusin, että edellinenkin teksti taisi saada alitajuisesti inspiraatiota Kaarneen etydihaasteesta. Joka tapauksessa, tämä teksti oli täysin haasteen inspiroima. Kaikenlainen palaute on tervetullutta!

Satoi.

Vettä tipahteli veteen, pisarat tanssivat tanssinsa järven pinnalla ennen kuin liittyivät aaltoihin. Tuuli humisi ylhäällä puissa, mutta myrskyksi tätä ei voinut kutsua. Oli ihan tavallinen, sateinen heinäkuun yö.

Timo nojasi kuistin reunaan ja katseli sateista järveä. Ilma oli raikasta ja kosteaa ja hän hengitti sitä ahneesti. He olivat lämmittäneet saunan illalla ennen sadetta, ja nyt sen ilmassa leijui tukahduttava sekoitus savua, märkiä laudeliinoja ja Maijan kuivaamia yrttejä. Timo oli epätoivoisesti yrittänyt nukahtaa mutta todettuaan yrityksen toivottomaksi hän oli kivunnut varovasti Maijan ja Aarneen yli ja tullut tänne kuistille hengittämään raitista ilmaa.

Hän muisti sateen tuoksun siltä ajalta kun äiti vielä eli ja isä ei vielä juonut. He olivat tulleet iltaisin veneilemään juuri tälle järvelle, puikkelehtineet saarien välistä ja antaneet vanhan moottorin huutaa. Äiti oli pakannut mukaan marjamehua ja voileipiä ja hyvällä säällä isä antoi Timon ajaa. Kun satoi, isä antoi Timolle oman öljykangastakkinsa. Sen hupun alla oli hyvä kuunnella sateen ropinaa.

Enää ei kuulunut moottoriveneen pauhua. Oli vain pisaroiden putoilu järveen, hylätty vanha saunamökki unohdetussa saaressa ja kolme lasta, jotka elivät viimeisiä vapauden hetkiä tietoisina siitä, että pian tämä kaikki päättyisi. Kesäsateista tulisi syyssateita, lehdet tippuisivat puista, sauna kylmenisi ja heidän olisi pakko lähteä.

Sade peitti oven narahduksen alleen ja Timo tajusi Maijan seisovan vieressään vasta kun tunsi tämän lämmön vieressään. Maija ei sanonut mitään, katseli vain järveä hänen kanssaan.

Kun Maija lopulta kosketti häntä, Timo hätkähti. Maijan käsi hänen olallaan oli lämmin ja vakaa, vaikka Timo tiesi, että lähestyvä syksy pelotti tyttöä yhtä paljon kuin häntäkin.

“Mennään sisälle”, Maija sanoi.

He menivät.

[Sokerisiipi]

Olipa tässä ihana tunnelma. Olet ihanasti kuvannut tuon sateen, heinäkuisen yön ja raikkaan ilman, jota Timo hengittää. On varmasti raskasta olla koko ajan jumissa pienessä saunassa kahden ihmisen kanssa, vaikka he sitten olisivatkin ystäviäsi. Vaikka tässä Timo näennäisesti pakoileekin saunan tunkkaisia tuoksuja, niin tuli fiilis, että hän kaipaa myös hetkeä ja tilaa olla vain itsekseen. Hän tahtoo katsella järvelle ja vajota muistoihinsa.

Tekstin kokonaistunnelma on käsinkosketeltava. On haikeutta, kaihoa ja huolestuneisuutta. Oli kivaa saada tarkempi katsaus Timon menneisyyteen ja siihen, miten hän on päätynyt orpokotiin, josta sitten karkasi.

Antamiesi hienovaraisin vihjein pystyy täyttämään puuttuvat palat tiettyyn pisteeseen asti. Isä varmaan alkoi juoda äidin kuoleman jälkeen eikä sitten enää kyennyt/halunnut huolehtia pojastaan. Tai sitten isällekin tapahtui jotain. Ehkä hän kuoli tai loukkaantui humalapäissään. Tapahtui, mitä tapahtui, Timo ei selvästikään tahdo ajatella sitä. Hän mieluummin muistelee hyviä aikoja, kuten luonnollista on, kun kaipaa lohtua.

Ihanat nuo muistot. Mielenkiintoista oli se, että vaikka äiti on kuollut, Timon muistoissa isä oli hiukan enemmän keskiössä. Kenties hän oli läheisempi isänsä kanssa ja siksi tämän retkahtaminen ryyppäämiseen on ollut niin traumaattista. Timosta ei kuitenkaan välity tippaakaan katkeruutta, pelkkää surua vain, mikä kertoo hänestä hahmona paljon.

Tämä toimii hyvin lisänä aikaisempaan tekstiin. Ehkei niinkään varsinaisesti jatko-osana (koska tässä ollaan hyvin samoissa mielenmaisemissa eikä aiheen lähestymistapa vaihdu) vaan täydennyksenä siihen, mitä on aiemmin kerrottu. Tässä saa ikään kuin syvemmän katsauksen Timoon henkilönä ja hänen kokemukseensa.

Osaat ilmaista paljon hyvin vähällä, mikä tekee tekstistä eheän ja tunnelmallisen. Lukija pääsee lähelle Timoa ja hänen mielialaansa, vaikka osa tunteista jääkin yhä piiloon. Tai minulle ainakin tuli fiilis, että ehkä huolen ja kaipauksen alla on muitakin tunteita. Kenties Timo ei ole itsekään niistä tietoinen. Jäi kutkuttamaan mielikuvitustani. Jatko siis kiinnostelee kovasti :3

Kiitos, tykkäsin tästä!