Kirjoittaja Aihe: Valosateen värinää | K-11 | jästi!AU, romantiikka | Harry/Ron | one-shot  (Luettu 2069 kertaa)

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 587
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: jästi!AU, romantiikka
Paritus: Harry/Ron
Haaste: Spotify Wrapped II Imagine Dragons – Bones

A/N: Rarry-fiilikset ovat taas kutkutelleet mieltäni ja tämän biisin johdattamana kirjoitin heistä tällaisen lyhyen shotin. Tästä tuli mielestäni oikein kiva. Toivottavasti joku lukee ja tykkää!



Valosateen värinää

Ginny työnsi Harryn niin vauhdikkaasti ulos taksista, että hän oli rojahtaa naamalleen törkyiselle asfaltille.

”Hei, varo vähän!” Harry ärähti, mutta Ginny vain nauroi. Hän heilautti kasvoiltaan punaiset hiuksensa, jotka näyttivät lähes liekehtivän oranssien katuvalojen alla. Kalpea, pisamainen iho kurkisteli esiin farkkujen raoista. Lyhyen paidan päällä oli ylisuuri flanellipaita, joka oli ainoa ehjä vaate Ginnyn yllä. Harry ei aivan ymmärtänyt, mitä varten Ginny leikkeli vaatteitaan, saati miten ne edes pysyivät tytön yllä kaiken sen saksimisen jälkeen. Harry oli kuitenkin oppinut, ettei Ginnyn tyylivalintoja ollut viisasta kyseenalaistaa. Ginnyn poskissa ja luomissa oli säihkettä ja kimalletta. Hän oli kaunis, mutta myös hiukan epätodellinen Harryn silmissä.

”Viehättävää seutua”, Ron sanoi sarkastisesti. Kuja oli hämärä ja ahdas. Seinät olivat täynnä hyökkääviä graffiteja. Maalia oli niin monta kerrosta, ettei seinän alkuperäistä väriä voinut mitenkään päätellä. Jätekasoja ja muuta saastaa lojui siellä täällä. Roskiksista kuului rapinaa. Harrya puistatti.

”Nössöt”, Ginny ilkkui. Ron tuhahti. Ginny näytti hänelle kieltä.

Hermione liittyi heidän seuraansa viimeisenä. Hän oli jäänyt suustaan kiinni taksikuskin kanssa. Tietysti Hermione oli löytänyt Lontoon ainoan taksikuskin, joka suhtautui yhtä intohimoisesti kuolleisiin kieliin ja muinaisiin kulttuureihin kuin hän itse. Hermionekin näytti oudolta. Hänellä oli tummaa huulipunaa ja silmissä kissamaiset rajaukset. Hänellä oli mekko ja jopa korkokengät. Hermionen tavallisesti joka suuntaan pörröttävät hiukset olivat nyt kiiltävän silkkisillä kiharoilla. Harry haroi hajamielisesti omaa harakanpesäänsä, jolle hän ei ollut vaivautunut tekemään mitään. Olisiko pitänyt?

Harry tuli äkkiä tietoiseksi Ronin katseesta, ja hän nolostui, vaikka Ronin hymy olikin lämmin. Ron näytti turvallisen tutulta itseltään farkuissa ja siniraidallisessa jumpperissa, joka korosti hänen silmiään. Harry siirtyi lähemmäksi Ronia. Saastainen kuja tuntui aavistuksen vieraanvaraisemmalta paikalta, kun Ron oli siinä hänen vieressään.

”Tulkaa jo!” Ginny intoili ja syöksyi epämääräiseen hämärään portaikkoon, joka näytti vievän suoraan sarjamurhaajan kellariin. Hermione meni epäröimättä hänen peräänsä. Harry katsoi avuttomana Roniin. Hänen ei todellakaan tehnyt mieli seurata tyttöjä.

”Miksi me tultiin tänne?” Harry kysyi.

”Koska me ei ikinä pidetä hauskaa”, Ron vastasi imitoiden taitavasti siskonsa pilkallista äänensävyä. Harry ähkäisi vaivaantuneena. Ehkä hän todella oli vähän erakoituvaa tyyppiä, mutta miksi se oli paha asia? Toisaalta, ehkä Ron kaipasi vaihtelua ja hauskanpitoa, ja Harry jarrutteli häntä. Rajoittiko Harryn sisäänpäinkääntyneisyys Roniakin? Ei hän sitä halunnut. Siitä huolimatta pimeään ja likaiseen loukkoon astuminen tuntui vaikealta.

”Hei”, Ron sanoi ja tarttui hänen käteensä. Huumaavan lämmin värähdys kulki Harryn lävitse. ”Mitä jos me vain katsotaan, mikä meno? Jos se on ikävä mesta, voidaan lähteä kotiin.”

”Okei”, Harry myöntyi. Ron hymyili ja näytti niin vastustamattoman komealta, että Harry tiesi seuraavansa häntä minne tahansa. Ron ei irrottanut otettaan Harryn kädestä. He kävelivät yhdessä sisään salakapakan takaovesta. Sen takana odotti hämärä käytävä, jossa paloivat siniset valot. He kuulivat musiikin ja basson väkivaltaisen jumputuksen. Seinät heidän ympärillään värisivät. Harrya kadutti jo nyt. Hän ei todellakaan viihtynyt metelissä. Harry vilkaisi Ronia, joka näytti myös hermostuneelta.

Harry tarttui ovenkahvaan. He astuivat peremmälle täpötäyteen yökerhoon, jossa välkkyvät valot sokaisivat silmät, musiikki sattui korviin ja ihmisiä heilui ja tanssi kaikkialla heidän ympärillään ahdistavana, hikisenä massana. Ron näytti yhtä sekavalta ja tyrmistyneeltä kuin mitä Harry tunsi olevansa. Kaikki se oli liikaa kerralla. Hän tahtoi pois.

Ron tähyili väkijoukon läpi etsien Ginnyä ja Hermionea. Hän osoitti epäuskoisen näköisenä keskelle lattiaa. Harrylla kesti kauan tajuta, että huomiota herättävin kaksikko tanssilattialla olivat Ginny ja Hermione. Tytöt tanssivat antaumuksellisesti koko kehollaan kädet kattoa tavoitellen. He olivat jostakin saaneet kaulaansa ja ranteisiinsa neonväreissä hehkuvat valorenkaat. Ginny ja Hermione näyttivät olevan aivan omassa elementissään keskellä kaaosta. Harrylle tuli huono olo pelkästään katsellessaan tyttöjen holtitonta heilumista vauhkossa valosateessa.

Harry hätkähti tuntiessaan vieraan kosketuksen olkapäällään. Hän kääntyi ja näki vaalean, suippokasvoisen muukalaisen. Harry ei voinut kuvitellekaan kuulevansa, mitä mies sanoi, mutta mies ei yrittänytkään puhua. Hän viittoi tanssilattiaa kohti vihjaavasti hymyillen. Harry oli liian typertynyt reagoidakseen. Ron kuitenkaan ei ollut. Harry tunsi, miten Ronin käsi lipesi hänen omastaan ja kietoutui kihelmöivän omistavasti hänen vyötäisilleen. Ronin ilme oli tiukka ja haastava. Vieras mies tajusi heti. Hän nosti lepytellen käsiään ja katosi taas juhlivaan ihmisjoukkoon.

Harry painautui tiukemmin Ronia vasten. Sähköinen kuumotus hiveli häntä. Ronin yllättävä dominoiva ele oli saanut sen aikaan. Harry tunsi itsensä erityiseksi ja tärkeäksi. Ron oli osoittanut itselleen poikkeuksellista määräilevää jämäkkyyttä, josta Harry huomasi pitävänsä. Ron pudisteli tyytymättömänä päätään koko yökerholle ja ohjasi Harryn takaisin siniseen käytävään.

”En tykännyt etkä kai sinäkään?” Ron kysyi. Harry hymyili. Ron näytti häkeltyneeltä, mikä sai Harryn hymyilemään entistä leveämmin.

”Itse asiassa”, Harry sanoi Ronia kujeilevasti silmäillen. ”Tykkäsin siitä enemmän kuin odotin.”

Ron vastasi epävarmana Harryn hymyyn kuin ei aivan tietäisi, mitä odottaa. Harry naurahti. Hän upotti kätensä Ronin punaisiin hiuksiin ja suuteli tätä. Ron jähmettyi muutamaksi sekunniksi, mutta toipui nopeasti hämmästyksestään. Ron puristi kätensä Harryn ympärille ja pusersi heidän lantionsa tiiviisti vastakkain. Pehmeänä alkanut suudelma syveni kuumaksi ja ahnaaksi. Lämmin mielihyvä myrskysi Harryn rintakehässä. Harry vavahti ja painautui tiiviimmin Ronia vasten. Hän tunsi Ronin raskaan hengityksen kaulallaan ja pian myös tämän lämpimät huulet. Ne hyväilivät hänen ihoaan, ensin kevyesti ja sitten napakammin. Harryn vartalo myötäili Ronin kosketusta. Kutkuttava jännite kiiri hänen ihonsa alla. Ron tuntui yhtä tutulta ja hyvältä kuin aina, mutta jokin oli silti toisin. Heidän läheisyydessään oli uudenlaista kipinää.

He katsoivat toisiaan. Ronin silmät tuikkivat.

”Kannatti siis kuitenkin tulla tänne?” Ron kysyi.

”Joo”, Harry myönsi. Ron hymyili ja suuteli häntä uudestaan. He pysyivät lähekkäin otsa otsaa vasten. Harry hengitti syvään Ronin tuoksua. Hänellä oli lämmin ja tyytyväinen olo.

”Lähdetäänkö kotiin?” Harry kysyi. Koska niin mukavaa kuin tässä olikin Ronin kanssa, hän kaipasi heidän kotinsa yksityisyyttä.

”Joo”, Ron sanoi hyvillään. Hän vei kätensä Harryn vyötäisille, ja he suuntasivat ulos. ”En usko, että meistä koskaan tulee mitään bileihmisiä.”

”Eikä tarvitse tullakaan”, Harry sanoi huolettomasti, ”mutta oli ihan mielenkiintoista nähdä muuta tarjontaa…”

”En tajunnutkaan, että ehdit katsoa sitä tyyppiä niin tarkkaan”, Ron murahti. Harry tunsi vatsassaan uuden sähköisen sykähdyksen. Harry mietti, oliko se väärin, että Ronin mustasukkaisuus vähän kiihotti häntä?

”Tarkoitin elämäntyyliä”, Harry sanoi. Hän ei halunnut lietsoa Ronin epävarmuutta. Käsi Harryn ympärillä rentoutui. Hän sai Ronilta kihelmöivän suukon poskensyrjään.

”Hyvä”, Ron kuiskasi ja imaisi kevyesti Harryn korvanlehteä. Kuuma halu nykäisi vaativasti Harryn vatsaa.

Harrylla oli suuria vaikeuksia kävellä suoraan ja vakaasti, kun hän meni puhelinkoppiin soittamaan heille taksia. Harrysta tuntui, että hänen kenkänsä olivat muuttuneet jossain välissä pumpuliksi. Hänen poskiaan kuumotti. Harry sanoi osoitteen kahdesti väärin, mutta toisin kuin yleensä, nyt häntä ei edes nolottanut. Harry pahoitteli haaveksivasti ja palasi Ronin kuumaan syliin, jossa rottia vilisevä kujakin tuntui taianomaiselta.




Linne

  • ***
  • Viestejä: 860
  • Hämmentynyt pesukarhu
Luen harvoin tästä parituksesta tekstejä, mutta tästä tykkäsin kyllä! Totta kai Ginny lähes heittää Harryn ulos taksista, miten ginnymaista xD Olit tosi hyvin kuvannut tässä hahmoja jästimaailmassa, voisin hyvin kuvitella, että Hermione on kiinnostunut kuolleista kielistä ja Ginny pukeutuu valtavirrasta poikkeavasti. Oli jotenkin myös tosi sopivaa, että Ron ja Harry eivät viihtyneet ollenkaan yökerhossa vaan halusivat käytännössä heti kotiin, ei tainnut olla heidän paikkansa se.

Lainaus
Hän kääntyi ja näki vaalean, suippokasvoisen muukalaisen.

Jäin kyllä miettimään, oliko tuo muukalainen Draco xD

Lainaus
Harry pahoitteli haaveksivasti ja palasi Ronin kuumaan syliin, jossa rottia vilisevä kujakin tuntui taianomaiselta

Tämä oli tosi ihanasti muotoiltu lause <3

Kiitos, pidin kovasti!
Kaikki perinteet ovat typeriä. Siksi ne ovat perinteitä

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 587
Linne: Jee, ihana kuulla, että tykkäsit tästä, vaikket juuri luekaan Harry/Ronia! Ajattelen Harryn ja Ronin tosi introvertteinä ihmisinä, joten heille ei tuo yökerhoilu oikein sovi. Joo, se muukalainen oli Draco! Hyvin bongattu :D Hii, kiva, että lopetus oli mieleen ja hyvin muotoiltu. Kiitos kovasti kommentista!!

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 1 006
Onnittelut kommenttiarpajaisten voitosta!

Oi, olipa virkistävä teksti! En ole pitkään aikaan lukenut mitään Harry/Ronia ja karsastan lähtökohtaisesti vähän tällaisia taiattomia AU:ita, joissa aina riskinä on se, että hahmoissa ei oo enää muuta samaa kuin nimet. Tässä kuitenkin ei ollut lainkaan sellaista ongelmaa, vaan pystyin hyvin näkemään hahmot omana itsenään toimivassa: Ginny itsevarmana, Hermione edelleen monesta kiinnostuneena, Ron vähän epävarmana ja Harry muuten vaan hämmentyneenä. Hahmot siis tuntui itseltään!

Tykkäsin myös siitä, että miesten suhde oli jotenkin hirveen vaivaton. Loppu oli söpö, vaikka kamala kuja ei mikään hirveen viihtyisä muhinointipaikka olekaan. Mutta selkeesti heillä on toisensa ja ei niin väliä mitä muuta ympärillä sitten tapahtuukaan. :D Nauratti myös Dracon pieni vilahdus ja Ronin selvä mustasukkaisuus. Hyvin "realistista sekin". Kirjoitat kivan kuvailevasti, niin että tapahtumat on helppo nähdä koko ajan.

Lainaus
Harry tuli äkkiä tietoiseksi Ronin katseesta, ja hän nolostui, vaikka Ronin hymy olikin lämmin. Ron näytti turvallisen tutulta itseltään farkuissa ja siniraidallisessa jumpperissa, joka korosti hänen silmiään. Harry siirtyi lähemmäksi Ronia. Saastainen kuja tuntui aavistuksen vieraanvaraisemmalta paikalta, kun Ron oli siinä hänen vieressään.
Tää oli suloinen kohtaus!

Kiitos tästä Rarry-pätkästä! <3

AK
Avasta kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.

Pahatar

  • ***
  • Viestejä: 747
Onnittelut Kommenttiarpajaisten voitosta! :D Valitsin tämän ficin ehkä siksi, että siitä on jonkin aikaa, kun on tullut luettua jästi!AU:ta näillä tutuilla HP-hahmoilla, ja oli kiva nähdä, millainen tämä tarina heistä olisi. Harry/Ron ei ole minulle se luontevin paritus, mutta ei vastenmielinenkään, ja odotin sitäkin, minkä tyyppisen suhteen olet heille kirjoittanut. :)

Kaikki hahmot olivat hyvin tunnistettavia, ja pidin siitä kovasti. Vaikka tässä oltiinkin jästimaailmassa, minusta tämä olisi yhtä hyvin voinut olla ns. perinteinen taikamaailman ficci, jossa nyt vain satutaan olemaan yhtenä iltana jästien yöelämässä, koska taikuus on ficeissä useinkin aika pienessä roolissa.  Minua huvitti se, miten Ginny ja Hermione olivat paljon seikkailunhaluisempia ja innostuneempia uudesta ympäristöstä kuin Harry ja Ron, se oli minusta kirjojen hahmoja ajatellen hyvinkin IC. :) Samoin tämä kohta nauratti erityisesti, kyllä Hermione on Hermione viihteelläkin:

Lainaus
Hermione liittyi heidän seuraansa viimeisenä. Hän oli jäänyt suustaan kiinni taksikuskin kanssa. Tietysti Hermione oli löytänyt Lontoon ainoan taksikuskin, joka suhtautui yhtä intohimoisesti kuolleisiin kieliin ja muinaisiin kulttuureihin kuin hän itse.

Täytyy sanoa, että itse olisin myös pahasti epämukavuusalueellani tuollaisessa hämärässä diskossa jossain huonomaineisessa kaupunginosassa, joten ymmärsin paremmin kuin hyvin Harryn tunteita. Onneksi Harryllä oli Ron tukenaan. :) Tällaisia ficcejä lukiessa on helppo ymmärtää, miksi tämä paritus on niin suosittu, sillä onhan Ron juuri se, joka on ollut aina Harryn kanssa yhdessä kaikissa käänteissä, ja yhtä lailla toisinpäin. Aivan ihanaa oli lukea, että Harryn silmissä Ron oli komea, niinhän sitä rakastettunsa näkee. Ensiksi ajattelin, että tuo Harrya iskemään tullut oli Draco (ja ehkä olikin ;)), hänet kun kuvataan usein suippokasvoisena, mutta yhtä hyvinhän se saattoi olla joku kuka tahansa.

Ronin luonteelle sopii niin hyvin olla mustasukkainen Harrysta, ja tuntui että muukalaisen kohtaaminen vain voimisti Harryn ja Ronin välistä tunnetta ja halua. :D Tässä lopussa minua nauratti taas, kun itse tulkitsin tuon Harryn kommentin tarjonnasta samalla tavalla kuin mitä Harry sen tarkoitti, mutta tietysti Ron ehti heti ajatella äskeistä kohtaamista. Samalla vähän liikuttikin Ronin epävarmuus ja Harryn menettämisen pelko. Vaikka minusta se on kyllä ihan turhaa, kun eihän Harrylle ollut tässä olemassa ketään toista kuin Ron. :)

Kiitos tästä erilaisesta HP-ficistä, joka piristi sunnuntaipäivää ja herätti paljon ajatuksia! :D
Why is it that we feel more comfortable seeing two men holding guns than two men holding hands?

FiFi - Fiksu ja Filmatiivinen fiktiofoorumi