Title: Kesäyön hämärässä
Author: Angelina
Fandom: Multifandom (Peppi Pitkätossu & Ronja Ryövärintytär)
Rating: S
Paring: Ronja/Peppi
Summary: Se, että aina niin rohkeaa Ronjaakin hiukan jännittää, saa Pepin rentoutumaan
A/N: Inkku ♥ My sister from another mister. Mun räntti-, vinkku-, ja vitutuskaveri. Tää höttö on sulle, oot ihana <3 Toki toivon, että tästä myös muut mahdolliset lukijat nauttii :3
Haasteet: Otsikko etsii tarinaa III ja Vuosi raapalehtien VIII
KESÄYÖN HÄMÄRÄSSÄ
“Minua itkettää”, Annika sanoo ja niiskaisee kovaäänisesti ties kuinka monetta kertaa.
Tommi pudistaa päätään, mutta ojentaa sisarelleen jälleen uuden nenäliinan. Tarkkasilmäisimmät voisivat huomata, että jopa hänen silmänsä hieman vetistävät.
“Höpsö!” Peppi sanoo hymyillen ja korjaa samalla kutriensa päälle aseteltua kukkaseppelettä parempaan asentoon. “Tämähän on ilon päivä, älä turhaan itke.”
Peppi kääntyy katsomaan itseään vielä kerran peilistä. Päivä on jo kääntymässä kohti iltaa ja hän voi miltei kuulla Ronjan niin monesti lausumat sanat mielessään.
Sinun hiuksesihan leiskuvat kilpaa auringonlaskun kanssa!“Ilostahan minä itkenkin”, Annika mutisee. “Sinusta tulee viimein jonkun muun riesa.”
Pepin huulilta karkaa raikuva nauru, mutta vatsanpohjassa alkaa kipristellä jännityksestä.
🌺🌺🌺
Ronja näyttää kauniilta valkeassa mekossaan.
Hänen tummat, usein niin takkuiset ja aina havunneulasilta tuoksuvat hiuksensa on kammattu taakse ja solmittu silkkinauhoin. Tavallisesti vakavilla kasvoilla karehtii ujo hymy, mutta silmät tuikkivat innostuksesta.
Se, että aina niin rohkeaa Ronjaakin hiukan jännittää, saa Pepin rentoutumaan.
Vaikka mitä jännitettävää heillä on - he seisovat yhdessä kynttilälyhdyin valaistulla metsäaukealla lähimpien ystäviensä ja viimeisiltä kesäilloilta tuoksuvan luonnon ympäröimänä, eikä yhtään mikään ole vinksin vonksin.
“Sinä olet kaunis”, Ronja kuiskaa tarttuessaan Pepin käsiin. “Ja kerrankin siisti.”
Peppi naurahtaa ja puristaa Ronjan kättä.
“Sinullakaan ei ole yhtään kuraa valkeissa helmoissasi.”
Ronja iskee salamyhkäisesti silmää.
“Toivottavasti aamuun mennessä jo on.”
🌺🌺🌺
Peppi on sanonut ne kaikki asiat monesti ennenkin.
Sen, miten hän ihailee Ronjan rohkeutta. Sen, miten hän saattaa olla malttamaton hölösuu, jonka vain Ronja saa rauhoittumaan. Sen, miten hän kerta toisensa jälkeen valitsee juuri Ronjan seikkailutoverikseen, koska parempaa ja turvallisempaa kumppania ei vain voi olla.
Sen, miten tärkeä toinen hänelle on.
Ronjakin on sanonut kaiken jo aiemmin.
Sen, miten hän ihailee Pepin välittömyyttä ja spontaaniutta. Sen, miten vain Peppi onnistuu saamaan hänet pois ajoittaisista synkistä ajatuksistaan, vain olemalla oma itsensä. Sen, miten Pepin vuoksi hän olisi valmis kohtaamaan vaikka sata ajattaraa, eikä häntä edes pelottaisi.
Sen, miten tärkeä toinen hänelle on.
Jossain heidän takanaan Annika niiskaisee taas ja Birk selvittää karheaa kurkkuaan. Mutta juuri siinä hetkessä heillä ei ole kuin toisensa, muulla maailmalla ei ole väliä. Ei ympäröivällä metsällä, ei tulevilla seikkailuilla, tai edes seuraavalla aamulla.
On vain he kaksi.
Ja siinä, alkaneen kesäyön hämärässä, he viimein sanovat toisilleen tahdon.