Ikäraja: S
Tyylilaji: haikea, keväinen draama
Hahmot: Aro & Vili (17v)
Haaste: Originaalikiipeily (69. totuus)
A/N: Mulla on ollut äärimmäisen huono kuukausi. Hirveän huono. Kammottava. Eikä vain kirjoittamisen kanssa vaan kaikin tavoin, mutta kirjoittamisen puute harmittaa ehkä eniten, koska en ole saanut kirjoitettua mitään muuta kuin satunnaisia juoksuraapaleita. Tämäkin on juoksuraapale, mutta ehkä tarpeeksi kiva julkaistavaksi. Muhpuh.
Ruttukukkia (me kaksi)
Vanha ratapiha oli täynnä voikukkia. Vili yritti olla tallaamatta niiden päälle kävellessään, mutta se oli mahdotonta. Häntä suretti se, miten keltaiset kukat rusentuivat hänen tennareidensa alle ja miten niiden varret päästivät nahkeaa voihketta taipuessaan.
Aro käveli liian kovaa. No, ei hän oikeastaan edes kävellyt. Aro juoksenteli riuhtoen Viliä joka suuntaan. He nimittäin pitivät toisiaan kädestä. Vilistä tuntui, että ihan hetkenä minä hyvänsä Aro ampaisisi matkaan Vilin koko käsivarsi mukanaan eikä edes tajuaisi. Aro oli vähän sellainen. Hän ei ollut herkkä tai huomaavainen. Aro sinkoili, huusi ja riehui. Arolla olisi pitänyt olla jokin lääkitys, vahva sellainen.
”Hei, lopeta toi”, Vili käski ja puristi Aron kättä tiukemmin. Aro melkein pysähtyi. Vili tajusi kuulostaneensa ehkä hiukan liian vihaiselta. ”Sori. Mua vaan väsyttää.”
Aro hymyili säteillen ja tarttui Vilin toiseenkin käteen. Vili ei mahtanut itselleen mitään. Hänkin hymyili. Aron leveää, iloista hymyä oli mahdoton vastustaa. Heidän sormensa lomittuivat. Vilin vatsassa hypähteli, mutta vaisusti. Se tuntui kivalta, mutta jotakin tärkeää puuttui...
Olihan Aro tosi hauska ja mukava. He olivat ystävystyneet heti. Arokin piti pojista, yhtä paljon kuin hän ja samalla tavalla. He puhuivat pojista jatkuvasti ja siitä, mitä himoitsivat Korppilehdon kuumimmilta jätkiltä.
Aro oli söpökin. Hänellä oli ruskeat, mantelinmuotoiset silmät, kujeilevat kasvonpiirteet ja hymykuopat. Hänen hymynsä oli ihana ja valloittava. Aro oli
tosi söpö.
Valitettavasti Vili kuitenkin tiesi, ettei hän varsinaisesti syttynyt söpöistä tyypeistä. Hän piti pitkistä, leveäharteisista ja miehekkäistä pojista. Mitä isompia, sen kuumempia. Aron isoveli Reino oli enemmän Vilin tyyppiä, jos hän oli aivan rehellinen itselleen. Reino ei kuitenkaan pitänyt kenestäkään tai jos pitikin, niin tytöistä. Sen Vili osasi aina kertoa tapaamistaan pojista eikä hän ollut erehtynyt vielä koskaan.
Sellaisia poikia Korppilehdossa oli hyvin vähän. Ne muutamatkin salasivat asian visusti, jopa itseltään. Aro ja Vili olivat ainoat, avoimesti homopojat koko kylässä.
Joten he kävelivät käsi kädessä, koska muita vaihtoehtoja ei vain ollut.
