MLP FiM: Kun kevät koittaa (S, Rainbow Dash & Tank, oneshot)

[Larjus]

Title: Kun kevät koittaa
Author: Larjus
Chapters: Lyhykäinen oneshot
Fandom: My Little Pony: Friendship is Magic
Characters: Rainbow Dash, Tank
Genre: Lempeä draama
Rating: S
Disclaimer: Hasbro omistaa My Little Ponyt, minä kirjoittelin tämän tarinan ihan vain omaksi ilokseni ilman mitään ulkoista palkkiota.
Summary: Kun kevät koittaa, on Tankinkin viimein aika herätä horroksestaan.

A/N: Kaikenmoisista fandomeista on tullut kirjoiteltua, mutta ponit olikin vielä korkkaamatta Tykkään kyllä henk. koht. enemmän niistä vanhemmista poneista (varsinkin G3 on mun rakkaus), mutta G4:ssa on kivoja hahmoja siinäkin, ja varsinkin Rainbow Dash ja Tank yhdessä on musta vain jotain niin hellyttävää.

Sain idean tähän ficiin, kun kuuntelin pitkästä aikaa FiM:stä Rainbow Dashin laulun I’ll Fly ja jäin sen myötä muistelemaan kyseistä jaksoa. Jätin idean hautumaan päähäni rauhassa, ja sitten kirjoittelin lopulta ficin yhden illan aikana. Mihinkään kovin ihmeelliseen en pyrkinyt, kunhan vain halusin vähän fiilistellä hahmoja ja heidän välistä suhdettaan (ja koska musta olis kiva nähdä jakso, jossa Rainbow näkee Tankin taas talven jälkeen).

Mulla ei ollut aavistustakaan, miten Winter Wrap Up on suomennettu sarjassa, kun olen katsonut FiM:iä vain englanniksi (ja kuunnellut satunnaisia lauluja muilla kielillä), mutta Googlen mukaan ainakin se samanniminen jakso on suomeksi Talven päättäjäiset, joten sillä mennään ja loput soveltaen. Mähän kun en oo katsomassa niitä jaksoja suomeksi vain jokusen termin takia



Kun kevät koittaa


Talvi oli juuri saatu siivottua pois alkavan kevään tieltä, ja jokainen Ponyvillen poni oli valmis osallistumaan kaupunginaukiolla uuden vuodenajan alun kunniaksi pidettäviin juhliin. Vain Rainbow Dashilla oli muuta mielessään. Ei sillä, etteikö juhliminen olisi häntä kiinnostanut – päinvastoin – hänellä vain oli ensin jotain tärkeämpää tekemistä. Joten kun Twilight Sparkle viimein ilmoitti listojaan selaten, että kaikki Talven päättäjäisten työtehtävät oli saatu tehtyä, Rainbow Dash riisui sinisen työliivinsä ja kiiruhti paikalta ennen kuin kukaan ehti edes sanoa hänelle hyvästejä.

Rainbow Dash oli nopea lentäjä, ja nyt hän hyödynsi kykyjään sataprosenttisesti, sillä hän halusi päästä määränpäähänsä mahdollisimman pian. Vaikka Twilight Sparkle olikin sanonut, että kaikki työ kevään eteen oli jo tehty, se ei pitänyt täysin paikkaansa. Kilpikonna Tank horrosti yhä, sillä Rainbow Dash oli vannottanut jokaisen ponin (huolimatta siitä, missä tiimissä kukin oli) lupaamaan hänelle, ettei kukaan herättäisi sitä vielä. Hän halusi itse tehdä sen, vaikka Talven päättäjäisissä se ei hänen työtehtäviinsä kuulunutkaan. Oli ollut Rainbow Dashille kova paikka hyvästellä kilpikonna viime vuonna talven ajaksi, joten nyt kun kevät viimein koitti taas, jälleennäkemisen kärsimätön riemu jo kupli hänen sisällään.

Tammi, jonka juurien suojaan Tank oli ennen talven tuloa kömpinyt horrostamaan, häämötti jo Rainbow Dashin edessä. Hän laskeutui maahan, laukkasi viimeiset askeleensa puun eteen ja pysähtyi sitten katselemaan sen paksua runkoa sydän innokkaasti hakaten.

Eläimet heräteltiin talviuniltaan yleensä kellojen avulla, mutta sellaista Rainbow Dashilla ei ollut mukanaan. Sen puuttuminen ei kuitenkaan haitannut, sillä hän tiesi saavansa rakkaan Tankinsa hereille ilmankin. Hän koputti kaviollaan tammen runkoa ja kumartui lähemmäs sen alla olevan onkalon suuta.

”Tank!” hän huusi. ”Tank! Minä täällä, Rainbow Dash! Talvi on päättynyt, nyt on kevät! Sinun on aika herätä!”

Ei hänen herättelytekniikkaansa taatusti ollut yhtä lempeä kuin aina eläintiimiläisillä, mutta väliäkö sillä. Hän jatkoi huhuilua ja puunrungon koputtelua niin kärsivällisesti kuin suinkin taisi. Kunpa vain Tankilla olisi talven ja horrostamisen jäljiltä kaikki hyvin… Rainbow Dash kyllä tiesi, että kilpikonnat olivat hitaita, ja Tank varsinkin oli sieltä verkkaisimmasta päästä, mutta nyt hänestä tuntui kuin aika hänen ympärillään olisi pysähtynyt.

”Tank! Tank!?”

Lopulta maaonkalosta kuului heinien ja kuivien lehtien kahinaa, ja hetken odottelun jälkeen vihreä kilpikonnanpää työntyi esiin mullan seasta. Tank katseli ympäristöä silmiään siristellen, selvästi vielä unisena, mutta kun se havaitsi Rainbow Dashin edessään, sen katse kirkastui välittömästi. Se kömpi esiin kuitenkin tyypillisellä hitaudellaan, mutta Rainbow Dash huomasi lemmikkinsä verkkaisissa liikkeissä selvää intoa. Hymy porautui syvälle hänen kasvoihinsa.

”Huomenta Tank, ja hyvää kevättä!” hän sanoi lempeästi, nosti kilpikonnan ylös kasvojensa tasolle ja painoi turpansa sen karheaa päätä vasten. Tank vastasi hänelle räpyttämällä silmiään hieman tavallista nopeammin ja nuolaisemalla hänen poskeaan kaksi kertaa. Rainbow Dash nauroi.

”Hei, tuo kutittaa!” hän kikatti. Tank nuolaisi häntä uudestaan. ”Minäkin olen iloinen, että näen sinut taas. Minun oli ikäväkin sinua. Nukuitko hyvin, kuomaseni?”

Rainbow Dash laski Tankin maahan. Se jäi seisomaan paikalleen ja katseli jälleen ympärilleen kuin ei tietäisi, missä oli. Rainbow Dashin poskia särki jo jatkuva hymyily, mutta hän ei voinut – eikä halunnut – lopettaa. Tank oli niin suloinen.

”Taisi olla hyvät unet. Mitäs sanot, jos palaisimme Ponyvilleen?” hän ehdotti. ”Kaupunginaukiolla järjestetään juhlat kevään alun kunniaksi. Tiedän, ettet ole mikään vauhdikkaimman menon ystävä, mutta niistä varmasti pitäisit. Näkisit taas pitkästä aikaa kaikki ystävämme, ja ruoka on erinomaista, kuten aina. Sinun on taatusti kova nälkä talven jäljiltä.”

Tank oli ilmeisen mielessään ehdotuksesta. Se näytti viimein paikallistaneen itsensä ja käänsi katseensa Ponyvillen suuntaan. Ensimmäiset askeleet, jotka se astui kaupunkia kohti, olivat tuttuun tapaan hitaita. Rainbow Dashin ei tarvitsisi juurikaan liikkua pysyäkseen sen perässä, mikäli he etenisivät matkansa kävellen.

”Tulin suoraan Talven päättäjäisistä, joten minulla ei ole propelliasi mukana”, hän sanoi. ”Mutta voin kantaa sinua, niin voimme lentää takaisin kaupunkiin hetkessä!”

Tank pysähtyi paikalleen ja katsoi Rainbow Dashia tummilla, kirkkailla silmillään. Se ei sanonut mitään – eihän se koskaan sanonut, ei ainakaan mitään, minkä poni voisi ymmärtää – mutta Rainbow Dash ymmärsi silti, mitä se tarkoitti.  Hän olisi mielellään lennättänyt lemmikkinsäkin takaisin Ponyvilleen, jotta he ehtisivät juhlia mahdollisimman kauan, mutta Tank ja sen toiveet olivat hänelle juhlia tärkeämmät. Jos Tank halusi kävellä itse, niin he kävelisivät, matkan kestosta viis.

”Ehkä rauhallinen tahti on sittenkin parempi. Lentäminen näin pian heräämisen jälkeen saattaisi saada pääsi sekaisin”, Rainbow Dash totesi hellästi katsellessaan Tankia, joka jatkoi hidasta kulkuaan, ja yritti sovittaa kavionsa sen tahtiin. Vauhtia rakastavalle ponille se ei ollut helppoa, mutta hän teki parhaansa. Olisi oikeastaan sittenkin mukavaa kävellä kaikessa rauhassa yhdessä rakkaan lemmikkinsä kanssa.

Eihän heillä ollut mihinkään kiire.

[Felia]

Kommenttiarpajaisista moi!

Halusin vaihteen vuoksi valita sulta muutakin kuin animea/mangaa, ja koska My Little Pony on jokseenkin tuttu, niin valitsin tämän.

Tämähän oli oikein ihana pätkä! Odottava ja malttamaton tunnelma oli kivasti läsnä. Rainbow Dash on hauska ponipersoona, ja kun tämä meni herättelemään kilpparikaveria, niin tottahan se oli vähän railakkaammin. Onhan se toki ymmärrettävää, että on innoissaan kaverinsa/lemmikkinsä näkemisestä, ja eritoten tuossa lopussa oli kiva, että mentiinkin sitten kaverin ehdoilla. Keväthän kuitenkin oli vasta alkanut ja Tank kömpinyt esille horrospaikastaan. Heillä tosiaan olisi koko kevät ja kesä aikaa olla yhdessä.

Tässä oli hauska myös tuo nopean ja hitaan kontrasti. Tuli kivasti esille, miten kaksi ääripäätä voi tulla vallan mainiosti toimeen ja miten toisen vauhtiin sopeudutaan, nautitaan siitä, että on mukava välillä mennäkin ihan rauhassa eikä sata lasissa. Tästä tuli hyvä fiilis; oikein söpö teksti oli, tykkäsin hirmu paljon! Kiitos ♥

[Fiorella]

Onnea kommenttiarpajaisista!

Valitsin tämän tekstin, koska se oli uusi eikä vielä paljon kommentoitu. Mutta myös ponien takia! Itse en ole tosin MLP-ohjelmia katsonut kuin pakon edessä lasten kanssa, mutta tunnen hahmot ja tällä lailla tekstissä toimiikin oikein kivasti!

Hän olisi mielellään lennättänyt lemmikkinsäkin takaisin Ponyvilleen, jotta he ehtisivät juhlia mahdollisimman kauan, mutta Tank ja sen toiveet olivat hänelle juhlia tärkeämmät. Jos Tank halusi kävellä itse, niin he kävelisivät, matkan kestosta viis.

Minusta ihanin kohta ficissä oli tämä. <3 Kun miettii, mikä malttamaton vauhtihirmu se Rainbow Dash tuntuu olevan, on sitäkin somempaa, että hän malttaa jäädä omassa rauhassaan askeltavan ystävänsä vierelle. Söpöä! Vaikka juhlatkin odottavat, niin mennään ihan rauhassa.

Ihan hyvä muistutus lukijoillekin, että ei aina tarvitse olla kiire.

[Larjus]

Felia: Kiitos kommentista, ihana kuulla että tykkäsit ♥ Rainbow Dash on kyllä hauska hahmo, ja hänen ja Tankin välinen kiintymys on niin suloista ja ficin arvoista (vaikka alkuun Rainbow ei Tankia tämän hitauden ja heidän erilaisuutensa takia oikein osannut arvostaa). En tiedä, ootko nähnyt sitä jaksoa, jossa Rainbow joutuu hyvästelemään Tankin talvihorroksen takia, mutta hän otti tilanteen raskaasti - ja ihan jo sen takia halusinkin kirjoittaa ficin siitä, kun talvi ja horrostusaika on viimein ohi :3 Tässä tosiaan mennään Tankin ehdoilla/tahdilla, ja se on yksinkertainen mutta selvä osoitus siitä, miten tärkeä Tank on Rainbow'lle; eihän hän yleensä suostu hidastelemaan tai kävelemään maata pitkin muiden takia. Mutta ystävän takia sitä voikin tehdä sellaisiakin "uhrauksia" :3


Fiorella: Kiva kuulla että ponit ficimuodossa toimii. Itselle tämä oli ihan ensimmäisimpiä kertoja niin, vaikka tiedän että varsinkin tästä sarjasta/generaatiosta on kirjoitettu paljon ja vaikka minkälaista kamaa (itse kyl haluan pysyä visusti tällä lapsiystävällisellä puolella ).

Tässä tosiaan oli ehkä tärkeimpänä pointtina se, miten on valmis hidastamaan tahtia ja kulkemaan niinkin hitaan otuksen kuin horroksesta vasta heränneen kilpikonnan tahtiin, joten ihana kuulla että se oli sinun lempikohtiasi :3 Siinä korostuu myös se ajatus, että matka itsessäänkin on tärkeä, ei vain se että ollaan nopeasti perillä määränpäässä. Kyllä ne juhlat siellä odottaa, turhaan ei kannata kiirehtiä.

Kiitos kommentista sinullekin ♥

[niiina]

Kommenttiarpajaisista hei o/

Onnea voitosta!

Valitsin tekstin, koska kuitenkin My Little Pony on sinänsä tuttu aihe, vaikka en ole mitään uudempaa katsonutkaan. Silloin joskus 90-luvulla vanhempia juttuja kyllä, että nimet eikä hahmot mulle sinänsä kertonut mitään, mutta ei se mua häirinnyt mitenkään. Musta tässä oli ihanan innostunut tunnelma siitä, että toinen on heräämässä horroksestaan ja saa tavallaan sen lemmikkinsä tai pikemminkin ehkä ystävänsä takaisin mukaan juttuihin! Olit kuvaillut Rainbow Dashin innostusta todella kivasti ja jotenkin olin ihan aww siitä, kuinka kuvasit näiden ystävysten jälleennäkemistä oli suloista. Varsinkin tuo pätkä siitä, että mennäänkö lentämällä vai kuljetaanko jalkaisin hitaamman tahtiin. Voi että! Tosi kaunis kuvaus hetkestä heidän elämässään ja pidin tästä tekstistä ja sen tunnelmasta kovasti. Iso kiitos tästä lukukokemuksesta!

[Larjus]

niiina: Mullekin vanhat ponit on paljon tutumpia (ja rakkaampia), mutta on näillä uusillakin oma viehätyksensä (vaikka nyt on tulossa vielä uusi ponisukupolvi ja ne eivät ole vakuuttaneet mua lainkaan 😅). Mun mielestä ainakin poniversumit on muutenkin semmoisia, joihin on helppo astua mukaan, ja niin kauan kun vain tietää koko MLP-tuotemerkin perusidean niin ei kokonaan tipu kärryiltä. Ja sitten vielä tällainen suhteellisen universaali idea niin eipä sitä tartte paljoakaan tietää yhtään mistään

Tank on kai virallisesti Rainbow Dashin lemmikki, mutta kyllä heitä mun mielestä voi ystäviksikin sanoa. Ei ainakaan ihan samanlainen suhde kuin ihmisellä olisi lemmikkikilpikonnaan Onhan sitä innostus suuri, kun on koko talvi oltu erossa, ja Rainbow Dashille sitä oli aluksi vaikea hyväksyäkin, mutta onneksi näin keväällä tapaavat taas ♥ Sen kunniaksi voi Rainbow Dashkin vähän hidastaa vauhtiaan, jotta Tank pysyy perässä :3

Kiitoksia kommentista! Mukavaa, että pidit tästä.

[Meldis]

En ole tainnut katsoa ikinä kokonaista My Little Pony jaksoa, mutta konsepti on tuttu ja pienenä minulla oli sen aikakauden poneja kyllä leluila. ^^ Mutta ei tähän kauheasti tietämystä sarjasta tarvinnut, että pääsi mukaan. Olen ollut harmissani syksystä jo jonkin aikaa, joten tämä piristi jo pelkästään sillä, että sijoittui kevääseen. Muutenkin tässä oli tosi kiva, odottava tunnelma, kun vihdoin pääsee nauttimaan keväästä ja kaikesta, mitä se tarkoittaa. Tuskin kukaan Ponyvillen asukkaista vihaa talvea, mutta ainakin Rainbow Dash vaikutti olevan innoissaan uudesta vuodenajasta enemmän kuin edellisestä.

Oli niin ihanaa hetkeksi mennä tällaiseen maailmaan, jossa ei tarvitse turhia stressata yhtikäs mistään, ei ole mitään pakollisia, ikäviä töitä ja ahdistuksen aiheita ja jos jotain hommia onkin, kuten päättäjäisten työtehtävät, ne tarkoittavat aina jotain kivaa, eikä niitä niin tiheästi ole. Se, että tänään Rainbow Dashin tärkein tehtävä oli mennä tervehtimään Tankia tuntui juuri sellaiselta lapsuuden ihmemaailmalta, jonne oli kiva hetkeksi uppoutua. <3 Minä niin rakastan myös kilpikonnia! Ja vielä joskus hankin sellaisen lemmikiksi ja olen miettinyt juuri tuota horrostamista. Ne eivät välttämättä lemmikkinä horrosta kokonaan tai kunnolla, mutta voin hyvin kuvitella tässä tapauksessa, miten kivaa olisi toivottaa kevät tervetulleeksi tapaamalla taas. Paitsi että kamalalta kuulosti tuo hyvästely talven korvilla. :''(

Eihän heillä ollut mihinkään kiire.

Juuri tämä olo koko tekstistä tuli. <3 Että voi välillä ottaa rennosti, vaikka vaihtoehtoja olisikin. Tankin suhtautuminen Rainbow Dashiin oli ihanaa, miten molemmat olivat niin innoissaan kohtaamisesta, mutta kuitenkin Tank piti tärkeänä mennä ihan omaa vauhtia. Ja Rainbow Dashia ei haitannut, niin vähän kuin hahmoista tiedän, mielestäni hän ei ole hahmo, jolle hitaasti liikkuminen on ominaista, mutta Tankin takia hänkin haluaa arvostaa verkkaista kulkemista. Ihana hetki oli tuo lopetus, kevät on vihdoin tullut, kiva kesä tiedossa läheisten kanssa, ehtii sitä myöhemminkin kiitää taivaalla.
Kiitos tästä hauskuudesta ja ihanasta arjen palasesta. Tämäkään ei ollut fandom, josta koskaan kuvittelisin lukevani, ainakaan suomeksi, mutta tietenkin sinun listauksesi on joka kerta yllätyksiä täynnä.