Title: Kaunisteltua tulkintaa
Author: Larjus
Chapters: Ficlet
Fandom: Pokémon Sun & Moon
Characters: Nyarth, Hidoide, Kojirou
Genre: Drama/general
Rating: S
Disclaimer: Alkuperäissarja hahmoineen ei kuulu minulle. Kirjoittelen ihan ilman korvauksia omaksi ilokseni.
Summary: Nyarth ei haluaisi toimia tulkkina.
A/N: Osallistuu haasteisiin
Valloita fandom III sekä
Kerää10 (hahmona Nyarth).
Tää on alkujaan joku vanha läppä, joka tuli mieleeni Sun & Moon -animen julkaisun aikoihin (joskus siinä vähän sen jälkeen kun Hidoide liittyi Rakettiryhmään). Satuinpahan myös myöhemmin näkemään jonkun tekemän minisarjiksen käytännössä samasta aiheesta, et enpä oo ainoo, jolle on tämä sama läppä tullut mieleen! 🙈 En tiiä pitäskö tässä varoitella jostain, mutta jos pelkkä ajatuskin pokémonista, joka on ihastunut ihmiseen, on liikaa, niin sit ainakaan ei kannata lukea. (Vaikka se ihan canonjuttu jossain määrin onkin.)
Kirjoittelu oli harvinaisen tahmeeta, mut sellasta se joskus on. Iloitsen siitä, että sentään sain tän valmiiksi. Sitten taas vaihteeksi jäin jumiin otsikon kanssa, ja niinhän sinä lopulta kävi, että K-kirjain pelasti mut jälleen…
Kuten muissakin Pokémon-ficeissäni, käytän hahmoista alkuperäisiä nimiä. Dubbiversiossa Nyarth on Meowth ja Kojirou on James (ja Musashi Jessie). Hidoiden käännetty nimi on Bulbapedian mukaan Mareanie.
Kaunisteltua tulkintaaHarvassa olivat pokémonit, jotka osasivat puhua myös ihmisten kieltä. Nyarth oli yksi niitä harvoja, ja vaikka taidosta hänelle paljon hyötyä olikin, joskus hän toivoi, ettei osaisi yhtään sen enempää kuin kuka tahansa keskiverto pokémon. Ihmiset puhuivat paljon, myös asioita, joita hän ei välttämättä olisi halunnut kuullakaan. Toisaalta sama koski myös pokémoneja. Voi miten helpompaa elämä olisi ollut, jos hän ei ymmärtäisi ihmisiä
eikä pokémoneja.
Sen jälkeen kun he olivat päätyneet Alolaan, toive oli vain vahvistunut Nyarthin mielessä. Ensin Musashi oli ottanut kiinni Mimikkyun, jolla oli tapana jupista itsekseen hyvinkin graafisia ja yksityiskohtaisia fantasioitaan siitä, miten satuttaisi Pikachuja jos sille se tilaisuus vain suotaisiin. Sitten myöhemmin Kojirou oli saanut peräänsä yli-innokkaan Hidoiden, joka oli nyt osa heidän tiimiään eikä koskaan lakannut puhumasta tai osoittamasta ihastustaan Kojirouta kohtaan.
Alkuun toiset rakettiryhmäläiset olivat kyselleet Nyarthilta, mitä kaikkea Mimikkyu itsekseen puheli, mutta olivat onneksi tyytyneet siihen, kun Nyarth vain yksinkertaisesti totesi, että ne jutut olivat niin vastenmielisiä, ettei hän niitä halunnut ääneen toistaa. Hidoiden puheita he kyllä olisivat halunneet hänen tulkkaavan ahkerasti, ja alkuun Nyarth oli siihen ilman varsinaisia vastalauseita suostunutkin, kunnes lopulta oli ääni muuttunut siinäkin kellossa. Mutta sitä eivät toiset tienneetkään.
”Hiii”, Hidoide hihkaisi, loikkasi Kojiroun olkapäälle ja alkoi hieroa poskeaan tätä vasten. ”Doiide, doiide!”
”Mitä se oikein sanoo?” Kojirou kysyi Nyarthilta, kun Hidoide jatkoi innokasta puheluaan.
”Öööh, se…” Nyarth aloitti katsoen poispäin molemmista. ”Se sanoi, että… että se rakastaa sinua oikein paljon ja haluaa aina pysyä kanssasi.”
”No sepä on hellällä päällä”, Kojirou naurahti. ”Miten suloista.”
”Joo… niin on.”
Nyarth päätti livistää paikalta minkä tassuistaan päästi ja jättää Hidoiden liehittelemään Kojirouta, jottei vain joutuisi kääntämään enää yhtään mitään. Ei hän tosin hetkeä aiemminkaan ollut Hidoiden puheita kääntänyt, ei
oikeasti. Hän oli turvautunut kaunisteltuun tulkintaan, oli tehnyt niin monta kertaa aiemmin ja tekisi jatkossakin. Ei hän halunnut valehdella, mutta ei hän voinut mitenkään kertoa, että Mimikkyun tavoin myös Hidoidella oli varsin graafisia ja yksityiskohtaisia fantasioita, joskin Hidoiden omat olivat sävyltään ja sisällöltään täysin erilaisia ja kohdistuivat Kojirouhon. Pelkkä niiden ajatteleminenkin sai Nyarthin naaman punoittamaan. Kojirou ei tiennyt, mitä menetti, ja hyvä niin.
Voi miten Nyarth toivoikaan, ettei olisi itsekään tiennyt.