Claire: Kiitos ihanasta kommentista! ❤️❤️ Flint on kyllä omallakin kohdalla hyvin vahvasti jäänyt toistaiseksi taka-alalle, mutta vaihtelu ja uuden kokeileminen virkistää! Sain idean tuohon ei-kotijoukkueiden kannustamiseen siitä, kun Luna kannusti Rohkelikkoa hienon leijonapäähineensä kanssa, ja jotenkin tuntuu luonnolliseltakin, että saa ainakin jotain kannustaa, vaikkei oma joukkue pelaisikaan. ^^
***
2. Prioriteeteista
Suihkun kohina muistutti Marcusta voitetusta ottelusta ja katsomoon vihreän meren muodostaneista luihuisista. Luihuisjoukkueen ulkopuoliset kannattajat olivat taputtaneet lähinnä kohteliaasti, mutta tärkeintä oli, että jokainen hienovarainenkin hurraus oli pois Korpinkynnen laarista.
Marcukselta ei löytynyt joukkueelleen moitteen sanaa, mutta itseään hän oli joutunut toden teolla muistuttamaan keskittymisestä. Hän oli huomannut lentämisen käyvän sillä kertaa harkitusti kuin olisi ollut tarpeellista esitellä taitojaan niin huippuunsa hiottuina kuin mahdollista. Luihuisen joukkueen lennettyä pelin alussa kunniakierroksen hän oli silmännyt Rohkelikon katsomoa ja löytänytkin sieltä etsimänsä. Hölmöä tai ei, hän oli ottanut tietoisesti komean uhmakkaan olemuksen, jos vaikka Weasley olisikin katsonut hänen suuntaansa, mutta paha kyllä tämä oli näyttänyt syventyneen keskusteluun vieressään istuvan Woodin kanssa. Saakeli. Miten se näky olikin ärsyttänyt Marcusta, eikä tunne ollut kadonnut edes silloin, kun Luihuinen oli saanut suuret suosionosoitukset, tai kun juhla-ateria oli täyttänyt heidän vatsansa. Kuuma suihku onnistui sekin tarjoamaan vain puoliksi samanlaista suloisuutta kuin tavallisesti.
Vaikka olihan Weasley taputtanut muiden Luihuisen kannattajien mukana, joten ehkä häntä sapetti turhasta, Marcus tuumasi itselleen sukiessaan tummat hiuksensa edestä pystyyn. Sillä, että Percy Weasley oli päättänyt seistä heidän joukkueensa takana oli enemmän merkitystä kuin sillä, että tämä oli suonut Oliver Woodille huomiotaan heidän kustannuksellaan.
Percy Weasley oli joka tapauksessa taputtanut hänelle ottelun aikana, se oli silkka tosiasia.
Niin paljon kuin Marcus tupatovereidensa seurasta pitikin, hän päätti ennen oleskeluhuoneessa järjestettävää iltajuhlaa viettää muutaman tunnin kirjastossa sen kummempia julistelematta. Hän ei ollut koskaan profiloitunut ahkeraksi lukijaksi, mutta kesän aikana hänen asenteensa oli kokenut muutosta V.I.P.-kokeiden kivuliaan keskivertojen tulosten myötä. Tulevaisuus näytti vaativan nykyisyydeltä tarkempia pelisiirtoja.
Ura huispaajana ei olisi ollut pöljempi, mutta totuuden nimissä Marcus oli tahtonut auroriksi pienestä asti. Se haave taas edellytti hyviä arvosanoja S.U.P.E.R.-kokeissa ja siksi uudenlaista panostusta koulunkäyntiin. Kirjasto oli paras paikka opiskelulle, oleskeluhuoneessa kun oli poikkeuksetta aina enemmän kuin viisi henkilöä, ja hänen kavereilleen oli tullut tavaksi naureskella hänen opiskeluintonsa äkkiheräämiselle.
Samapa tuo, pänttääminen oli hänelle keino saada haluamansa. Tietysti Marcus luihuisena tiesi mitä halusi ja keinot pyrkimystensä saavuttamiseen. Oli asetettava prioriteetit järjestykseen.
Marcus talsi kirjastoon johtavalle käytävälle, ja kaikki mietteet rymistelivät hänen mielestään, kun Percy Weasley astui kirjoineen pariovista ulos. Tämän silmät käväisivät hänessä kasuaalin katsekontaktin verran, ja ellei hän väärin nähnyt, Weasley nyökkäsi vähäeleisesti. Jos ei nyökännytkään, siinä tapauksessa Marcus oli nyökäyttänyt päätään ensimmäisenä.
“Hyvä matsi tänään”, Weasley sanoi, ja vaikka tämän toivotus olikin tulkittavissa kuivahkon asialliseksi, Marcuksen se kietaisi pikkusormensa ympärille kuin merenneito kiharansa.
“Niin oli”, hän mutisi takaisin ja olisi halunnut lisätä parikin asiaa vaikka siitä, että oli ollut kiva nähdä Weasleyllä heidän tupansa huivi, tai että taitaisi tällä ilta sujua sukkelasti niiden parin opuksen kanssa, joita tämä kantoi käsivarrellaan, mutta –
“No, törmäillään... tai jotain”, Marcus sanoi irvistäen sanavalinnoilleen, mutta Weasley ei kommentoinut mitään myhähdystä enempää. Marcus vilkaisi tämän loittonevaa selkää ja livahti kirjastosaliin saadakseen jotain muuta ajateltavaa kuin Percy Weasleyn vedenvihreät silmät.
