zougati: Kiva että pidät, jatkoa viimein.
A/N: Joo, tää on vähän jäänyt, kun on ollut kaiken maailman muita juttuja ja tuota runoa väänsin aika kauan. Eräs tunnettu menneen ajan kirjailijakin pääsee mukaan!
Ja jatkossa saattaapi taas mennä jonkin aikaa...
6. Luku Kohtalo puuttuu peliinHyvä herra,
Muistatte varmasti Jelenan ja Lilithin keskustelun? Se on tarpeen muistaa, sillä kohtalo puuttuu pian peliin. Nimittäin henkilöiden valitseminen Starmindiin ja Fairleadiin tapahtuu aina samalla tavoin ja siinä kohtalo on mukana. Nimittäin ihmisten todellinen kohtalo.
Jos on asiaan jo perehtynyt, voi tietää, miten valinta tapahtuu ja miten kohtalo on siinä mukana. Mutta koitan selvittää tätä asiaa teille tällä kertaa. Jelena astui juuri sisään suureen saliin. Tällä kertaa hän sattui olemaan yksin, sillä muut olivat jo menneet. Hän ei ollut nukkunut yöllä kovin pitkään, koska Starmindin ja Fairleadin hahmojen valinta oli pitänyt häntä hereillä. Roolit valittaisiin tänään.
Rohkelikkopöydässä Jelena sai syödä lähes rauhassa, sillä oli lauantai ja muut olivat nauttimassa jo kauniista kesäpäivästä. Pian sali olisi kuitenkin taas täynnä ihmisiä, tosin vain kuudesluokkalaisia.
Syödessään lohileipäänsä Jelena pohti mahtaisiko saada jonkin roolin. Tietäen, että kaikkien olisi pakko olla paikalla, Jelena ryhtyi vartioimaan ovia nähdäkseen, ketkä tulisivat ensimmäisinä. Kun kaikki viimein olivat paikalla, LeMarck aloitti puheensa.
”Hyvät kuudesluokkalaiset, kuten tiedätte, tulemme tänään valitsemaan esiintyjät
Starmindiin ja Fairleadiin. Monet teistä varmasti jo tietävät, ettemme me opettajatkaan vielä tiedä kuka teistä esittää kutakin, se on Lajitteluhatun käsissä. Aiomme antaa Lajitteluhatun laulaa ja kertoa roolituksista. Sen jälkeen ne, joilla ei ole roolia, saavat luvan poistua, ja muut jäädä”, LeMarck selitti. Oppilaat kuuntelivat innoissaan. LeMarck asetti Lajitteluhatun keskelle, jotta se saattaisi laulaa kuuluvasti.
”Me kuljemme teitä tietämättömiä,
syntyessämme olemme syyttömiä.
Mutta kohtalo meille jo määrätty on,
se on täyttyvä, ehdoton.
Starmind on vahva mieleltään,
rakastunut sydämeltään.
Juur' siksi me valitsemme Malfoyn Daemonin
näyttämään rakkautensa, joka on suurin.
Fairlead, tuo neito soma,
on sydämeltään Starmindin ikioma.
Vaikka toisistaan heidät erotettaisiin,
viittaa kaikki Jelena Varniin.
Esaiah Willkeeper, rehti ja reilu,
joskus harvoin kenties myös kelju,
on löydetty joukosta suuren,
rooli selvästi on Liebkernin Tobiaksen.
Majatalon emäntä voimakastahtoinen
löydetään aina yksi joukosta satojen.
Nyt Miranda Cooperille hurraa huutakaa,
ja hänen majatalossaan hyvin olkaa.
Kilpakosijoita Fairleadin on monia,
he punovat Starmindille juonia.
Victor Crabbe kera Thomas Liverin,
Nicholas Stoll, siin' vielä kolmaskin.
Naisia Fairleadille kateellisia,
mutta silti onnellisia,
on heitä pari, Weasleyn Juliana
sekä Mariana Potter huomattavimpina.
Ja niist' Fairleadin auttajista kaikkein suurin,
sydämeltään avoimin,
Kenties lie totta, tämä on
Lilith Parkinson.
Te Starmindin uskollinen apuri,
tuki todella suuri.
Hän vitsailee, pilailee,
Timothy Weasley lienee.
Vaan viel' rooleja on meillä jaossa,
sielultaan täydellistä ei koossa.
Siis monista koostamme loput roolit,
nimenne tietoon jo saavat professorit.”
”Pyytäisin myös Miranda Lovekivaa, Arthur Spieliä, Theodore Fillmorea, Lily-Ann Moonia, Miracle Stopitia sekä William Shakespearea jäämään tänne. Jos Lajitteluhattu unohti jonkun mainita, tullaan hänet etsimään ja hänelle henkilökohtaisesti ilmoittamaan. Nyt, poistukaa te, joilla ei roolia ole”, LeMarck ilmoitti ja suurin osa oppilaista nousi pöytiensä ääreltä ja lähti pois.
Jelena oli innoissaan omasta roolistaan ja samalla hän mietti Lajitteluhatun sanoja. Jos ne kaikki olivat totta, oli hänen sydämessään vielä tunteita, joita hän itsekään ei ollut oppinut tuntemaan.
"No, neiti Varni, miltä teistä tuntuu esittää Fairleadia?" Daemon, joka oli hiljaa hiipinyt neidon taakse, kysyi.
Säikähtäen Jelena kääntyi kohtaamaan toisen. "Voi herra Malfoy! Te säikäytitte minut!" Sitten hän mietti hetken, mitä vastaisi toisen kysymykseen: "Olen itse asiassa aika yllättynyt. En minä tiennytkään, että tässä näin kävisi. Mitä te ajattelette Starmindin roolista?"
Hetken miettimisen jälkeen Daemon vastasi: "Olin yllättynyt. En ajatellut, että meidän välillämme olisi sellainen side, joka ansaitsisi tulla esiin niinkin tunnetussa tarinassa kuin Starmind ja Fairlead. Oletin, että näkisimme joidenkuiden muiden esittävän tässä pääosia, kenties itse olisimme sivuosissa olleet."
Jelena nyökkäsi mietteliäänä koettaen päättää mitä mieltä oli Daemonin vastauksesta. "Niin kyllä. Minusta nuo roolit olivat mielenkiintoiset. Jos ne todella paljastavat asioita luonteesta, minun pitäisi kenties varoa omia ystäviäni ja yrittää tutustua neiti Parkinsoniin paremmin." Neito naurahti. "Mutta niinhän minä aion tehdäkin! Hän vaikutti sen verran mielenkiintoiselta ihmiseltä."
Daemon hymyili ystävällisesti. "Jos tuo koko laulu oli totta, tarkoittaako se sitä, että meidän kohtalomme ovat yhteen kiedotut? Teille kun annettiin rooli 'neidon soman' ja minulle hänen rakkaansa... Onko se meidänkin kohtalomme?"
"Te ajattelette jo liian pitkälle, herra Malfoy. Meidän pitäisi elää tässä hetkessä ja pitää suhteemme ystävyytenä, ainakin nyt. En minä tahdo minkään laulun tai näytelmän takia kiirehtiä mitään suhdettani, sillä virheet ovat aina mahdollisia. Ja kohtalo on tuntematon, sanoivat muut sitten mitä tahansa", Jelena vastasi pikaisesti. Hänestä Daemon oli todella ajatellut jo hieman liian pitkälle tulevaisuuteen. Se oli vielä pimeän peitossa, ei kumpikaan voinut tietää, mitä matkalla vielä kävisi ja olisiko hatun antaman kohtalon toteuttaminen lainkaan mahdollista. Kyllähän neito tiesi monista kierretyistä kohtaloista.
"Olette aivan oikeassa, neiti Varni", Daemon vastasi pettymys kuuluen äänessään vain hieman. Hän ei tiennyt, huomasiko Jelena sen, sillä neidon kasvoilla oleva ilme oli lukematon.
Jelena hymyili itsekseen ollen samalla kuitenkin hieman surumielinen. Jos Daemon oli kerran tahtonut suhdetta, mikä estäisi häntä nyt lähtemästä? "Oletteko te seurassani vain saadaksenne tyttöystävän?"
Daemon tuijotti Jelenaa uskomatta korviaan. "En tietenkään! Minusta te olette upea ihminen, jolla on vahva tahto ja jonka kanssa on helppoa jutella monista asioista!" hän huudahti toivoen Jelenan ymmärtävän ja uskovan.
Jelena hymyili. "Sitä minä toivoinkin. Sillä minä en ole vielä valmis suhteeseen." Daemon katsoi yllättyneenä Jelenaa, muttei sanonut mitään. "Minun pitää mennä, me sovimme jo Marianan ja Julianan kanssa tapaavamme. Näkemiin, herra Malfoy."
"Näkemiin, neiti Varni", Daemon vastasi katsoen Jelenan menoa.
Starmind ja Fairlead
on todellakin aina perustunut sydämen valintoihin. Nykyisin Tylypahkassa ei enää esitetä sitä, mutta on vain ajan kysymys ennen kuin joku pyytää sitä, sillä velhoperheissä se on kunnioitettu ja hyvin tunnettu perinne. Rehtorimme lopettaessa sen esitykset tilanne oli se, että useat Fairleadit olivat kohdanneet loppunsa, sillä he olivat olleet puoliverisiä Starmindien ollessa puhdasverisiä tai toisinpäin. Jelenan aikana näin ei onneksi ollut.
Valinnastaan Jelena yllättyi, mutta tuohon aikaan oli yleistä, että juuri Starmindin ja Fairleadin
avulla löydettiin elämänsä tosirakkaus. Nykyään asiaa on hankaloitettu, me joudumme itse etsimään, muttei sekään niin paha asia ole.
Mutta jatkakaamme Jelenan tarinaa. ”Jelena!” Mariana huudahti huomatessaan Jelenan astuvan ulos suuresta salista. ”Eikö olekin hienoa, että saatte esittää Fairleadia? Minä en vain ymmärrä, miksi minä olen teille kateellinen. Onneksi olen onnellinenkin.”
”Onhan se hienoa. Eikä teidänkään roolinne niin huono ole. Missä Juliana on?” Jelena kysyi.
”Juliana on veljensä kanssa. En kyllä yhtään tiedä, mitä he suunnittelevat, mutta jotain on varmasti meneillään”, Mariana vastasi. ”Mitä asiaa herra Malfoylla oli?”
Jelena naurahti hieman vaivautuneesti. ”Hän tahtoi kysyä, kuinka tosissani otan Lajitteluhatun määräämän tulevaisuuden. Sanoin, että hän ajattelee liian pitkälle tulevaisuuteen. Kohtalot saattavat muuttua.”
Mariana vaikutti mietteliäältä. ”Kenties. Luuletteko, että teidän ja neiti Parkinsonin välille syntyy jonkinlainen yhteisymmärrys?”
”Kyllä, itse asiassa uskon”, Jelena vastasi kaksikon lähtiessä pikkuhiljaa kulkemaan kohti Rohkelikkotornia.
Olette nyt kuulleet hieman Jelenan aatteita roolistaan ja hänen ystäviensä ajatuksia. Seuraavalla kerralla pääsemme jo näytelmän ensimmäisiin harjoituksiin, ainakin niin uskoisin.
Ystävä