Nimi: Tätä et minulta vie
Kirjoittaja: hiddenben
Ikäraja: S
Genre: bjarmialainen draama, jossa syksyn ja uskonnon elementtejä
Haasteet: OTS20 #2 (suomalainen kansanusko), Originaalikiipeily sanalla
uskonto, 12+ virkettä XIX, FFF1000 sanalla
usko.
Yhteenveto:
Mies sanoo yksittäisen sanan, jota en tunnista, niin kuin en tunnista mitään muutakaan tässä oudossa maailmassa, jonne minut on viety.K/H: Bjarmia ja bjarmien jumala Jomali ei ehkä ole sataprosenttisesti suomalaista kansanuskoa kuten esimerkiksi parat, hattarat ja näkit, mutta monia pohjoismaisia saagoja Bjarmiasta kyllä löytyy ja siten Jomalin voi ehkä ajatella kuuluneen suomalaisten kansanuskoon. Enemmän tietoa löytyy tekstin lopusta, sieltä löytyy myös virkehaasteen sanalista. Kiitos Sanaseuralle kommenteista! Tähän tekstiin on kaikenlainen palaute tervetullutta
Tätä et minulta vie
Hevoskärry tekee tietään sumuisen metsän läpi. Istun sidottuna miehen vieressä ja katselen, kuinka usva kietoutuu hiljaisten havupuiden latvoihin kuin tiheään kudottu pellavahuivi käden ympärille.
Vierauden tunne ahdistaa: en tunnista tätä metsää, en sen puiden korkeutta, en näiden lintujen laulua, en tätä tihenevää latvustoa, hengitykseni kiihtyy ja silmissä sumenee, minä en -
voi Jomali, armahda minut.✴✴✴
Kun kärry pysähtyy keskelle metsää, havahdun hereille levottomasta unesta. Mies riuhtaisee minut alas ja tönäisee männyn juurelle istumaan eikä välitä, vaikka hameeni helma kohoaa säädyttömän ylös.
Mies sanoo yksittäisen sanan, jota en tunnista, niin kuin en tunnista mitään muutakaan tässä oudossa maailmassa, jonne minut on viety.
Sylkäisen maahan ja mies lyö vastaukseksi (
tämän kielen me jaamme), mutta kipu ei merkitse minulle mitään.
Katselen, kuinka metsän vihreät ja ruskeat värisävyt sumenevat silmissäni ja kaipaan kotiin.
✴✴✴
Yritän paeta, mutta pian istun jälleen sieppaajani vieressä, nyt kömpelöissä, huonosti ranteisiini sopivissa käsiraudoissa. Olkapääni kipuilee ja kyyneleet valuvat kasvoilleni, mutta en minä murtumaa itke vaan Jomalia, jonka tämä mies tovereineen häpäisi ryöstäessään temppelimme.
Minä olin auttamassa temppelilääkäriä leikkauksessa, kun suuret kädet tarttuivat minuun ja vetivät mukaansa. En tiedä, mitä muille tapahtui: muistan vain kaaoksen, huudot ja kuinka hengitys takertui kurkkuun nähdessäni, mitä Jomalia suojelevalle kilvelle oli tehty.
Mies antaa minulle hedelmän, se on pyöreä ja kuoreltaan nahkea. Saan syötyä sitä kahlituin käsin ja vaikka kuinka toivon, että se olisi mädäntynyt ja maultaan katkera, osa minusta nauttii sen makeasta mehusta. Mies katsoo vierestä ja pitää kai minua hupaisana, koska päästää ilmoille kuivan, pölyisen naurun.
✴✴✴
Syksyn värit valuvat ympärillämme kuin temppeliseinien kosteaksi jäänyt maali. Olen aina rakastanut pohjoisen ruskaa, sen äkkinäistä saapumista ja pikaista lähtöä, mutta täällä ruska on toisenlainen, pidempi ja raskaampi ja synkempi.
Niin kuin mieleni, miten minä Jomali jaksan tätä,
sillä matka jatkuu yhä vain. Kirkkaina päivinä mies yrittää opettaa minulle kieltään. Seuraan hänen osoittavan kätensä liikettä ilmeettömänä ja välinpitämättömänä, vaikka jokainen kuulemani uusi sana saa minut hapuilemaan kielelläni kirjainten teräviä ja pehmeitä piirteitä.
Lopulta toistan yhden hänen sanoistaan,
tammimutta niin verkkaan, ettei sitä voi samaksi sanoa.
✴✴✴
Minä mietin usein Jomalia ja kaikkia niitä kauniita koruja, joiden viileät ketjut kiedoimme hänen kaulaansa osoittaaksemme arvostuksemme häntä kohtaan ja kuinka hienoa oli saada olla osa temppelin väkeä.
Kerran erehdyn sanomaan hänen nimensä ääneen, jolloin kärry pysähtyy kolahtaen ja mies tarttuu minua leukaperistä kiinni. Hänen otteensa on järisyttävän vahva, ja hetken ajattelen kaiken olevan osaltani ohi
vihdoin, kiitos Jomali, kiitos kiitoskunnes tunnen miehen huulet omillani ja teen kaikkeni pyristelläkseni vapaaksi.
✴✴✴
Viimein käännymme päätieltä ja polku vie meidät järvelle, jonka syksyinen hohde saa minut hengähtämään. Mies auttaa minut alas kärryistä ja vie hirsimökille halukkaana esittelemään minulle kotinsa, mutta jarruttelen ja katselen ympärilleni haaveillen siitä, minne Jomalin alttarin perustan,
sillä täällä sinä voisit viihtyä.
12+ virkehaaste XIX sanalista: sumu, hiljainen, armo, kun, säädytön sana, kipu, väri, käsiraudat, leikkaus, kilpi, hedelmä, mädätä, hupaisa, valua, rakastunut, yhä, kirkas, liike, verkkaan, viileä, kolahtaa, ohi, hohde, haaveilla + jokeri
Ja sitten vähän lisätietoa Bjarmiasta, jälleen poimittuna Risto Pulkkisen teoksesta Suomalainen kansanusko - samaaneista saunatonttuihin (2014):
Norjalaiset saagat kertovat yhdistetyistä kauppa- ja ryöstöretkistä bjarmien maahan. Kuuluisin maininta bjarmeista on Pyhän Olavin saagan kertomus viikinkien Thore Hundtin ja Karlin retkestä Bjarmiaan vuonna 1126. Thore Hundt ja Karli purjehtivat Bjarmiaan ja tekivät ensin kauppaa bjarmien kanssa. Kun kaupat oli tehty, kaupparauha ajan tavan mukaan irtisanottiin ja ryhdyttiin ryöstämään. Kohteeksi valittiin bjarmien jumalan Jomalin temppeli, jossa tiedettiin olevan kultaa ja muita aarteita.
Bjarmeilla on ilmeisesti ollut järjestäytynyt ja rikas yhteiskunta. Elias Lönnrot pohdiskeli, että Pohjola olisi saattanut olla Vienanmeren pohjukkaan sijoittuva myyttis-historiallinen Bjarmia. - - On ilmeistä, että Bjarmiaksi kutsuttu asutuskeskus on sijainnut jossakin Vienanmeren pohjukassa. Jomalin nimi osoittaa, että he olivat suomensukuisia, ja vahvimmin tarjolla bjarmeiksi ovat olleet karjalaiset ja vepsäläiset. (s. 61)