Kirjoittaja: Thelina
Fandom: BBC!Sherlock
Tyylilaji: mysteeri
Ikäraja: K-11
Yhteenveto: Sherlock keksii juonen, jonka avulla hän voi pelastaa kartanossa vankina olevan Annan ja pojan.
Vastuuvapautus: Kunnia kaikesta sarjaan liittyvästä kuuluu sen tekijöille.
Kirjoittajalta: Ensimmäiset neljä raapaletta kirjoitin Spurttiraapaleeseen, loput tällä viikolla. Osallistun tällä FFF1000-haasteeseen sanalla 395. Vahtikoira.
Kartanon salaisuus
1.
Höyhen — 150 sanaa
Kanan kyniminen ei oikeastaan ole sen vaikeampaa kuin vaikkapa tislaaminen tai päässälasku. Sherlock nyhtää höyheniä kaksin käsin, kunnes olohuoneen lattia on täynnä valkoista. Viimeiset haituvat hän nyppii irti huolellisesti ja melkein hellästi, vaikka eihän päänsä menettänyt kanaparka enää mitään tunne. Kuulemma untuvat pitäisi kärventää pois tulella, mutta John ei varmaankaan pitäisi palaneen höyhenen hajusta asunnossaan.
Sisälmykset ovat kiinnostavia. Sherlock irrottaa kivipiiran ja maksan ja laittaa ne erilliseen kulhoon. Itse kana on niin pullea ja hyvä, että hetken hän jo harkitsee antavansa sen rouva Hudsonille paistia varten. Suunnitelma ei kuitenkaan onnistu ilman sitä: kanan sisään mahtuu juuri ja juuri piilottamaan —
”Sherlock, mitä hemmettiä sinä touhuat?” John kysyy. Rouva Hudson tulee sisään hänen perässään ja huudahtaa yllättyneenä.
”Kultaseni, olisit kaikin mokomin voinut kyniä kanan minun takapihallani”, hän sanoo. ”Olisin lainannut sinulle kumihansikkaat.”
”Minä tarvitsen nyt teetä”, John huokaa ja harppaa sisälmysastioiden yli keittiöön.
”Tyhjennä teepannu ensin”, Sherlock sanoo. ”Kanan pää on siellä.”
2.
Katsoa — 100 sanaa
”Katso, John”, Sherlock sanoo esitellen luomustaan. Hän on sitonut kanan paistiksi ja täyttänyt sen mausteiden sijasta rasialla, jonka sisällä on minikokoinen kamera.
”Mutta mitä järkeä tässä on?” John inttää. ”Jos he leikkaavat sitä, jäämme heti kiinni.”
”Tämä on tarkoitus syödä vasta sitten, kun kamera on poistettu ja todistusaineistot valokuvattu. Palvelustyttö on puolellamme, häntä ja poikaahan tässä ollaan pelastamassa.”
”Luulisi olevan helpompiakin tapoja”, John huokaisee.
”Vaan kun ei ole. Isäntä vartioi porttia ja taloa, eikä päästä tyttöä lähtemään, koska hän tietää liikaa. Onneksi hän sai lähetettyä meille viestin tyhjän maitopullon mukana.”
Sherlock käärii kanan sellofaaniin. Paketti menisi täydestä jopa tarkalle ylikokille.
3.
Vaaka — 150 sanaa
John vastustelee aluksi valeasua, mutta pukeutuu heidän lähtiessään kumminkin Sherlockin antamaan lippalakkiin ja takkiin. Hän saisi esittää ruokalähettiä ja toimittaa kanapaketin kartanon portille. Sherlockin he saattaisivat tunnistaa, mutta Johnia luultavasti eivät, ainakaan aurinkolasit päässä.
”Mihin tarvitset noita?” John kysyy osoittaen pientä rasiaa, johon Sherlock on pakannut kivipiiran ja kananmaksan. Se ja paisti lojuvat heidän välissään keskipenkillä, kun he ajavat taksilla kohti kartanoa.
”Sinä niitä tarvitset”, Sherlock sanoo. ”Vahtikoirien harhauttamiseen. Nehän saattaisivat muuten yrittää varastaa paistin.”
John voihkaisee hiljaa.
***
Keittiövaaka näyttää paistin painoksi tarkalleen kameran verran enemmän kuin paketin kylkeen kiinnitetyssä siistissä lapussa lukee. Anna huokaisee helpotuksesta, sillä toistaiseksi kaikki on sujunut juuri niin kuin häntä on ohjeistettu. Aiempi viesti oli tullut rapeakuorisen leivän sisälle leivottuna, hieman kärsineenä mutta sisällöltään yhä kunnossa kuin onnenkeksin ennustus. Sen jälkeen Anna oli osannut odottaa seuraavaa lähetystä parin päivän sisällä.
Operaation ensimmäinen vaihe on melkein ohi. Anna varmistaa, että on keittiössä yksin, ja tarttuu veitseen.
4.
Kurkku — 100 sanaa
Kurkkua kuristaa. Annan ei pitäisi olla täällä, hänen huoneessaan, kartanon kaikkein salaisimmassa paikassa. Hänellä on pölyhuiska kädessään, mutta tosiasiassa Anna ei ole saanut siivota täällä viikkoihin. Ei sen jälkeen kun isäntä oli unohtanut oven auki ja tärkeät paperinsa levälleen työhuoneen pöydälle niin, että salaisuus oli väistämättä vuotanut. Anna olisi maksanut mitä tahansa, ettei olisi nähnyt sitä, minkä näki.
Kahdeksan tuolia seisoo vaiti, yhdeksäs ylhäisenä päädyssä. Pelkkä pöydän näkeminen värisyttää: on liian helppo muistaa, miltä sen lakattu pinta tuntui vasten poskea, kun hänet taivutettiin alas ja —
Ryhdistäydy. Anna ottaa työpöydän laatikosta mustan kansion ja avaa sen.
Hän laukaisee kameran seitsemän kertaa.
5.
Uni — 100 sanaa
Uni ei ota tullakseen. Sherlock käy suunnitelman läpi vielä kertaalleen, järjestää mielenpalatsiaan, vaikka kaikki on jo valmiina paikoillaan. Anna ei ole välittömässä vaarassa, joten heillä on aikaa odottaa. Kartanon isäntä tarvitsee tyttöä, sillä kuka muuten hoitaisi suvun perijää, äiditöntä pikkupoikaa? Ei kukaan.
Murha. Seitsemän murhaa, itse asiassa. John ei ollut ymmärtänyt, miksi työhön tarvittiin itse kynitty kana, eikä valmista paistia, mutta mikä tahansa vakuumipakattu olisi herättänyt kartanon ylikokissa epäilyksiä. Ja koska ylikokki itse vastaanottaa jokaisen ruokalähetyksen, on hänkin välttämätön osa ratkaisun ketjua.
Sherlock sulkee silmänsä ja hengittää syvään. Jos kaikki menisi hyvin, rouva Hudson saisi parin päivän sisällä tärkeää postia.
6.
Hymyillä — 100 sanaa
Valtava tölkki kurpitsapikkelssiä nielee sisäänsä vesitiiviiseen rasiaan tungetun pikkukameran. Anna kiertää kannen kiinni ja sitoo sen ympärille rusetin. Hän laittaa tölkin koriin maustekakun viereen ja kirjoittaa lapulle osoitteen.
Uusi autonkuljettaja on kahvilla apukeittiön puolella, eikä onneksi ihmettele lainkaan, kun Anna pyytää häntä toimittamaan korin perille.
”Isäntä lähettää nämä hyväntekeväisyysmyyjäisiä varten”, hän sanoo hymyillen ja ojentaa kuskille paperilappua. ”Osoite on 221B Baker Street.”
***
Rouva Hudson ehtii hädin tuskin sulkea oven, kun Sherlock jo säntää ottamaan korin häneltä.
”Anteeksi, rouva H — oli liian riskialtista ottaa paketti vastaan itse”, Sherlock sanoo ja nostaa kurpitsatölkin kainaloonsa. ”Minä otan tämän, mutta kakun saat pitää.”
7.
Valkoinen — 150 sanaa
Anna oli kertonut avunpyyntöviestissään, kuinka ihmiset kartanonherran ympärillä tuntuivat katoavan yksi kerrallaan. Ensi äiti ja isä, sitten anoppi, kolme sisarusta ja lopulta vaimo. Sherlock selaa kurpitsahillon keskeltä kaivetun kameran sisältöä ja näkee kuvia kuvista: seitsemän ruumista, jotka mies on valokuvannut. Perheestä on jäljellä enää poika, joka Annan tavoin on käytännössä vankina kartanossa.
”Kuulostaa perintöriidalta”, Greg sanoo, kun Sherlock soittaa hänelle. ”Mutta miksi ihmeessä hän kuvasi vainajat? Ehkä mies on sittenkin hullu.”
”Miten vain. Ruumiit on sitten haudattu takapuutarhan vasempaan reunaan.”
”Ja mistä sinä sen tiedät?”
”Vahtikoirat eivät pääse sinne. Ja nurmikko on kuulemma äskettäin uusittu.”
***
Tapauksen läpikäynti kartanon keittiössä päättyy ja Anna riisuu esiliinan yltään viimeistä kertaa. Valkoisiin haalareihin pukeutuneet tutkijat tuovat jo tarvikkeitaan taloon ja takapihalle. Alue tulisi olemaan eristyksissä viikkoja.
Aurinko paistaa, kun he astuvat kartanon portista vapauteen. Lapsi pitelee häntä kädestä ja vilkuttaa Holmesille ja Watsonille. Anna hymyilee. Hän on suunnattoman onnellinen, että pystyi pelastamaan heidät molemmat.
