Nimi: Ilta ennen loppua
Kirjoittaja: Pura
Fandom: Critical Role / The Legend of Vox Machina
Ikäraja: S
Paritus: kevyt Pike Trickfoot/Scanlan Shorthalt
Genre: melankolista pohdiskelua ja vähän fluffia
Vastuuvapaus: En omista mitään enkä tee tällä rahaa.
Varoitukset: -
Yhteenveto:
Scanlan on liehitellyt häntä huonolla menestyksellä jo vuosia, eikä yksi kirjelappunen voi olla tarpeeksi saamaan häntä taipumaan. Ei tässä tilanteessa, ei millään.
A/N: Tämä sijoittuu jonnekin C1Ep53-54 tienoille, eli juuri ennen taistelua Umbrasylia vastaan.
Ensimmäinen kerta kun kirjoitan tästä parista! Olen nyt kahlannut ensimmäistä kampanjaa läpi, ja yllätyksekseni Scanlanista on kovaa vauhtia tulossa lempihahmoni.
Tämä osallistuu 12+ virkettä -haasteeseen.
1. kirje
2. syyllinen
3. henkäys
4. mikäli
5. viluinen
6. sininen
7. suoni
8. taipua
+ jokeri
9. koti
10. toistaa
11. puu
12. ennalta
13. vaihtaa
14. silti
15. virta
16. laventeli
17. väristä
-
Ilta ennen loppuaHuoneen toisella puolella Scanlan ja Grog kolauttavat puiset oluttuopit yhteen ja nauravat; Pike istuu omillaan takkatulen ääressä ja puristaa taskussaan tiukaksi rullaksi käärittyä kirjettä. Hänellä pitäisi kai olla syyllinen olo - hänhän nimenomaan lupasi lukea kirjeen vasta sitten, kun Scanlan joskus on kuollut ja kuopattu - mutta ei Pike voinut uteliaisuudelleen mitään. Hänestä pääsi lukiessa pöllämystynyt henkäys jos toinenkin, ja hänestä tuntuu kuin hän yhä edelleen haukkoisi henkeä, kuin hän olisi aivan unohtanut kuinka hengittää.
Huomisen pelko painaa hartioita ja kylkiluita kasaan, vaikka Pike tietääkin ettei siitä hermoileminen mitään auta; mikäli he onnistuvat tappamaan lohikäärmeen, kaikki on hyvin - ja mikäli eivät, no, silloinkaan heistä kukaan tuskin jää henkiin kärsimään seurauksista.
Tuli rätisee ja tanssii iloisesti hänen vierellään, mutta silti Pike on viluinen. Hänen tekee mieli pyytää Scanlania pystyttämään jo maaginen kartanonsa jotta hän pääsee kääriytymään pehmoiseen sänkyynsä suuren ja lämpimän sinisen peitteen alle - eikä ehkä yksin niin kuin aiemmin. Hän ei kuitenkaan tee sitä, ja pelkkä ajatuskin saa hänen sydämensä hakkaamaan tiuhempaan ja veren kohisemaan hänen suonissaan. Scanlan on liehitellyt häntä huonolla menestyksellä jo vuosia, eikä yksi kirjelappunen voi olla tarpeeksi saamaan häntä taipumaan, ei tässä tilanteessa, ei millään.
Toisella puolella huonetta Scanlan istuu nyt hiljaa ärsyttävän komea virne naamallaan, kuunnellen kun Grog selittää jotakin suuret kädet heiluen, eikä Pike voi olla kuvittelematta, millaista olisi jos heidän elämänsä olisi aivan toisenlaista. Jos he eivät olisi seikkailijoita ja koko mantereen viimeinen toivo lohikäärmejoukkoa vastaan; jos hän olisi vain tavallinen tyttö, papitar joka ehkä jonain päivänä veisi kotiin näytille keikarimaisen laulajan. Ehkä he toistaisivat samanlaista köydenvetoa kuin nytkin, haluaisivat aina toisiltaan liikaa tai liian vähän tai liian erilaisia asioita… tai ehkä heillä olisi mahdollisuus rakentaa yhdessä jotakin hienoa.
Puulattia narahtelee hiljaa Piken askelten alla kun hän nousee ylös ja kävelee huoneen poikki toisten luo. Scanlan kääntyy heti häntä kohti hymy huulillaan, aivan kuin olisi ennalta arvannut hänen olevan tulossa. Pike vastustaa halua vaihtaa suuntaa ja paeta sittenkin ulos tai kellariin tai minne tahansa muualle.
“Tee tilaa”, hän vaatii ja istuu Scanlanin viereen, niin lähelle että tuntee toisen lämmön kylkeään vasten; järjen ääni takaraivossa vastustelee, mutta hän tekee sen silti.
Grog ja Scanlan jatkavat väittelyä jostain turhasta ja Pike antaa puheen virran rauhoittaa itseään, teeskentelee hetken että tämä on aivan tavallinen ilta eikä huomenna tapahdu mitään pahaa. Scanlan tarjoaa hörpyn omasta tuopistaan ja Pike hyväksyy sen kerrankin ehdoitta, nauttii oluen vahvasta mausta ja miehen tutusta tuoksusta lähellään; laventelia ja bergamottia ja jotain mausteista. Jos hän hiukan värisee - kylmästä tai pelosta tai jostain aivan muusta syystä - Scanlan ei kiinnitä siihen huomiota, nojaa vain mitään sanomatta oman vakaan olkansa Piken olkaa vasten.
