Ficin nimi: Nyrkeistä ja rakkaudesta
Ikäraja: k-11
Fandom: SK8 the Infinity
Paritus: Kojiro/Kaoru
Varoitus: sisältää maininnan väkivallasta, runsasta kiroilua
Genre: idiots in love
Summary: "Olen imarreltu", Kaoru sanoi sarkastisesti, "mutta ei sen kumminkaan olisi nyrkkitappeluun tarvinnut päätyä"
A/N: omistettu rakkaalle Maissinaksulle <3 Anteeksi etten toivottanut hyvää syntymäpäivää heti aamusta, halusin saada tämän ensin valmiiksi! Kiitos myös Larjukselle avusta japanilaisten nimien kanssa ❤️
“Kojiro.”
Mies ei vastannut, harppoi vain eteenpäin.
“Kojiro!”
Kaorun täytyi lähestulkoon juosta, tai ainakin kävellä rivakasti saadakseen miehen kiinni. Hän ei tosiaan arvostanut sitä, ei varsinkaan, kun hänellä sattui olemaan jalassaan juuri ne kengät, joissa oli aavistuksen enemmän korkoa kuin mitä hän tavallisesti käytti.
“Senkin idiootti”, hän puuskahti lievästi hengästyneenä, kun vihdoin sai miehen kiinni. Vihdoin Kojiro kääntyi. Hän ei sanonut mitään, mutta tarttui Kaorua käsivarresta kun tämä tasasi hengitystään.
“Torvi”, Kaoru sanoi heti kun sai hengityksensä taas hallintaan. “Aasi. Ääliö. Idiootti.”
Kojiron suupieli nytkähti. “Oliko siinä kaikki, kultaseni?”
“Keksin varmasti lisää”, Kaoru ärähti. “Mitä ihmettä sinä oikein ajattelit?”
Kojiron ilme koveni. “Sinua”, hän sanoi yksinkertaisesti, kuin asia olisi ollut itsestäänselvä.
"Olen imarreltu", Kaoru sanoi sarkastisesti, "mutta ei sen kumminkaan olisi nyrkkitappeluun tarvinnut päätyä."
"Hän loukkasi sinua."
Kaoru kohautti harteitaan. "Hän ei ollut ensimmäinen."
Kojiron joutuminen nyrkkitappeluun ei varsinaisesti ollut parantanut tunnelmaa, mutta ilta oli ollut alun alkujaankin kehno. Jossain käsittämättömässä mielenhäiriössä Kaoru oli viime viikolla hyväksynyt kutsun heidän molempien puolesta lukion luokkakokoukseen ja vielä käsittämättömämmässä mielenhäiriössä Kojiro oli pitänyt ideaa hauskana. Niin he olivat hylänneet varsin kelvollisen ajatuksen koti-illasta ja matkustaneet intialaiseen ravintolaan keskikaupunkiin.
Ilta oli edennyt juuri niin kuin Kaoru oli arvellutkin: jaeltiin latteita huomautuksia muiden muuttumisesta ja ajan kulumisesta, muisteltiin lukion päiviä jotka oli silattu reilusti kullalla, ja kyseltiin huolettomasti toisten työpaikoista ja perheestä, millä perusteella sitten pääteltiin, oliko toinen epäonnistunut elämässään vai ei.
Ilta sai vauhtia vasta kun he siirtyivät ravintolasta trendikkääseen cocktailbaariin. Kaoru olisi halunnut jo kotiin, mutta Kojiron lukioaikainen tyttöystävä, tyttö jota kutsuttiin jo silloin englanninkielisellä nimellä Cheryl, oli vaatimalla vaatinut, että he joisivat edes yhdet drinkit vanhojen aikojen muistoksi.
Kaoru ei tiennyt miten drinkit liittyivät vanhojen aikojen muisteluun, varsinkin kun lukioaikoina hän oli juonut jotain vallan muuta. Hän kuitenkin suostui ja tilasi Sex on the Beachin.
Hänen juomavalintansa herätti hilpeyttä, varsinkin kun suurin osa joi mojitoja. Yksi miehistä katseli häntä vähän liian pitkään ja heitti sitten kommentin miehistä, jotka harrastivat seksiä rannalla.
Kaoru ei ollut koskaan pitänyt Daisuke Murakamista. Tämä oli mäntti, kusipää, sanalla sanoen vastenmielinen otus. Mutta ei hän silti ansainnut sitä, että Kojiro tarttui häntä paidankauluksesta ja nosti seinälle mauttomien rautalankaflamingojen viereen.
Hän piti siinä miestä vain hetken, mutta kaikki ehtivät nähdä pelon Murakamin silmissä, kun Kojiro piti häntä aloillaan. Lopulta mies kuitenkin tuli järkiinsä ja marssi ulos.
Sotkun siivoaminen oli tietysti jäänyt Kaorulle. Hän pahoitteli jupakkaa sulavasti baarinpitäjälle, maksoi heidän laskunsa, pahoitteli tilannetta järkyttyneille luokkatovereille ja purjehti ulos -mutta ei ennen kuin nosti siroa säärtään ja kamppasi Murakamin lattialle.
Ja tässä he nyt olivat, Okinawan kuumassa yössä, ja Kaoru oli ärtynyt, kiukkuinen ja ihan pikkuisen imarreltu.
"Hän ei ollut ensimmäinen", Kaoru toisti. "Minun…työssäni törmää usein idiootteihin. Siihen tottuu."
Se oli totta. Huipputason tietoturva-analyytikkona ei juuri voinut hiiskua töistään, ei vaikka palkka tuli seteleinä, kodin seinissä oli lyijylasit ja vanhat lukiokaverit luulivat häntä escortiksi.. Kaoru sulki silmänsä ja hengitti syvään kuumaa kesäilmaa. Hän oli jo ajat sitten hyväksynyt työnsä huonot puolet, mutta Kojirolla oli siinä vielä opettelemista.
Hän tunsi kosketuksen käsivarrellaan ja avasi silmänsä nähdäkseen Kojiron ajatukset tämän silmissä. Ne olivat täynnä katumusta. "Anteeksi", hän sanoi hiljaa. "Olin idiootti. Olin vain niin vihainen…sinun puolestasi."
Kaoru hymyili. "Idiootti sinä kyllä olet", hän sanoi ja nousi varpailleen suukottamaan Kojiron ruhjoutunutta poskea, "mutta sinä oletkin minun idioottini." Sitten hän vetäytyi taaksepäin. "Pizzaa?"
"Kuulostaa ihanalta. Minä tarjoan."
"Sinulla on pizzeria."
"Jossa minä nyt tarjoan sinulle ruoat."
"Oletpa sinä jalomielinen."
"Vain parasta sinulle, rakkaani."
