The Witcher: Rontti Rivialainen ja Julian Julmuri, S, Geralt/Jaskier, oneshot

[Maissinaksu]

Ficin nimi: Rontti Rivialainen ja Julian Julmuri
Kirjoittaja: Minä taas
Fandom: The Witcher (Netflix)
Ikäraja: S
Paritus: Geralt/Jaskier
Genre: Läheisyys & henkevät (?) keskustelut

Summary: "Mistä sinä revit noita nimiä?" Geralt huomasi kysyvänsä.

A/N: Tämän kanssa kävi vanha klassinen "piti kirjoittaa suunnilleen tämän pituinen teksti, mutta tulikin tuon pituinen". Ihan omaa elämäänsä eli. Tuntui että tässä leijaili ympäriinsä eri paloja, jotka halusin mukaan, mutta samalla piti löytää jokin liima niiden välille. Otsikkoa mietin myös hetken, ennen kuin totesin tuon olevan liian hieno ollakseni käyttämättä sitä. xD



***



"...on aika mennyt, kultainen... polut jyrkät harhaan vieneet neitosen..."

Geralt heräsi luutunsointuihin ja pehmeän tenoriäänen lauluun. Raottaessaan silmiään hän havaitsi Jaskierin lepäilevän vieressään puolittain istuvassa asennossa pelkissä alusvaatteissaan ja luuttu kourassaan. Sängyssä musisointi ei ollut Jaskierille epätavallinen harrastus, mutta kovin montaa kertaa tämä ei ollut herättänyt häntä siten.

"Hm? Katsopas vain!" Jaskier hihkaisi huomatessaan hänen olevan jalkeilla. "Mitä virkeintä ja aistikkainta aamua, päivänsäteiseni."

Geralt, joka oli juuri vaivalloisesti kohottautunut istualleen hiuksensa valtoimenaan sekaisin, saattoi vain katsahtaa bardia ja antaa tämän miettiä, mikä edellisessä lauseessa oli eniten pielessä.

"Oletko ollut kauan hereillä?" Geralt sai korahdettua aamuäänellään.

"Jokusen hetken", Jaskier tuumasi. "Kun havahduin luonnon kutsuun, aurinko ei ollut noussut paljoakaan. Takaisin palattuani torkahdin hetkeksi, nappasin luuttuni ja loput tiedätkin. En sinänsä olisi hennonnut herättää, mutta itse pyysit."

"Parempi se on nousta ajoissa kuin jäädä velttoilemaan", Geralt sanoi niskaansa venyttäessään.

"Velttoilu on joskus paikallaan", Jaskier hymähti ja sipaisi sormillaan noiturin paljasta selkää. "Ei sinulla kiire ole minnekään?"

"Ei erityisemmin."

"No hyvä!" Jaskier laski luutun viereensä lämpimälle lakanalle, jolta Geralt oli hetki sitten noussut. "Tulepa sitten tänne kuin olisit jo."

Geralt tapitti olkansa yli, kun Jaskier otti rennomman asennon ja ojensi käsivartensa vakaana aikeenaan vetää hänet syliinsä. Hän päästi syvän hengenvedon kuin kysyäkseen, oliko tämän pakko sabotoida hänen pyrkimyksensä nousta ylös, mutta Jaskierin päälle ja syliin pötkähtäminen ei ollut koskaan liian helposti torjuttava tilaisuus. Jaskier oli lämmin ja tämän silitykset niin helliä, että Geralt rentoutui alta aikayksikön. Ehkä hän olikin vallan onnekas saadessaan aloittaa aamunsa sellaisissa olosuhteissa.

Autuutta tosin häiritsi nykivä tunne hänen takaraivollaan.

"Tuo tukistamisesi ei rentouta", Geralt murahti Jaskierin taistellessa sormiaan irti hänen niskahiuksistaan.

"Noh, kuulehan, kastehelmi, jos joskus viitsisit kammata näitä saamarin suortuviasi..." Jaskier näpäytti takaisin, ja Geralt poimi sanoista jälleen uuden lempinimen. Jaskierilla oli hihassaan sellaisia vaikka koko kylälle, ja häntäkin tämä oli kutsunut sinä aamuna jo kahdella eri nimityksellä – sangen herttaisilla vieläpä. Tavallisesti Jaskier onneksi käytti hänen etunimeään, mutta ajoittainen vaihtelu etenkin sellaisena kahdenkeskeisenä hetkenä oli... virkistävää?

"Mistä sinä revit noita nimiä?" Geralt huomasi kysyvänsä.

"Mitä nimiä?" Jaskier tarkensi huulensa hänen ohimollaan.

"Hellittelynimiä."

"Jaa niitä..." Geralt kuuli bardin äänessä huvittuneisuutta. "Kunhan putkahtavat päähän otollisella hetkellä."

"Sinusta nyt oli otollinen hetki kutsua minua kastehelmeksi?" Geralt täsmensi ja kohotti päätään voidakseen katsoa Jaskieria silmiin. Tämä hymyili ja tarttui hellästi hänen leuastaan.

"Minkäs teet, kun olet niin vetovoimainen näky vastaheränneenä ja mmmhhh... kylpyä kaipaavana ja... eiliseltä viiniltä haisevana –"

Geraltin huulille hiipi väkisinkin huvittunut virne, sillä puheistaan huolimatta Jaskier kietoi hänet yhä tiukempaan syleilyyn ja suuteli melkein painokkaasti hänen poskeaan ja suupieltään.

"Sinulla on aika kummallinen näkemys kastehelmistä."

"Minä elän runoudelle, Geralt! Eräs taiteellisen mielen siunauksista on löytää loisteliaita vertauksia ja mielleyhtymiä kaikkialta ympäriltäni", Jaskier virkkoi ja taputti hänen leukaansa parilla sormellaan kuin vakuuttaakseen hänet kommenttinsa kyseenalaistamattomuudesta. Geralt hymähti ja laski päänsä takaisin nojaamaan Jaskierin hartiaan.

"Tuntuu, että säästyn paljolta, kun en ymmärrä liiaksi runouden saati hellittelynimien päälle."

"On sinullakin hetkesi", Jaskier naurahti. "Onhan sinulla liuta nimiä minullekin."

"Mitä oikein horiset?" Geralt kohotti jälleen päätään. Jaskierin puheissa ei ollut järjen hiventäkään.

"Väitätkö muka, että bardi – silloin tällöin myös saamarin tai vitun bardi – luupää ja tolvana olisivat suutuspäissäsi viljelemiäsi herjoja?" Jaskier kysäisi hilpeästi, ja sävystä Geralt tiesi, ettei vastaus todellisuudessa ollut epäselvä. Jaskier ei kuitenkaan kuulostanut suuttuneelta, eikä hän aistinut kätkettyä kiukkua.

"Väitän", Geralt sanoi lyhyesti.

"Hoh, olen järkyttynyt", Jaskier totesi kieltään naksutellen. "Olenko muka joskus antanut sinulle syyn kimpaantua?"

"Olisi pitänyt alkaa koota listaa jo vuosia sitten."

"Niin tosiaan olisi", Jaskier huokaisi ja suukotti häntä vuorostaan korvalle. "Senkin huolimaton kusipää."

Geralt ei voinut estää itseään naurahtamasta ja tönäisi Jaskieria kylkeen, jolloin tämä säpsähti ja päästi huudahduksen.

"Ja sitten käyt vielä kutittelemaan! Pidätkös käpäläsi aisoissa!"

"Pahoittelen", Geralt hymähti ja antoi kätensä hakeutua silittelemään bardin kylkeä. "Tai sitten en."

"Hmph, rontti. Siinäpä sinulle jälleen uusi nimi."

"Rontti Rivialainen?" Geralt tuumaili ja sai Jaskierin purskahtamaan nauruun.

"Varopa vain, minulla on kaikki resurssit tehdä tuosta nimestä pysyvää tavaraa", Jaskier myhäili silmät kiiluen ja nyökkäsi kohti luuttuaan. "Kohta väen huulilla pyörii sanoma noiturista nimeltä Rontti, joka ehkä kerran Geraltina tunnettiin."

Geralt irvisti. "Et voisi olla niin hirveä."

"Hoho, älä vielä nuolaise."

"Pahainen maanvaiva..." Geralt tarttui Jaskieria leuasta ja veti tämän suudelmaan. "Julian Julmuri."

Jaskierin silmät laajenivat teevadin kokoisiksi ja hetken tämä näytti aivan puulla päähän lyödyltä. "Miksi sinä sanoit minua?"

"Julmuriksi?" Geralt toisti päätään kallistaen.

"Ei, kun se toinen!" Jaskier köhähti. "Et ole koskaan kutsunut minua etunimelläni!"

"...pyydän anteeksi?"

"Ei, se oli vain... ihan vitun omituista", Jaskier sopersi kuin ei olisi tiennyt, mitä olisi ajatellut. "Tai siis, eihän siihen mennyt kuin kymmenen vuotta ja rapiat?"

"Hm."

"Mutta se siitä! Älä missään nimessä ota sitä tavaksi, ethän?" Jaskier virnisti ja kietoi käsivartensa Geraltin niskaan oikaistessaan paremmin hänen alleen. "Julian on kunnollinen... moitteeton... säädyllinen nimi, enkä minä ajatellut olla mitään sellaisia varsinkaan sinun seurassasi."

Geralt hymähti. "Ymmärrän... Julek."

Jaskier veti henkeä kuin hän olisi päästänyt suustaan törkeän kirosanan. "Hyi. Ei."

"Ei?"

"Ei", Jaskier toisti nauraen. "Ger?"

Geralt nyrpisti nenäänsä. "Etovaa."

"Eikö olekin? Himputti, nyt pitääkin sitten päättää kastehelmen ja rontin välillä –"

"Tule tänne, bardintolvana", Geralt mutisi Jaskierin kaulalle, ja tämän ilkikurinen nauru hyväili hänen korviaan, kun kirkastuva aamuaurinko ympäröi heidät kajoonsa.

[Fairy tale]

Iiks, miten ihana. Sinä olet yksi niitä, jotka saavat jopa sallitun tason tekstiin tuotua kummallista kiihkoa ja jännitettä ja silti pysytään ihan kiltillä alueella. Olen ihan myytynä täällä. Koko herääminen ja sen jälkeinen sanailu ja pieni naljailu ovat kivaa luettavaa. 

"On sinullakin hetkesi", Jaskier naurahti. "Onhan sinulla liuta nimiä minullekin."
"Mitä oikein horiset?" Geralt kohotti jälleen päätään. Jaskierin puheissa ei ollut järjen hiventäkään.

Tässä ollaan ytimessä. Hellittelynimien keksimisen taidokkaassa ja luovassa hetkessä. Koska nousihan tässä vielä uusia hellittelynimiä ilmoille aivan spontaanisti. 

[Maissinaksu]

Äää, kiitos kovasti, Fairy tale! <3 Läheisyys on kyllä ihastuttava genre ja voi pitää sisällään sekä halailua että jotain sellaista somaa, jonka saisi parissa hetkessä kuumennettua suuremmaksi roihuksi. Pidän itsekin jännitteellisistä teksteistä ja ihanaa, jos se onnistui tämän kanssa. :3 Hellittelynimet eivät nekään välttämättä ihan kaikkiin shippeihin tai tilanteisiin sovi, mutta jos mukana on aimo annos hupia ja itseironiaa, saadaan aikaan vaikka mitä hupaisaa.

- Mai

[Larjus]

No niin, viimein kommentoimassa tätäkin. Muistan kun vielä tekovaiheessa höpisit vähän tästäkin ficistä, ainakin siitä että tämä otti ja venyi alun kaavailuja pidemmäksi. Ja puhuithan sä jotain otsikostakin Se on hieno se. Niin kuin oli itse ficikin. Sähän tiedät että mä niin arvostan paitsi lällyilyä myös semmosta rakastavaa kettuilua, ja tässä oli molempia! Mikäs sen mukavampaa. Fairy tale mainitsi kommentissaan, että ikärajasta huolimatta mukana on myös kiihkoa ja jännitettä, ja huomasin itse ihan saman! Sellainen tunne että ikäraja olisi voinut helpostikin nousta korkeammaksi. Ehkä se olisikin, jos tämä sananvaihto ja halailu olisi jatkunut pidempään

"Minkäs teet, kun olet niin vetovoimainen näky vastaheränneenä ja mmmhhh... kylpyä kaipaavana ja... eiliseltä viiniltä haisevana –"

Kuulostaapa varsin viehättävältä näyltä Mutta no, Jaskier onkin varmasti tykännyt joka tapauksessa.

"Väitätkö muka, että bardi – silloin tällöin myös saamarin tai vitun bardi – luupää ja tolvana olisivat suutuspäissäsi viljelemiäsi herjoja?"

Eihän ne tietenkään ole, vaan mitä parhaimpia hellittelynimiä, täynnä rakkautta :3 Ah, mä se niin tykkään tämmösistä, ja ihan parasta et Jaskierkin kutsui Geraltia vielä päivänsäteen ja kastehelmen lisäksi kusipääksi! Taas yksi osoitus hänen taiteellisen mielensä siunauksista 😂

"Kohta väen huulilla pyörii sanoma noiturista nimeltä Rontti, joka ehkä kerran Geraltina tunnettiin."

No sehän se oiskin ...jotain 😂

"Julian on kunnollinen... moitteeton... säädyllinen nimi, enkä minä ajatellut olla mitään sellaisia varsinkaan sinun seurassasi."

Ihana Muutenkin niin hyvää dialogia taas koko fici täynnä, ja loppukin oli ihanan söötti ja hyväntuulisen höpsö. Sä se osaat ♥

[Ygritte]

Mitä ihanuuksia täältä Witchereistä löytyykään:3 Otsikko veti välittömästi puoleensa, joten oikein hyvä, että päätit käyttää sitä! Olisihan se ollut menetys, ellei tuollainen otsikko olisi päässyt käyttöön... Rontti Rivialainen, niin osuva

Pidin erityisesti tämän fikin Geraltin lempeästä suhtautumisesta Jaskieria kohtaan, eikä sitä häirinnyt edes herätys luutun soittoon. Muistan sarjaa katsoessani välillä huokailleeni, että olisit Geralt nyt edes joskus ystävällinen Jaskierille, ja tämä fikki täydensi hyvin tuota ammottavaa hellyyden kuilua minun mielessäni. Kaikkea ei vain selvästi näytetty sarjassa, kuten tätä aamuherätystä 

[Violetu]

Awwww, ai että mitä täydellisyyttä😍
Miten tällainen onkin voinut mennä minulta ohi, pöyristyttävää.
Tämä oli ihana. Kaikessa kepeydessäänkin näiden kahden läheisyys tuli ihan lukijankin iholle <3
Sitä romantiikkaa ja hempeyttä oli arjen raadollisuuksista kuten Geraltin hajusta ja ei niin mairittelevista lempinimistä huolimatta suloista lukea, ja päällimmäisenä tästä jäi hellyyden tunne, vaikka mokomat yrittävät sitä nokkelalla sanailullaan mukamas peitellä.
Hnnnghhh, voisitko vaan kirjottaa kokonaisen sarjan näiden kahden aamuista kun heräävät yhdessä, taisin just rakastua aamutropeen näiden kahden kohdalla?
Ja siis nuo Jaskierin antamat lempinimet vaan jotenkin toimii hänen suustaan tullessaan, korniudestaan huolimatta😂😍
Ja eihän Geralt olisi Geralt jos ei näennäisesti vähän muka vastustelisi, vaikka kyllähän kaikki sen totuuden tietää, että Valvatin syli on noiturin lempipaikka eikun🥰
Kiitokset aamuni pelastuksesta (nyt voin vaan miettiä tätä koko koulupäivän niin orientaatio menee kuin vettä vaan😆)

~Violet kiittää

[Thelina]

Minullakin on mennyt tämä ihan ohi, mikä on kyllä käsittämätöntä - miten en muka huomannut näin upeaa otsikkoa piti heti saada tietää, mistä oikein on kyse, ja toteutus oli kyllä mainio! Nauratti, että Geralt tunnettaisiin jatkossa Ronttina ja Jaskierin reaktio Julianiin oli myös huikea. Samoin "Minä elän runoudelle, Geralt!". Tuollainen kiusoitteleva tunnelma ja tukistaminen ja päälle ja syliin pötkähtäminen antoivat kyllä ymmärtää varsin kuumaakin tunnelmaa, vaikka ikäraja oli matala ja tässä keskityttiin keskusteluun! Toimi erittäin hyvin. Kiitos, pidin kovasti!

[Meldis]

Pelkästään tämän nimi oli herkullinen ja teksti vastasi sen asettamaa sävyä täydellisesti. Ihailen sanavalmiutta ihmisissä ihan yleisesti, toivoisin, että olisin yhtä sulava puheessani. Kirjoittaessa se sujuu hieman paremmin, kun saa vähän pohtia, mitä sanoo. Tätä oli todella ilo lukea, koska minusta oli tosi kivaa, miten Jaskierin puhetaitoja ihailtiin tässä, minusta sellainen taito kertoo älykkyydestä ja sarjassa (ja kirjoissa) hänestä maalataan välillä pelkkää typerystä. :3

"Hoh, olen järkyttynyt", Jaskier totesi kieltään naksutellen. "Olenko muka joskus antanut sinulle syyn kimpaantua?"

"Olisi pitänyt alkaa koota listaa jo vuosia sitten."

"Niin tosiaan olisi", Jaskier huokaisi ja suukotti häntä vuorostaan korvalle. "Senkin huolimaton kusipää."

Ja kuten aiheeseen sopi, dialogisi oli hykerryttävää luettavaa kaiken kaikkiaan, eikä pelkästään kaksikon kehittelemät nimitykset toisilleen. Tykkäsin niin paljon, miten he saattoivat vittuille toisilleen rakastavasti, olla jopa vähän loukkaantuneita haukkumanimistä ja silti halailivat toisiaan sängyssä. <3 Tuntuu kuin heilläkin olisi tässä kiireetön sunnuntaiaamu, kuten minulla juuri nyt ja voi jäädä vain sänkyyn makaamaan ja vähän pussailla ja kutittaa toista ja venytellä kielitaitoja. Oli ihanaa myös, miten Geraltia olisi muutoin vaikea kuvitella jaksaa tällaiseen tilanteeseen, paitsi Jaskierin kanssa. ^^

"Parempi se on nousta ajoissa kuin jäädä velttoilemaan", Geralt sanoi niskaansa venyttäessään.

"Velttoilu on joskus paikallaan", Jaskier hymähti ja sipaisi sormillaan noiturin paljasta selkää.

Kuten tässä, Geralt oli jo nousemassa, aina on kiire seuraavan työkeikan etsintään, mutta Jaskier sai hänet jäämään ihan helposti. <3 Ja Geralt vielä kuunteli Jaskierin nimittelyä ja innostui siihen jopa itsekin, hih. Ja siis vain Jaskier uskaltaisi kutsua Geraltia kastehelmeksi pelkäämättä, että saisi turpaansa tuollaisen hellittelynimen käytöstä. ^^ Lopetus oli aivan sairaan söpö, ihanaa, että Geralt lopulta onnistui yllättämään nimityksellään Jaskierin niin, että tämä meni viimeinkin vähän sanattomaksi.
Kiitos tästä ilotulituksesta tosi paljon! ^^

[Maissinaksu]

Iso kiitos ihanista kommenteista! ❤️❤️

Larjus: Hienosti kyllä saivat heti aamusta käytyä rakentavia ja herttaisia keskusteluja. 😁 Pieni kiusoittelu jos mikä toimii hyvänä esileikittelynä, ja ilman muuta Geralt saisi sukat pyörimään Jaskierin jaloissa minkä näköisenä ja oloisena tahansa. 🤭🖤

Ygritte: Pidän kovasti äreästä Geraltista, mutta suopeammalle ja rauhallisemmallekin on aikansa ja paikkansa. 😄 Rauhallinen luutun soittelu tuskin on niitä ikävimpiä tapoja heräillä! Itse sarjassakin olisi ollut kivaa nähdä ystävällisiä pätkiä (tai no tällä hetkellä olen katsonut kaksi ensimmäistä kautta, joten muusta juonesta en tiedä), mutta eiköhän niitä sitten tapahtunut suljettujen ovien takana, hehe. 😁

Violetu: Joskus tekstit vain sujahtavat ohi ja niiden pariin löytää vasta myöhemmin. 😄👍 Ihanaa, että tästä oli viihdyttämään ja orientaatiopäivän pelastajaksi! ✨ Aamutrope on kyllä itsessäänkin jo niin viehättävä ja tälläkin shipillä mukaan saisi ties mitä hölmöilyä ja hempeilyä. Pitää pistää ehdottomasti idea korvan taakse. 😎

Thelina: Otsikko hymyilytti itseäkin sen verran, että uskoin sen herättävän paljon kysymyksiä osastolle saapuessaan. 😂 Geralt kyllä voisi harkita pientä irtiottoa Ronttina, jos nykyinen meno alkaa maistua puulta!

Meldis: Olen aivan samoilla linjoilla sanasulavuuden ja kirjoittamisen kanssa... Siitä olisi apua koulumaailmassakin, että olisi se ope, joka löytää heti oikeat sanat ja nasevimmat vasta-argumentit kaiken maailman mutinoihin. 😂 Jaskierin kohdalla kyllä tuntuu siltä, että hänen hommakseen on jäänyt koomisen kaverin virka ja että ainoa mihin hän kykenee on saada Geralt ärsyyntymään edesottamuksillaan. Onneksi sitten fanit ovat löytäneet ympärille paljon muutakin ja inspiroituneet hahmojen dynamiikasta. ✨ Toisinaan mukava laiskottelu on paikallaan, vaikka tietäisikin, että pitäisi tehdä jotain muuta. Geraltilla oli hyvä tilaisuus aloittaa päivänsä rauhallisesti Jaskierin kainalossa, joten mikä ettei! Koen, etten ole mikään fluffinikkari, mutta taisin onnistua tuomaan tähän juuri sopivasti lempeyttä perinteisen rakkauskettuilun kaveriksi. 😄

Kiitus vielä kaikille! ❤️❤️

- Mai