Title: Kissanpentu
Author: kukapa muukaan kuin itse rimpsessa
Rating: S
Pairing: Tonks/Minerva
Genre: fluffy, drama
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä vaan vähän leikin.
A/N: Fanfic100-haasteeseen sanalla 79. Milloin?
Kissanpentu
”Eikö tuo jo riittäisi tältä illalta?” nojatuolissa lojuva pinkkihiuksinen neitokainen kysäisi kyllästyneellä äänellä.
”Olen aivan pian valmis, tarkistan vielä tämän viimeisen esseen”, harmahtava hiuksinen nainen vastasi ja poimi pöydältä ainokaisen pinossaan olevan pergamenttikäärön.
Tylsistynyt odottaja nousi tuolistaan, asteli vanhan työpöydän luokse ja istahti sen reunalle. Hän nappasi siististi pinotusta pinosta juuri tarkistetun käärön leväyttäen samalla vahingossa koko kasan kierimään ympäri pöytää.
”Anteeksi”, kolmissakymmenissä oleva nainen pahoitteli poimiessaan lattialta pari pudonnutta kääröä ja yritti saada kasattua siistin keon. Mutta juuri kun hän laski varovasti viimeisen esseen kasan päällimmäiseksi, koko rakennelma sortui ja lennätti kääröt ympäriinsä.
”Neiti Tonks, miltä teistä tuntuisi, jos minä tulisin tuolla tavalla sotkemaan teidän töitänne?” vanhempi nainen katsoi pöydän reunalla nököttävää seuralaistaan neliönmuotoisten silmälasiensa ylitse ja sai tämän laskemaan hivenen häpeissään katseensa.
”En ymmärrä miten sinä edelleen saat minut nolostumaan kuin nuoren tytön, Minerva, mutta kai se on vain vuosikymmenten harjaantumisen tulosta.”
”Välillä sinä käyttäydyt vieläkin kuin nuori tyttö, huolimatta omista vuosikymmenistäsi, Nymphadora”, Minervaksi kutsuttu hymyili pehmentäen hetki sitten kasvoilleen nousseen torunnan.
”Mene vaikka lukemaan sänkyyn edeltä. Minä tulen aivan pian perästä.”
”Mutta kun minulla on tylsää yksin, etkö sinä voisi tulla kanssani?” Tonks intti hieman lapsellisesti korostaen rakkaansa hetki sitten lausumaa kommenttia.
”Tulen sillä ehdolla, että annat minun sitten lukea tämän rauhassa loppuun sängyssä.”
”Annan, annan”, toinen vakuutteli ja iloisesti hymyillen tarttui naisystäväänsä kädestä ja lähti kuljettamaan tätä makuuhuoneeseen.
Taikasauvaansa heilauttaen Minerva McGarmiwa loihti naiskaksikolle valoa heidän kömpiessään sängylle. Tyytyväinen Tonks nappasi yöpöydältä keskeneräisen kirjan ja uppoutui siihen.
”Voisitko pysyä hetken paikoillasi”, opettajatar tiedusteli vieressään pyörivältä naiselta.
”Voisin, heti kun löytäisin hyvän asennon”, Nymphadora vastasi ja pari kertaa käännyttyään päätyi makaamaan mahallaan jalat tyynyllä ja pää jalkopäädyssä.
Hetken naiset keskittyivät kumpikin omiin tehtäviinsä hiiren hiljaa, silloin tällöin hiljaisuuden rikkoessa vain sulkakynän rapina pergamenttia vasten tai sivun kääntämisen suhahdus. Hiljaisuuden kestettyä noin seitsemän ja puoli minuuttia Tonks pamautti kirjan kiinni, kääntyi ympäri ja nakkasi sen takaisin pöydälle. Sitten hän keskittyi tuijottamaan Minervaa, jonka otsan rypyt olivat entistäkin uurtuneemmat hänen keskittyessään poikkeuksellisen virheellisen esseen korjaamiseen.
”Minulla ei mene enää kauaa”, professori McGarmiwa vastasi nostamatta katsettaan pergamentista.
”En minä sanonut mitään.”
”Mutta ajattelit kyllä.”
”Ajattelen minä paljon muutakin, paljon mukavampiakin asioita. Miksi et kokeilisi ennustaa niitä ajatuksiani”, Tonks vastasi ilkikurisesti virnistäen.
”Tiedät hyvin mitä mieltä olen ennustamisesta. Jos nyt sallisit, niin lopettaisin tämän esseen tarkastamisen mieluusti.”
”Enhän minä estä sinua lopettamasta sitä”, nuorempi nainen naurahti venytellen samalla nautinnollisesti.
”Et niin, mutta häiritset töitäni.”
”Mutta sinulla kestää niin kauan ja haluaisin nauttia seurastasi”, Nymphadora murjotti käpertyen armaansa kylkeen kiinni.
”Olet aivan kuin paijaamista vailla oleva kissanpentu!”, Minerva naurahti ja suikautti suukon rakkaansa otsalle.
”Häiritseekö se sinua?” Tonks kysyi luoden ripsiensä alta niin suloisen katseen kuin osasi.
”Ei, ei oikeastaan”, toinen hymähti ja laskien pergamentin ja sulkakynän käsistään kiinnitti täyden huomionsa vieressään kiehnäävään kissimirriinsä.