Ficin nimi: Rakas, oksetat minua
Kirjoittaja: Minä taas
Fandom: Helluva Boss
Ikäraja: S
Paritus: Asmodeus/Fizzarolli
Genre: Slice of life ja hömppäily
Summary: Asmodeus tukahdutti vilunväristyksen niin hienovaraisesti, ettei Fizzarolli huomannut sitä. Tällä oli ehkä sanalla sanoen kummalliset ruokamieltymykset, mutta mitäpä se häneltä oli pois?
A/N: Osallistuu haasteisiin Otsikoinnin iloja II (minäkertojaotsikko) ja Aistihaaste (maku).
***
Asmodeus todella toivoi, ettei olisi saapunut keittiöön juuri silloin. Hän oli jo luullut Fizzarollin häärivän kaurahiutaleiden ja kaakaopurkin parissa tavallinen iltapala mielessään, mutta olisihan hänen pitänyt muistaa, ettei sellainen viattomuus ollut usein realistista hänen kullanmurunsa tapauksessa.
“Tuota, kulta?” Asmodeus aloitti äkättyään Fizzarollin näpeistä ketsuppipullon.
“Niin, muru?”
“Saanko kysyä, mitä sinä...?”
“Ööh... Ehkä parempi, ettet kysy mitään”, Fizzarolli antoi syyllisen muikean vastauksen ja töristi muutaman punaisen vanan puurokulhoonsa. Asmodeus tukahdutti vilunväristyksen niin hienovaraisesti, ettei Fizzarolli huomannut sitä. Tällä oli ehkä sanalla sanoen kummalliset ruokamieltymykset, mutta mitäpä se häneltä oli pois? He olivat hyväntahtoisesti vääntäneet kyseisestä asiasta jokusen kerran, ja mitä enemmän Asmodeus todisti Fizzarollin keittiöketkuiluja, sitä enemmän hänen teki mieli pudistaa lempeästi päätään ja kaapata toinen lämpimään syleilyyn. Hänen suloinen Froggiensa.
“Maistuuko?” Asmodeus kysäisi viattomasti kaataessaan itselleen tuoremehua.
“Jep! Haluatko?” Fizzarolli virnisti ja tarjosi viekoitellen ketsupilla silattua puurolusikallista.
“Tuuuota...”
“Oozziee...! Maista pois, beibi!”
“Mutta se on sinun puurosi!”
“Minulla on tässä kuule iso satsi!!”
Asmodeus väänteli tahtomattaankin suupieliään, mutta antoi ennen pitkää periksi Fizzarollin hymyillessä niin vastustamattoman ilkikurisesti. Jonain päivänä hän varmaan joisi pullollisen myrkkyäkin kahdesti miettimättä. Ketsupilla silattu puurolusikallinen mahtoi olla hyvää harjoitusta.
“Hmmmm”, Asmodeus mutisi mahdollisimman diplomaattisesti nielaistuaan tarjotun makuelämyksen. Maku oli ollut vähintäänkin erikoinen, tavallaan neutraali mutta samalla aika kamala. “Olihan se... ghöh, Luciferin nimeen... no se oli ketsuppipuuroa.”
“Kai se vaatii vähän totuttelua, mutta väitän, että tämä kombo on ihan laittoman aliarvostettu”, Fizzarolli myhäili ja lapioi tyytyväisenä suuhunsa pari lusikallista.
“Mm-hm? Kuten jokunen toinenkin sirkusmiljöössä luotu nostalginen kulinaristinen riemuvoitto?” Asmodeus leukaili hellästi. “Valkosipulijauhetta jogurttiin pientä potkua tuomaan? Hedelmäkarkkeja dipattuna sinappiin jostain perhanan hyvästä syystä?”
“Ooh, kyllä kiitos”, Fizzarolli huokaisi unelmoivasti ja kilisteli lusikkaansa kaakaomukissaan. “Hyvin ovat jääneet mieleesi, beibi!”
“Niin, mutteivät välttämättä hyvällä tavalla, jos sallinet karkean – mitä vittua tuo on? Älä vaan syö sitä, kulta!” Asmodeus kavahti kauemmas, kun Fizzarolli poimi lusikallaan kaakaokupistaan jotain kellertävää ja liisterimäistä.
“Ole huoleti! Tämä on, no... et varmaan halua –”
“Fizzy, mitä tuo on olevinaan? Kaakaotako muka?” Asmodeus huitoi kädellään kuppia kohti.
“Sitä juuri! Minä vain maustoin sitä vähän!” Fizzarolli virnisti anteeksipyytävästi ja nappasi kupin kaksin käsin vasten rintaansa kuin olisi pelännyt sen hyökkäävän Asmodeuksen kimppuun. Tai päinvastoin.
“Maustoit millä? Tuolla mössöllä?” Asmodeus tarkensi ja mietti, uskaltaisiko istua Fizzarollin kanssa saman pöydän ääreen enää sinä iltana.
“...se on cheddarjuustoa.”
“Eikä.”
“Kyllä.”
“EI.”
“On se!”
Asmodeus tunsi kylmän hikipisaran hiipivän niskaansa ja hyvin hitaasti otti askeleen kohti keittiön ovea. Hän ei todellakaan tiennyt, mitä helkkaria todisti juuri sillä hetkellä.
“Kuule, Froggie, kai tiedät, että rakastan sinua maasta taivaaseen, oli mitä oli tai kävi mitä kävi?” hän julisti sitten.
Fizzarollin posket punehtuivat kevyesti, mutta kohotti tämä silti kulmiaan hänelle. “Olet saattanut mainita muutaman kerran. Mutta kiitos ja samat sanat.”
“Hmm.”
“Haluat selvästi sanoa jotain muutakin. Anna palaa vain.”
“Rakas, tuo löträäminen näyttää ihan pahuksen oksettavalta”, Asmodeus pusersi ulos. “Saat minut voimaan pahoin.”
“Phah, on siinäkin iso ja hurja kuolemansynti, kun menee tällaisesta pata ihan jumiin”, Fizzarolli tuhahti huvittuneena ja käänsi Asmodeukselle selkänsä. “Hyvä on, piilotellaan!”
“Eeeiii, älä piilottele minulta, kultamuruseni!” Asmodeus leperteli ja voimatta itselleen mitään kipaisi lähemmäs ja kietoi kätensä Fizzarollin ympärille painaen suukkoja tämän päälaelle. “Ole vain juuri niin luova ja hassu kuin... Ööm... Ei perkele tuo näyttää hirveältä, mikä sinua vaivaa, Froggie kulta?” hän voihkaisi luotuaan vahingossa silmäyksen Fizzarollin kupin pohjalle ja laski irti mussukastaan kuin tästä olisi voinut tarttua jotain.
“Älä itke, iso mies!” Fizzarolli hykersi ja kurkotti mekaanisella kädellään sipaisemaan Asmodeuksen käsivartta, kun hän perääntyi suosiolla keittiöstä. “Olet rakas!”
“Niin sinäkin ja sekopäiset makuelämyksesi!” Asmodeuksen onnistui huikata takaisin hieman tukahtuneella äänensävyllä. Ja se oli täyttä totta.
Rakkaudessa ei todella ollut mitään järkeä.
