Meille vai teille (K-11 • teekkarihekumaa syysyössä, Tomi/Janne • 3,5-raapale)

[Waulish]

K-11

FinFanFun 20 vuotta: Juhlahaaste! haasteella osallistu vapaavalintaiseen Sulkakynän haasteeseen ja suorita haaste
Originaalikiipeily sanalla 115. romanssi
Original Queer

Kirjoitin tätä raapaletta alun perin Raapalejuoksuun sanasta kilo, jonka tarjosi Violetu, mutta en ehtinyt julkaista tätä siihen. Päätin kuitenkin kirjoittaa tämän loppuun ja julkaista omillaan. Tällä ei oikein ole mitään muuta tarkoitusta kuin vetreyttää jumiutuneita kirjoituslihaksia leppoisan ihastumishömpän parissa. Toivottavasti tästä kuitenkin on jonkinlaista iloa jollekulle! ♥


Jannen vartalo on vakaa ja varma hänen painaessaan Tomin vasten seinää. Janne maistuu oluen maanläheiseltä kitkeryydeltä, ja hänen lempeän mausteinen partavetensä humahtaa Tomin aisteihin kuin humala. ”Meille vai teille?” Janne kuiskaa Tomin korvaan yrittämättä juuri pidätellä huohotustaan, ja jokainen neliömillimetri Tomin ihosta tuntuu värisevän.

Huuman ja humalan hekumassa Tomi hymyilee Jannen leukapieleen. Siellä aamulla ajettu sänki puskee jo pintaan. Sisällä Smökissä sitsien jatkot ovat yhä vinhassa vauhdissa, ja etupihalta kantautuu riehakasta älämölöä. Illan ensihetkistä asti Tomi on toivonut, että heidän silmäpelinsä johtaisi vielä kysymykseen, jonka Janne juuri esitti. Jos Janne ei olisi esittänyt sitä, Tomi olisi. Hän haluaa Jannea niin helvetisti, että se sattuu. Vaikka puvun housut ovat armollisen joustavat, Tomin miehuudella on tukalat paikat Jannen lantion painuessa yhä syvemmälle.

”Mun luo tietysti”, Tomi huokaisee ja vie kätensä Jannen pakaroille, sujauttaa kädet takataskuihin ja hieroo. Janne ähkäisee, ja hänen päänsä painuu Tomin hartiaa vasten. ”Lähempänä, ei tartte rymytä julukisissa eikä kavuta sitä Kilon helevetinmoista mäkeä.”

Janne naurahtaa tukahtuneesti. ”Ai jaa, säkö oletat et mä haluun kavuta sen aamuyöllä laskuhumalassa?”

Tomin hymy syvenee. Hän tuntee kutkuttavan kuumotuksen poskillaan. Hän tuuppaa nenällään Jannen teekkarilakin tupsun loitommas, suutelee Jannen niskaa ja kuiskaa: ”Sen ku jäät yöksi… Kapuat sitte huomenna ku huvittaa. Sitä paitsi mulla on isompi sänky.”

Jannen pyytäminen yöksi saa Tomin sykkeen kiihtymään. Mielessään hän pyysi miestä jo viime kerralla, kun he pakenivat pussailemaan kesken kesäkivajatkojen, mutta silloin sanat eivät vielä suostuneet lausutuiksi. Nyt ne suostuivat, ja vieläpä helposti, luonnollisesti. Kumpikaan heistä ei vielä ole jäänyt yöksi, mutta tässä syyskuisessa tähtikirkkaassa yössä kaikki tuntuu yhtäkkiä avoimelta ja mahdolliselta. Ehkä se johtuu siitä, miten Janne jälkiruoan aikana kurotti Tomin käden pöydän alla omaansa ja hymyili syliinsä. Ehkä se johtuu tähdistä, jotka melkein tuikkivat kannustusta.

Hetkeen ei tapahdu mitään. Sitten Janne lepuuttaa kätensä Tomin rintakehälle. Hänen ääneensä hiipii hymyä, kun hän sanoo: ”Sait ylipuhuttua. Mut ensin kuselle, mulla kelluu jo hampaatkin…”

Tomi tyrskähtää, mutta vapauttaa Jannen pakarat otteestaan ja päästää tämän syrjemmäs purkamaan paineita. Hämärässäkin hän havaitsee hehkun Jannen poskilla. Se lämmittää sydänalassa.

”Kusekin sukkelaan sitte.”

”Voi olla vähän vaikeeta tällä rakon täyttöasteella.”

”Ja tuolla seisokin asteella…”

”No, siihenkin on toivottavasti odotettavissa helpotusta…”

”Kuulunee huonepalaveluun.”

[hiddenben]

Apua, mikä kiihkeä kohtaus! Olen ihan yhtä hymyä täällä, kun tämä oli niin söpö ja samalla ihanan kiihkoisa Erittäin hyvää kirjoituslihasten verryttelyä, sanon minä! Ja kivaa, että julkaiset näitä tekstejä, vaikka ne eivät ehdi Raapalejuoksuun - hauskempaakin niin, että näitä pääsee kommentoimaan

Sinun teksteissä voi aina luottaa siihen, että saa lukea kosketuksen merkityksestä ja että eri aistit tulevat esiin ja että tekstissä on mukana herkkyyttä, mikä miellyttää minua aivan erityisen paljon. Sinun luomasi poika-/mieshahmot ovat juuri sopiva sekoitus rautaista miehekkyyttä ja sellaista herkempää puolta, mikä tekee niistä mielestäni realistisempia. Tässäkin sekoittuvat tuo Tomin ja Jannen välinen kiihko sekä se, miten iso asia toisen pyytäminen yöksi on - ja siitä on ihana lukea ♥ Sinulla on huomata merkityksellisiä, pieniä asioita ja osaat myös kuvailla ne juuri oikealla, mieltä sykähdyttävällä tavalla tekstissä!

Minua nauratti tuo lopun dialogi, siinä oli juuri sopivasti tuota teekkarimeininkiä ja opiskelijaelämän huumaa Se oli myös sopivan karkea ja toi omanlaistaan arkisuutta tekstiin, taittaen kärjen "pahimmalta" (ei todellakaan, vaan ihanalta!) söpöilyltä, palauttaen lukijan jalat takaisin maan päälle. Olisin ehdottomasti voinut lukea vielä lisää siitä, mitä Tomin kotona tapahtuu, mutta olen myös erittäin tyytyväinen näin Ihana teksti, kiitos tästä!

[Thelina]

Hihkuin innosta, kun huomasin sinun kirjoittaneen teekkarislahsia! Tässä jotenkin lensi heti syksyiseen opiskelijaelämän tunnelmaan juhlineen ja sitseiseen siihen vielä päälle ihastuksen lämpöä ja kiihkeitä ehdotuksia, niin huh huh! Tämä oli todella mukavaa luettavaa ♥

Olen ihan samaa mieltä kuin hiddenben, että sinun teksteissäsi on aivan ihania ja aidon tuntuisia mieshahmoja. Puhekielisyys, murteet ja muun muassa tuo tokaisu mulla kelluu jo hampaatkin (apua, nauroin ääneen tälle ) toivat vähän rosoisuutta ja aitoutta söpöilyhuuman keskelle. Tässä olikin juuri täydellinen tasapaino noiden tunnelmien välillä! Ja melkein yllätyin, miten uskomattoman kuumaa tekstiä saa kirjoitettua ikärajalla K-11! Varmasti siihen vaikutti se, että tässä oli jotenkin niin hyvin kaikki aistit mukana: hajut, maut, kosketus ja tuntemukset.

Kiitos tästä ihanasta palasesta, ihanaa että julkaisit tämän!

[Waulish]

Menin ihan sydän sykkyrälle teidän ihanista kommenteistanne.

hiddenben, minua melkein naurattaa, kun olen niin huono ehtimään Raapalejuoksuun! Olen niin hidas ja jahkaileva kirjoittaja, joka pitää tuhat ja yksi taukoa ajatustyötä tehdessään, ettei Raapalejuoksun nopeatempoisuus oikein sovi minulle, vaikka se muuten aivan ihana tempaus onkin. Nyt viime aikoina olen kuitenkin innostunut kirjoittamaan juoksuraakileita valmiiksi asti, mistä olen itsekin tyytyväinen. Turhahan niitä on jättää pöytälaatikkoon pölyttymään.

Olen niin mielissäni siitä, että koit tämän tekstin sekä söpöksi että kiihkoisaksi! Kiihkeää tunnelmaa yritinkin tavoitella, mutta samalla tuntui kivalta sisällyttää etenkin Tomin mietteisiin suloista ihastumisfiilistelyä. Onkin todella kiva kuulla, että sekoitus toimi. Samaten olen todella kiitollinen tuosta kehusta, että mieshahmoni ovat sopiva sekoitus miehekkyyttä ja herkkyyttä. Niin ihana kuulla, ja lämmittää niin monin tavoin mieltä ja sydäntä! ♥ Minusta tuntuu tärkeältä tuoda esiin myös mieshahmojen helliä tunteita ja herkkyyttä. Herkkyyskin on miehistä!

Hauskaa, että pidit lopun dialogista! Arvoin sen kanssa vähän, rikkoisiko se tekstin tunnelmaa liikaa, mutta kiva kuulla, että se pikemminkin tasapainotti.

Kiitos kovasti ihanasta kommentista!

Thelina, eikä, ihanaa että hihkuit innosta! Ajattelen sinua aina teekkarislashia kirjoittaessani, joten lämmittää sydäntä, että löysit tämänkin väkerryksen pariin ja pidit tästä. Ihan mahtavaa, että pystyit tekstin avulla lennähtämään syksyiseen opiskelijaelämään. Minä en niin millään väsy tällaiseen opiskelijaromantiikkaan, vaikka voisi ehkä ajatella, että olen kirjoittanut samoista teemoista jo kyllästymiseen asti.

Kiitos kovasti sinullekin mieshahmoja koskevasta kehusta, arvostan sitä tosi paljon! Minusta on hauskaa tutkailla mieshahmoja kirjoittamisen keinoin ja yrittää tuoda heihin erilaisia ulottuvuuksia, joten on kiva kuulla, että vaikutelma on edes jokseenkin aito. Vaikka tokihan ihmisiä on valtavasti erilaisia, eikä sukupuoli mitenkään määrittele olemusta!

Olen otettu siitä, että koit tämän tekstin kuumaksi, vaikka tässä pysytelläänkin suht matalassa ikärajassa. Tätä oli hauskaa kirjoittaa juuri siksi, että tähän saattoi ladata kiihkoa ja halua ilman, että konkreettisesti tapahtuu mitään enempää kuin kosketuksia vaatteet päällä. Kiva kokeilu, täytynee kokeilla toistekin!

Lämpimät kiitokset ihanasta kommentista!

[Vendela]

Onnea kommenttiarpajaisten voitosta

Selaillessani listaustasi, tämä otsikko pisti silmään, sillä tuo kliseinen ja tuttu lausahdus ei voi luvata muuta kuin pelkkää hyvää. Ja näinhän se myös oli Tämä oli todellakin suloinen ja samalla kiusoitteleva kohtaaminen.

Tykkäsin tosi paljon siitä, että nämä tyypit olivat ennestään toisilleen tuttuja, mutta eivät kuitenkaan ihan niin tuttuja että yökylässä oltaisi vielä oltu Tästä pystyi lukemaan sellaisen pidempään jatkuneen ihastumisen ja säätämisen, kun kumpikaan ei oikein ole varma että mitä se toinen todellisuudessa ajattelee. Nyt sitten viimein löytyi sanat noille tunteille ja näyttää, että kumpikin ajattelee samoin

Naurahdin tuolle lopun dialogille. Siinä jotenkin purkautui jokin jännitys mikä näiden välillä oli ja päästtin ottamaan askel kohden jotain uutta, ehkäpä jopa ihan virallista parisuhdetta Ehkä jonain päivänä näiden ei tarvitse miettiä kumman luo mennään vaan suuntana voi olla yhteinen koti.

Tämä oli siis kaikin puolin oikein ihana raapale. Vähillä sanoilla onnistuit taas kertomaan kokonaisen tarinan! Kivaa kun julkaisit tämän, kiitos

Vendela

[Waulish]

Vendela, hauskaa että otsikon kliseinen lausahdus houkutteli lukemaan! Siitä tämä koko teksti saikin alkunsa, yhdestä kysymyksestä jonka ympärille hahmot ja tarina rakentuivat, ja lisäksi Raapalejuoksun kilo-sanasta, joka sai minut heti ajattelemaan Espoon Kilo-kaupunginosaa.

Ihana kuulla, että alkuasetelma hahmojen välillä toimi ja että tekstistä kuulsi läpi miesten jo jonkin aikaa jatkunut ihastus ja säätö. Olen jostain syystä viime aikoina tuntenut vetoa juuri tällaisiin skenaarioihin, joissa molemminpuoliset tunteet tavalla tai toisella realisoituvat ja ilmenevät niin, ettei niiden olemassaolosta jää enää epäilystäkään. Ehkäpä tästä avautuu aivan uusi sivu näiden hahmojen suhteessa, ja kenties jonain päivänä heidän ei tosiaan enää tarvitsekaan pohtia otsikon kysymystä.

Kiitos paljon ihanasta kommentista!

[Meldis]

Jee lisää teekkarislashia! ^^ Vaikka tämä onkin syksyinen niin sopi kivasti ystävänpäivän illan lukemiseen tällainen pikku pätkä. Ihana yhdistelmä kiihkeyttä ja söpöilyä, kun on vaihdettu katseita ja suudelmia jo etukäteen. Nätisti vähällä sait vaikutelman jo jonkin aikaa jatkuneesta venkoilusta, kun ei osata oikeen suoraan sanoa. Minusta on aina parasta, kun nuoret aikuiset arkailevat ihastuksiaan kuin eivät olisi koskaan aikuiseksi kasvaneetkaan. Tämä on kyllä jo tuttu teema muista sinun teekkarislasheistasi, eikä mene huonommaksi mitä enemmän näitä luen.

Tykkään myös poikien puhetyylistä, ei liian luotaantyöntävän puhekielimäistä, mutta suuhun sopivaa ja varsinkin hienoja olivat nämä murteen vivahteet, joita en tosin osaa paikantaa. "Julukisissa" on niin hauska sana. Kaikki tuo tekee hahmoista aidon oloisia, ihan oikeita teekkareita. Pelkästään otsikko on jotenkin tosi vanhahtava, vähän semmoinen epätoivoisen, oluenhajuisen papparaisen laini räkälässä, mutta kauhen simppelisti sopi Jannen sanottavaksi. Aika näppärästi Tomi osasi kuitenkin vastata, vaikka herttaisen jännittynyt olikin. Niin nasevaa oli heidän sanailunsa, tuntui myös, että taitavat tosi hyvin myös sopia toisilleen, eikä vain yhdeksi yöksi. ^^

Kiitos tästä ihanaisesta, tykkäsin tosi paljon. ^^

[Waulish]

Voi Meldis, niin ihanaa on ollut lukea sinun kommenttejasi näihin minun teekkariväkerryksiini, niin tähän kuin myös Varauksia ja purkauksia -sarjaan! ♥ Olen tosi iloinen siitä, että teekkarislash on saanut sinut innostumaan. Tässä pienessä tekstissä on kyllä paljon minulle ominaisia piirteitä, kuten tuo että aikuiset arkailevat ihastustaan - hyvä huomio, jota en ole tullut itse juuri ajatelleeksikaan, mutta se kyllä ehdottomasti pitää paikkaansa ja pätee tosi monissa teksteissäni! Ehkä siitä on tullut jo jonkinlainen kirjoitusmaneeri, mutta kiva kuitenkin kuulla, ettet vielä ole siihen kyllästynyt.

Kiva kuulla myös, ettei dialogi ollut puhekielisyydessään luotaantyöntävää, vaan sopi hahmojen suuhun. "Julukisissa" on kyllä hauska eritoten kontekstista irrotettuna, sitä jää oikein tuijottamaan että mitäs ihmettä! Hienoa, jos otsikkokin kuluneisuudestaan huolimatta löysi paikkansa tekstistä ja Jannen suusta.

Ihan huippua, että tästä tarinasta oli iloa näin ystävänpäivän aikaan. Niin on sinun ihanasta kommentistasikin, kiitos kovasti siitä! Ja muistakin kommenteistasi! Kommentoit aina niin piristävästi ja inspiroivasti, että alkaa heti tehdä mieli kirjoittaa lisääkin teekkarislashia.

[Parris]

Kommenttiarpajaisista heissan! Teekkaripoitsuja, tuttuja Teekkarikylän kulmia ja sopivan mausteista UST-fiilistä - tämäpä oli oikein kiva pläjäys. Tässä oli paljon sellaisia asioita, jotka tunnistaa helposti samanlaisita pussailuhetkistä: täytyy piilotella ehkä vähän nurkan takana seinää vasten, toisen läheisyys kuumottelee poskilla ja yhteistä illanjatkoa suunnitellaan flirttailevien kommenttien lomassa. Punot myös kivasti tekstin sekaan mainintoja killan aiemmista kesätapahtumista sekä tiputtelet mainintoja opiskelijakulttuuriin viittaavista jutuista, jotka tuntuvat sijoittavan tämän mukavalla tavalla osaksi jotain suurempaakin, mietittyä kokonaisuutta eikä vain random kontekstittomaksi tekstiksi jostain satunnaisista tyypeistä - vaikka Tomia ja Jannea ei ollakaan taidettu nähdä missään muissa teksteissä! Ja kuten jaksan sulle aina mainita, tykkään yksityiskohdista ja aistihavaintojen moninaisuudesta, ja tässähän niitä piisasi mausteisesta partavedestä tähtikirkkaaseen yöhön. Oikein kiva teksti söpöistä teekkaripojista, kiitos <3

[Angelina]

Vaihdokkaista heippa <3

Sun ihania originaaleja on aina niin kiva lukee, että olin oikein tyytyväinen että mulle osui just sun teksti. Mulla on myös teekkareita läjäpäin tossa naapurissa, joten aihepiirikin on oikein sopiva (voin ohi mennessäni kuvitella, että ketkä niistä on Janne ja Tomi LOL) Leppoisa ihastushömppä on myös ihan parasta, joten mikäs sen parempaa kirjotuslihasten vetreyttämiseen.

Ja miten niitä ootkaan vetreyttänyt! Huhhuh ja vielä kerran HUH. Siis tää oli ensin niin kuuma, sitten söpö ja lopulta vielä hauskakin - ihan täydellinen paketti taas kerran näin lyhyellä sanamäärällä! Oon ihan höpönä täällä nyt 😂

”Meille vai teille?” Janne kuiskaa Tomin korvaan yrittämättä juuri pidätellä huohotustaan, ja jokainen neliömillimetri Tomin ihosta tuntuu värisevän.

Siis -- ei mulla oo mitään järkevää sanottavaa! Heti alkuun tuli itellekin melkein puna poskille,

Ehkä se johtuu siitä, miten Janne jälkiruoan aikana kurotti Tomin käden pöydän alla omaansa ja hymyili syliinsä.

sitten sellanen NO VOI NAAAWWWWW mitä söpöliinejä,

”Ja tuolla seisokin asteella…”

”No, siihenkin on toivottavasti odotettavissa helpotusta…”

”Kuulunee huonepalaveluun.”

ja loppuun vielä naurut päälle!

Todellakin olisin minäkin mieluusti lukenut pidemmälle, mutta sitten taas... Kyllähän tässä tuli kaikki tarpeellinen. Just aivan loistava pieni hetki ja kohtaus - tollaset bileethän niitä parhaita on

Luen harmittavan vähän originaaleja edelleen, mutta aina kun näihin sun teksteihin tarttuu niin tulee vaan tosi hyvä mieli <3 Sulla on niin monet ihanat pojat kirjotettuna, että ei voi kun hattua nostaa :3