Title: Suhde (olemattomassa) kriisissä
Author: Larjus
Chapters: Lyhyehkö oneshot
Fandom: Yuri!!! on ICE
Pairing: Otabek Altin/Yuri Plisetsky
Genre: Slice of life, fluff/romance
Rating: S
Disclaimer: Alkuperäisteoksesta kiitos, kunnia ja kaikki oikeudet Kubo Mitsuroulle ja Yamamoto Sayolle sekä muulle YOI-staffille. Fici on kirjoitettu (itseni) viihdyttämiseksi, eikä kukaan ole hyötynyt siitä rahallisesti.
Summary: Yurilla on mielessään varsin poltteleva kysymys.
A/N: Viimeks kirjoitellut ja julkaissut Otayuria Otabekin syntymäpäivän aikaan (eli lokakuun lopulla!!), sanomattakin siis selvää että mulla on ollut hirveä ikävä tätä kaksikkoa ♥♥ Nytki sit lopulta taas, tällä kertaa Yurin syntymäpäivän kunniaksi, uutta tekstiä heistä (onnea sillekin ihanalle kiukkuselle jäätiikerille :3). Oli kyllä ihana huomata, että ei edelleenkään heistä ficcaaminen tuota mulle käytännössä mitään haasteita. Aina helppoa ja mukavaa kirjoittaa Otayuria ♥ Otsikko oli ainoa, joka tuotti hitonmoisesti tuskaa, koska voi perkele minkä kriisin sitä voikaan saada muutamasta sanasta OTL
Tää on joku vanha idea, johon sain idean aikoinaan jotain naistenlehtiä laatujuttuja lukiessa
Jotenkin voisin nähdä Yurin yrittämässä kerätä tietoa ja ymmärrystä parisuhteista juurikin moisesta hömpästä, kun hänellä ei ole omaa kokemusta juuri yhtään ja aiheesta keskusteleminen muiden (kuin Otabekin, ja ehkä vähän hänenkin) kanssa jännittää/nolottaa.
Suhde (olemattomassa) kriisissäOtabek röhnötti sohvalla puoliksi istuen, puoliksi maaten ja yritti kiinnostua televisiosta katsomastaan elokuvasta. Ei se hänen mielestään mikään tylsäkään ollut, mutta väsymys painoi silmäluomia ja keskittyminen oli siksi vaikeaa. Hän oli kuitenkin päättänyt pysyä hereillä, sillä ei hän normaalistikaan nukkunut päiväunia, vaikka nyt tavanomaisesta poikkeaminen alkoikin tuntua melko houkuttelevalta vaihtoehdolta. Hän oli herännyt jo aamun vasta valjetessa intensiiviin aamutreeneihin, joiden jälkeen hän ja Yuri olivat käyneet yhdessä intialaisessa ravintolassa syömässä, ja nyt vatsa täynnä lammaskormaa tv:n edessä istuen alkoi väkisinkin ramaista.
”Beka, onko meidän suhde kriisissä?”
Yuri ilmestyi yhtäkkiä olohuoneeseen kuin tyhjästä niin, että Otabek ihan säikähti. Pelästyminen tosin sai hänet myös havahtumaan horroksestaan ja välittömästi virkeämmäksi, mikä sopi hänen toiveisiinsa.
”Mitä… mitä sinä oikeit sanoit?”
Otabek katsoi hämmentyneenä Yuria, joka tapitti häntä tiiviisti takaisin. Hänen aivonsa eivät olleet rekisteröineet tämän sanoja kunnolla, osin jo siksikin, ettei hän ollut varautunut Yurin edes olevan jalkeilla. Toisin kuin hänellä, Yurilla nimittäin oli tapana nukkua päiväunet aamuvalmennusten jälkeen, eikä tämä yleensä herännyt ennen kuin hän oli käynyt suunnilleen kiskomassa tämän väkisin ylös. Mutta nyt Yuri seisoikin hänen edessään pirteänä kuin peipponen ja tuijotti intensiivisesti suoraan silmiin.
”Kysyin, että onko meidän suhde sinun mielestäsi kriisissä.”
Yurin vastaus ei Otabekin mielestä selventänyt tilannetta käytännössä lainkaan.
”
Mistä sinä oikein puhut?”
Yuri meni ensin hieman vaikean näköiseksi kuin ei olisi tiennyt, kehtaako enää edes avata suutaan. Lopulta hän kuitenkin tuli siihen lopputulokseen, että olisi parempi vain puhua ja selittää kaikki. ”No kun, minä luin yhtä lehtiartikkelia, jossa sanottiin, että hyvässä parisuhteessa osapuolet säännöllisesti kysyvät toisiltaan vaikka että onko sinun hyvä olla kanssani ja voinko tehdä jotain eri tavalla. Mutta eihän me koskaan kysytä toisiltamme mitään sellaisia! En minä muista, että olisin koskaan aiemmin edes ajatellut kysyväni, oletko tyytyväinen meidän parisuhteeseen tai että voisinko huomioida sinut jotenkin paremmin...”
Jokin Yurin puheissa oli Otabekin mielestä yhä käsittämätöntä mutta samaan aikaan jopa hellyttävää. Kun he joitain vuosia sitten olivat alkaneet seurustella, heillä ei ollut kummallakaan ollut oikeastaan lainkaan kokemusta parisuhteista, vaan he olivat opetelleet kaiken yhdessä alusta alkaen. Ja näköjään Yuri oli yrittänyt oppia jotain itsenäisesti myös lehtiä lukemalla, vaikka ei Otabek tiennyt, oliko siitä käytännössä paljoakaan hyötyä.
”Ai täytyisikö meidän kysyä sellaisiakin toisiltamme?” Otabek tyytyi kysymään. Eipä ollut hänkään ennen edes ajatellut moisia.
”Sen lehtiartikkelin mukaan täytyisi. Joten mitä sinä sanot? Onko meidän suhde ollut koko ajan kriisissä, niin etten ole tiennyt sitä, koska olen ajatellut kaiken hyvin?”
”Sanon vain, että lopeta moisten lehtien lukeminen”, Otabek vastasi ja viittoi kädellään Yuria lähemmäs. ”Meidän kriisit ovat mielestäni ihan olemattomia. Ollaanhan me ennenkin pärjätty hyvin ilman mitään toisten kirjoittamia ohjeita, saatu arki rullaamaan ja aina kaikki riidat ja erimielisyydetkin selvitettyä.”
Yuri istui Otabekin viereen ja tämä veti hänet heti tiukkaan halaukseen.
”Kyllä minä ainakin aion jatkossakin sanoa sinulle, jos suhteessamme on mielestäni jotain vialla, ja luotan siihen, että sinä teet samoin.”
”Ihan kuin minä edes voisin pysyä hiljaa, jos en ole johonkin tyytyväinen”, Yuri hymähti ja hieraisi poskeaan Otabekin kaulaa vasten.
”Senhän minä jo tiesinkin.” Otabekin sormet alkoivat piirrellä pieniä ympyröitä Yurin selkään. ”Sitä minä tosin en tiedä, miten sinä ylipäätään olet päätynyt lukemaan lehdistä parisuhdeneuvoja. Eikös sellaisia artikkeleita muutenkin ole vain naistenlehdissä?”
Todennäköisesti olikin, ja Yuria vähän hävetti myöntää edes epäsuorasti, että oli lukenut naisille suunnattua lehteä, vaikka oli itse alun perin koko aiheen ottanutkin esille. Mutta ei hän ollut tullut ajatelleeksikaan, että Otabek kiinnittäisi mitään huomiota lehtiartikkeleiden oletettuun kohdeyleisöön.
”En minä itsekään oikein tiedä, miksi luin sellaista”, Yuri mumisi. ”Kai minä vain halusin ulkopuoleltakin vahvistuksen siitä, että meidän suhteemme todella toimii.”
”Ei se väärin ole”, Otabek lohdutti tunnistettuaan toisen vähän nolostuneen äänensävyn. ”Minulle tosin riittää sekin, että vain yhdessä ihmettelemme ja kokeilemme, mitkä asiat toimivat meillä ja mitkä eivät. Todennäköisesti kaikki ei mene niin kuin lukemiesi lehtijuttujen mukaan ideaalia olisi, mutta ei kai meidän tarvitsekaan olla mikään täydellinen esimerkki toimivasta parisuhteesta. Kunhan ollaan itse tyytyväisiä. Ja minä ainakin olen, tälläkin hetkellä.”
”Niin minäkin”, Yuri vahvisti ja rutisti Otabekia entistäkin lujemmin. ”Erittäin tyytyväinen.”
Eikä hän tarvinnut sen tietämiseen vahvistusta yhdestäkään lehdestä.
