BBC!Merlin: Pienen pojan unelmat S [Mordred]

[Violetu]

Title: Pienen pojan unelmat
Kirjoittaja: Violetu
Fandom: BBC!Merlin
Ikäraja: S
Genre: Pienoinen Angst, draama.
Hahmot: Mordred (Morgana, Arthur, Merlin)
Summary: Mordred tiesi, mitä hänen piti tehdä.

Varoitukset: Spoilaa Vitoskauden toista jaksoa.
Vastuunvapaus: Merlin kuuluu omistajilleen, minä en saa tästä mitään taloudellista hyötyä.

A/N: Unf, miten rakastan vitoskauden kasvanutta Mordredia.
Tämä ficletti osallistuu kaiken maailman ficlettejä-haasteeseen aiheella Angst + pakolliset sanat.
Tämä on myös osa ritarillista ficletpakkaani.

***


Pienen pojan unelmat


Mordred makasi vuoteessaan ja heittelehti levottomasti, kun hälytyskellot alkoivat soida. Ei hän nukkunut, puristi vain silmiään kiinni ja leikki vielä pienen hetken, ettei kuullut.
Hän tiesi kyllä, mitä hänen piti tehdä. Hän tiesi, että juuri se oli oikein. Silti hän epäröi.

Mordred ei ollut varma miksi hänen tuli valita se ihminen, jolle hän oli kaivatun sijaan unohdettu.
Vaikka Arthur oli unohtanut hänet, Merlin ei ollut. Eikä Morgana. Ja silti hän oli päätöksensä tehnyt.
Hän aikoi puukottaa selkään sitä, joka rakasti häntä, ja mennä niiden mukaan, jotka epäilivät häntä.
Vaikka jo pelkkä ajatus sai hampaat vihlomaan, Mordred tiesi, että se oli oikein.

Mordred nousi verkalleen istumaan, talviyö hyysi luita ja ytimiä. Hän poimi sängyn vierellä odottavan miekan käteensä ja laittoi sen vyölleen pienen tikarin viereen. Oli parempi olla ajattelematta.
Mordred avasi oven ja astui käytävään, jossa oli jo täysi hulina päällä.

"Ne ovat tunkeutuneet linnakkeeseen!" joku huusi.

"Etsikää ne!" huusi toinen.

Kaikkein kovimpana kuului kuitenkin Morganan ääni:
"Arthur Pendragon, odota vain. Tällä kertaa se joka päästää hänet karkuun, maksaa hengellään!"

Mordred tunsi kylmien väristysten lävistävän koko ruumiinsa ja nyt viimeistään hän tiesi, että paluuta ei enää ollut.
Morgana vihasi ja oli katkera. Morgana ei ollut enää se sama, joka oli silloin vuosia sitten saanut Mordredin tuntemaan olonsa turvalliseksi, rakastetuksi.

"Etsitään ensin kaivauksista", Mordred lähti johdattamaan miehiä portaita alas. Ohittaessaan Morganan, hän ei kohdannut  tämän katsetta.  Jokaisella loittonevalla askeleella pienen pojan särjetyt unelmat poljettiin yhä pienemmiksi palasiksi.

Paluuta ei enää ollut.

[Meldis]

Tulin vielä etsimään sinulta sen yhden Merlin-ficin, jota en ollut kommentoinut. Siitä huolimatta, että minusta Mordredin hahmo tuhlattiin vitoskaudella, tämä valinta on minusta todella mielenkiintoinen ja pisti liikkeelle jännän tapahtumasarjan (joka tosin ei oikein mennyt minnekään ennen vihoviimeisiä jaksoja ). Koska minusta Mordred ei ollut aina varmasti käyttämässä taikuuttaan pahaan. Kaikki valinnat mitä hän tekee ovat hänen omia valintojaan, jotka ovat muotoutuneet hänen vaikean elämänkokemuksensa takia. Mordred on fiksu ihminen ja oikeastaan se mikä minua harmittaa eniten viidennellä kaudella, että lopulta hänen viimeinen valintansa johtui vain yksittäisestä tapauksesta, joka ei ollut hänelle mieleinen. Hän on joutunut kamppailemaan koko elämänsä, etsimään ihmisiä, joihin luottaa ja jotka on menettänyt tai joutunut huomaamaan, että he eivät ole luottamuksen arvoisia ja hän on joutunut oppimaan kantapään kautta, että taikuus ei takaa sitä, että ihminen on hyvä tai toisin päin. Joten siksi minua harmitti, miten yhden taikuutta omaavan ystävän menettäminen toisen ystävän käden kautta lopulta oli se, joka määräsi koko sarjan lopun suunnan. Se ei jotenkin sovi siihen monimutkaisia valintoja tekevään Mordrediin.

Meni ranttaamiseksi. Pidin, että ymmärsit sen, miten vaikea Modredille oli tehdä tämä valinta ja pettää Morgana. Hän tiesi, miten paljon helpompaa olisi olla Morganan puolella ja miten vaarallista olisi pelastaa Arthur ja mennä tämän puolelle. Mutta Mordred kaikesta huolimatta tiesi, että helppo ei aina ole oikein, oikeastaan koskaan. Hän ei ollut antanut Camelotin miesten tekemien vääryyksien estämästä häntä näkemästä kunnolla. Särkee sydäntä ajatella niitä pienen pojan unelmia, kun hän sai hetkittäin kasvaa rauhanomaisten druidien kanssa, jotka myös yrittivät auttaa Morganaa siinä epäonnistuen. Nuorella Mordredilla oli toiveita, jotka on murskattu ja murskattiin jälleen. Minusta tuntuu, että hänen elämänsä on ollut ihan yhtä traagista kuin Merlinin, joka joutuu valehtelemaan parhaalle ystävälleen.
Rantti sikseen, tykkäsin tästä tosi paljon, miten paljon syvemmin pystyit avaamaan Mordredin valintaa ja että hän ihan viime metreille saakka halusi tehdä kuin on oikein. ^^ Kiitos!