Nimi: Vierailu
Kirjoittaja: Aladdin Sane
Fandom: Vain muutaman dollarin tähden
Genre: Canoninjälkeistä angstia ja kömpelöä hurt/comfortia. Ficlet (495 sanaa).
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Manco/Douglas Mortimer
Yhteenveto: Manco ja Mortimer vierailevat everstin sisaren luona.
Vastuunvapaus: Vain muutaman dollarin tähden hahmoineen on aivan muiden tahojen kuin meikäläisen omaisuutta. Minä en hyödy tästä yhtikäs mitään.
A/N: Ficlet300 sanalla 068
yksityinen. Tämän voi halutessaan lukea jatkona aiemmalle ficilleni
Öistä (k15). Tästä on Archive of Our Ownissa englanninkielinen versio otsikolla
Visit (Sallittu/G).
VIERAILU”Onko tämä. Sopivaa?”
”Onko mikä sopivaa?”
”Että minä olen tässä.”
”Siihen nähden, poika, etten minä olisi saanut Indiota nalkkiin ilman sinua, niin etköhän sinäkin ole tervetullut tähän.”
”Mm.”
Mancoa vaivaannuttaa. Hän puristaa hattunsa lieriä käsissään, jottei pyörittelisi sitä, koska se nyt varsinkaan ei tunnu sopivalta, ja katsoo hautakiveä hiukan varuillaan. Hiukan kuin edessä ei olisi muistomerkki vaan ihminen, joka voisi katsoa miehestä mieheen, kysellä ja arvailla.
Päivä on harmaa ja tihkusateinen, ja se sentään tuntuu sopivalta. Sopii tunnelmaan.
Mortimer ei ole käynyt täällä hautajaisten jälkeen.
Hautajaisista on kauan. Sen enempää Mortimer ei ole sanonut, eikä Manco ole painostanut. Eihän sillä enää ole merkitystä. Hautakivestä Manco voi lukea tarkalleen, kuinka kauan siitä on. Ja muutakin – hänen koko nimensä, hänen sulhasensa nimen, kuinka nuoria he oikeastaan olivatkaan.
Mortimer on kertonut hänelle heidän viimeisen iltansa tapahtumat. Osan Manco oli päätellyt itsekin, mutta koko totuus oli silti pysäyttävä. Juuri sytytetty sikari oli puoliksi poltettu, kun hän viimein löysi mitään sanoja.
”Inhottava juttu”, hän mutisi. Se kuulosti valjulta hänen omiinkin korviinsa. Hän ei katsonut Mortimeria. Häntä hävetti. ”Olen pahoillani. Ei tämä…”
”Niin”, Mortimer huokasi. Muuta sanottavaa ei ollut.
Sanottavaa ei ole haudallakaan. Manco ei ole varma, mitä tehdä. Joku on pitänyt kiven ja sen ympäristön siistinä. Heillä ei puolestaan ollut tänne mitään tuotavaa. Tapahtuneen epäreiluus tuntuu kaikkialla, tekee voimattomaksi.
Mortimerin silmissä on kyyneleitä, eikä Manco muista, missä vaiheessa niiden näkeminen on alkanut tehdä näin kipeää. Hän vilkuilee hiukan varoen, ei tiedä haluaako Mortimer hänen ehkä kääntyvän tai astuvan kokonaan syrjään, antavan hänelle yksityisen hetken sisarensa kanssa.
”Hei”, Manco sanoo hiljaa, lipsauttaa oikeastaan, kun kyyneleet karkaavat Mortimerin poskille. ”Douglas.”
Muita sanoja hänellä ei ole. Ääni kuivuu kurkkuun.
Mortimer on puhunut kerran. Kaikesta tästä. Manco ei osannut sanoa mitään silloinkaan.
Mortimer hengittää karheasti, kivuliaan kuuloisesti, eikä Manco pysty tällaiseen. Hän kietoo käsivarren Mortimerin hartioille epävarmana siitä, onko se oikea liike, mutta kun Mortimer ei vastusta, kiertää hän toisenkin käsivartensa hänen selkäänsä ja painaa hänet rintaansa vasten. Mortimerin hattu töksähtää Mancon leukaan, ja Manco nappaa sen lieristä kiinni, jottei se tipahda märkään maahan, välittämättä siitä, että niin tehdessään hän pudottaa oman hattunsa. Mortimer hautaa kasvonsa Mancon hartiaan ja takertuu hänen liiviinsä kaksin käsin, ja Manco pitää hänestä kiinni hänen vapistessaan tukahtuneen nyyhkytyksen alla, eivätkä mitkään sanat ole oikeita, eikä hiljaisuuskaan ole.
”No, ukko”, Manco mutisee Mortimerin ohimoa vasten niin lempeästi kuin osaa. ”Kaikki on hyvin”, paitsi että nainen hänen kellossaan ja heidän eteensä pystytetyn kiven alla on edelleen kuollut, eikä hänellä enää Indion jälkeen ole jäljellä mitään kostettavaa tai ketään kelle kostaa.
”Helvetti vieköön”, Mortimer henkäisee särkyneellä äänellä.
”Sinne on vielä matkaa”, Manco sanoo. Ja muistaa sitten, missä he ovat. ”Anteeksi, tuo oli – ”
”Ei, oikeassa sinä olet”, Mortimer pudistaa päätään. Hän astuu pois Mancon syleilystä, kumartuu nostamaan hänen hattunsa maasta, pyyhkii puolihuolimattomasti poskiaan. ”Sinä olet oikeassa. Minun pitäisi muistaa se myös.
Hän haluaisi minun muistavan.”
Mancosta tuntuu, että hän saattaisi osata myös oikeat sanat tähän.
”Kaikki hyvin”, Manco kysyy. Häneltä ei sen parempia irtoa.
Mortimer katsoo häntä siitä huolimatta kiitollisen näköisenä.
”Kaikki hyvin.”
