Nimi: Nukkumisjärjestely
Fandom: Cobra Kai
Kirjoittaja: Thelina
Ikäraja: S
Paritus: Robby/Miguel
Genre: Teiniromanssi ja there was only one bed
Vastuunvapautus: Kaikki kunnia sarjasta kuuluu sen tekijöille
A/N: Osallistuu
FFF1000-haasteeseen sanalla 971. Meksiko. Aloitin tätä tekstiä joulukuussa ”there was only one bed” -tropesta inspiroituneena, mutta tämä jäi silloin kesken. Nyt sain kirjoitettua tämän valmiiksi, joten olkaapa hyvät!
Nukkumisjärjestely”Ei helvetti”, Robby voihkaisee astuessaan sisään hotellihuoneeseen, jonka Johnny on varannut hänelle ja Miguelille Meksikon seikkailun viimeistä yötä varten. Pahinta huoneessa ei suinkaan ole sen surkea ja nuhjuinen kunto – Johnnylla ei ollut varaa edes kolmen tähden lukaaliin – vaan se, että ilmeisesti huoneessa oli vain yksi sänky. Eikä edes parisänky, vaan korkeintaan 120 senttinen, kuopalle painunut ja parhaat päivänsä nähnyt runkopatjahirvitys. Nurkassa seisova pieni ja epämukavan näköinen nojatuoli täydentää sisustuksen, joka ei totisesti näytä hyvältä edes myöhäisillan hämärässä.
”Mitä?” Miguel kysyy ja laskee reppunsa lattialle sytytettyään valon kattolamppuun. Robby pyöräyttää epäuskoisena silmiään. Miten Miguel ei muka huomannut, miten kapealta sänky näytti?
”Sitä”, Robby puuskahtaa, ”että minähän en tuossa sängyssä nuku. Ainakaan sinun kanssasi.”
”Jaa”, Miguel sanoo tulkitsematon ilme kasvoillaan. ”Anna sitten avain tänne ja mene Johnnyn viereen. Minä ainakin käyn nyt nukkumaan.”
”Ei taida onnistua. Johnny lähti hakemaan kaljaa tai jotain”, Robby sanoo. Häntä alkaa taas pikkuhiljaa ärsyttää koko reissu. Jos Miguel ei olisi karannut Meksikoon typerää isäänsä etsimään, he eivät olisi tässä tilanteessa ensinkään. Pahinta koko jutussa on se, että oikeastaan Robby on alkanut tuntea sympatiaa Miguelia kohtaan. Kai se on ihan luonnollista, kun kumpikin on joutunut elämään niin kauan ilman isää, ja sitten saanut elämäänsä Johnnyn. Robby pudistelee huvittuneena päätään – hänen ja Miguelin katseet ovat pelkästään tänään kohdanneet useamman kerran, kun he ovat yrittäneet olla nauramatta Johnnyn jutuille ja toilailuille. Mutta eivät he sentään niin läheisiä vielä ole, että voisivat tuosta vain nukkua samassa sängyssä. Ajatuskin saa Robbyn sykkeen kohoamaan monta pykälää.
Miguel pesee jo hampaitaan vessassa. Pian oven takaa kuuluva häpeämätön lorina saa Robbyn kiemurtelemaan. Hän kiskoo sängyltä päiväpeiton mahdollisimman kovaäänisesti ja ryttää sen nojatuoliin tahraisen koristetyynyn seuraksi. Kaikeksi onneksi sängystä löytyy kaksi peittoa ja tyynyä, lakanatkin ovat puhtaat ja tuoksuvat heikosti huuhteluaineelta. Ehkä tästä selvittäisiin, Robby miettii. Kummallekin olisi 60 senttiä hyvää nukkumatilaa oman peittokäärönsä sisällä. Jos Miguel tulisi liian lähelle, Robby yksinkertaisesti työntäisi hänet lattialle.
”Sinun vuorosi”, Miguel ilmoittaa astuessaan ulos vessasta. Robby pujahtaa varovasti hänen ohitseen ja sulkeutuu ahtaaseen koppiin. Pikkuruinen, kalkkitahrojen kirjoma suihkunurkkaus ei houkuttele, joten Robby tyytyy huuhtomaan pikaisesti kasvonsa ja pesee sitten hampaat Johnnyn ostamalla matkahammasharjalla. Vaahtovana matelee hitaasti alas viemäriin, kun hän aukaisee hanan ja asettuu vessanpöntön eteen. Valuvasta vedestä huolimatta kuseminen on vaikeaa. Robby yrittää sulkea seinän takana odottavan Miguelin mielestään ja keskittyy hanan kohinaan.
Kun Robby tulee vessasta, Miguel selailee sängyllä puhelintaa. Hän on puoliksi peiton alla, ilmeisesti pelkissä alusvaatteissa, sillä haalistunut t-paita ja farkut ovat päätyneet kasaksi sängyn viereen. Robby kääntää Miguelille selkänsä ja riisuu itsekin paidan ja päällyshousut. Onneksi hänellä on jalassa yhdet hyvistä boksereistaan, eikä kaikkein vanhimmat reikäiset. Vaikka Miguelia tuskin kiinnostaisi hänen yöasunsa millään tavalla. Robbyn sen sijaan on yllättävän vaikeaa olla ajattelematta Miguelin kalsareita, tai sitä, jos tämä onkin vaikka alasti peiton alla.
”Lopeta”, Robby mutisee itselleen. Mistä hitosta tuokin ajatus oikein tuli? Miguel ei taatusti ollut alasti, tai jos oli, niin hän kyllä lähtisi huoneesta ja vähän äkkiä.
”Mitä sanoit?” Miguel kysyy ja kohottaa katseensa puhelimestaan. Robby potkaisee vaatekasansa sivummalle ja kurottuu kiireesti sammuttamaan kattovalon.
”En mitään. Tai siis, tee tilaa! Olet minun puolellani”, Robby väittää ja pujahtaa kiireesti peiton alle kääntäen Miguelille selkänsä. Miguel ei sano mitään. Puhelimen ruutu hohtaa hämärässä huoneessa, jonka seinää raidoittaa sälekaihtimien takaa loistavien katulamppujen heikko kajo.
Robby sulkee silmänsä, vaikka on varma, että nukahtamisesta ei tule mitään. Miguel on yhä liian lähellä, vaikka ovathan he toisaalta lähemmässäkin kontaktissa olleet otellessaan. Tosin silloin molemmilla oli enemmän vaatetta kuin pelkät kalsarit.
”Robby”, Miguel sanoo hiljaa, ja saa Robbyn hätkähtämään niin, että melkein putoaa 60 senttiseltä nukkumatilaltaan lattialle.
”Mitä?” Robby kysyy. Hän ei suostu kääntymään kohti Miguelia. Ajatukset ovat tarpeeksi sekaisin ilman, että hän joutuisi katsomaan poikaa silmiin. Tummanruskeat silmät on helppo kuvitella muutenkin.
Robby hätkähtää uudestaan, kun Miguel koskettaa häntä lempeästi olkapäähän. Ei saamari, nyt hänen on kai pakko kääntyä. Robby pitää peiton visusti ympärillään kääntäessään kylkeä. Nyt Miguel ainakin on liian lähellä, mutta Robby ei uskalla peruuttaa enää reunemmaksi, ettei taas ole vaarassa pudota. Miguel on laittanut puhelimensa pois ja katsoo häntä hiljaa, näyttää mietteliäältä hämärässä. Tukka valuu kurtistuvien kulmien päälle kiharoina, joita melkein tekisi mieli koskettaa.
”Minä… olen tosi iloinen, että tulitte Johnnyn kanssa hakemaan minua”, Miguel sanoo lopulta. Robby huomaa hymyilevänsä.
”Tietenkin tultiin”, hän vakuuttaa. Ja tarkoittaa sitä, vaikka olikin reissun alussa kiukutellut Johnnylle, kun selvisi, ettei kyseessä sittenkään ollut ihan pelkkä isä-poika-loma. Ei Miguel ärsyttänyt häntä enää ollenkaan niin paljon kuin aikoinaan. Sen sijaan… niin.
”Hyvää yötä”, Miguel sanoo.
”Öitä”, Robby sanoo käheästi. ”Ja hei, ei tämä oikeasti minua haittaa. Tämä nukkumisjärjestely.”
Miguel hymyilee. Häntäkään ei ilmeisesti haittaa: sen Robby päättelee herätessään aamulla Miguelin käsi tiukasti ympärillään.
Se tuntuu yllättävän hyvältä.
