Name:Naapurin jästipoika
Author: minäminä
Beta: do i need one?
Genre: lasten söpöilyä. :')
Pairing: kasvava Ginny/John
Rating: S
Summary: "Entäs Ginny?" Fred kysyi ja osoitti pienimmäistä siskoaan, joka osasi hädintuskin kävellä. "Mitä hänestä?" George kysyi ja jatkoi pelaamista. "No eihän hän voi pelata kanssamme?" George katsoi veljeään ja sanoi: "Leikkikööt naapurin jästipojan kanssa."
A/N: Ajattelin tehdä tällaisen ficin jossa Ginny on nelivuotias, ja korjatakseni summarya, se on vain vertauskuva, ettei Ginny osaisi kävellä.. ^^'' OneShot. Ensimmäinen tätä lajia, halusin koittaa jotain hmm..
erilaista.
Naapurin jästipoikaEletään vuotta 1985, Ginny on juuri täyttänyt neljä vuotta, ja olisi halukas päästä Fredin ja Georgen kanssa huispaamaan pihamaalle, mutta hänet ajetaankin naapurin pojan kanssa läheisen järven rannalle leikkimään...
"Ginny, katso!" poika sanoi ja poimi maasta litteän kiven. "Heitetään leipiä?"
Ginny katsoi poikaa varovaisesti: "Heitetään leipiä?"
"Etkö ole ikinä heittänyt leipiä?" poika kysyi suu ammollaan.
"Äiti sanoo, ettei ruokaa saa heittää harakoille", Ginny sanoi omasta mielestään fikusti. Poika nauroi ja sanoi:
"Ei me oikeeta luokaa heitetä, kun tälläsiä leivän näkösiä kiviä!"
Ginny huomasi pojan ruoka-sanassa jotain outoa.
"Etkö osaa sanoa ärrää?"
Poika punastui ja pudisti päätään. Hän pyöritti hetken poimimaansa kiveä kädessä ja heitti sen sitten veden pintaa pitkin.
Yksi, kaksi, kolme... Ginny laski kiven pomppuja veden päällä ihaillen. Vaikkei kivi pompannutkaan kuin kolme kertaa pinnalla oli Ginny haltioissaan.
"Mistä sinä olet opetellut heittämään.. kiveä?"
"Iskä opetti minulle", poika sanoi ylepyttä äänessään ja jatkoi: "voin opettaa sinulle jos tahdot?"
Ginny nyökkäsi ja alkoi etsimään litteää leipäkiveä.
Tunnin he jaksoivat etsiä kiviä ja opetella heittämään kunnolla, mutta Ginnyn heitot olivat vain kahden pompun kokoisia. Tyttö oli selvästi vähän pettynyt.
Hän istui ison tammen juurelle ja katsoi kun nuori jästilapsi heitti kiviä silmät innokkaasti kiiluen. Pian poika kuitenkin tuli Ginnyn viereen istumaan.
"Minun nimeni on John", hän sanoi ja hymyili Ginnylle, joka hymyili takaisin syvät hymykuopat poskissaan. Ja pisamainen naama hehkuen punaisena.
"Ginnyy!? Ginevraa!" Molly huusi kävellessään rannan luokse.
Eihän se hölmö tyttö ole mennyt uimaan, Molly mietti huolestuneena nuorimmaisesta lapsestaan, jonka typerät kaksoset olivat lähettäneet järven rantaan.
Punatukkainen tyttö nousi pojan viereltä ja sanoi, että hänen pitää mennä. Poikakin nousi ylös.
"Leikitäänkö huomennakin?", tyttö kysyi. Ennen kuin hän saada vastausta, poika moiskautti märän pusun tämän poskelle.
"Leikitään vain, heitellään vaikka kiviä", hän sanoi ylpeilevällä katseella ja Ginny lähti juoksemaan hymyillen pois suuren tammen luota, äitinsä luokse.
