Hirmuisen hyvää joulua Grenade ja kiiiiitos vielä tästä ihanasta kalenterista! Luin tämän viimeisen luukun jo yöllä ja kihertelin onnessani, oon tosi iloinen ettet lopettanut fikkiä edellisen luukun tapahtumiin, jotta sain vielä lukea häistä! Olin lukiessa aika samassa liikutuksen mielentilassa kuin Sherlockin äiti, teki mieli kans parkua, mutta virnistely oli hiljaisempi vaihtoehto niin menin sillä! Voi juku kun sekä tosiaan Sherlockin äiti ja jopa Greg totesivat Johnille, kuinka Sherlock on ollut valmis jo vuosia, apuaaahhh, kiva että se on ollut kaikille muille selvää paitsi Johnille! <3 Mutta loppu hyvin, kaikki erinomaisesti ja rakkautta kaikkialla! <3
Ilahduin tosi paljon peukkuja näyttävästä ja Johnin lapsuudentarinat paljastavasta Harrysta, ihanaa että hän oli mukana! Ja voi että liikutuin Sherlockin sävellyshäälahjasta Johnille, oi että, oon varma, että se on paljon duurivoittoisempi kuin Johnin edellinen häävalssi (vaikka sekin on kaunis, mut herkän melankolinen myös). <3333
John johdattaa heidät keskemmälle himmeästi valaistua tanssilattiaa ja he asettuvat keinumaan hitaasti, keksien askelia ja kuunnellen, aavistaen mihin päin toinen on menossa.
Siinä he lopulta ovat, vihdoin yhdessä, Baker Streetin kaksikko, John Watson ja hänen sulhasensa Sherlock Holmes.
Miten kaunis ja romanttinen ja ihana loppu!! Tässä oli hiukan samanlaista fiilistä kuin mitä ehkä oli haettu itse sarjan aivan loppuun, mutta toisin kuin sarjassa, tässä näiden kahden onni ei tunnu päälleliimatulta vaan herkältä ja aidolta ja voi että kun herkistyn taas!
Kiitos niin paljon tästä fikistä, tätä on ollut valtava ilo seurata! Oon nauttinut niin paljon ja odotan innolla jo seuraavaa fikkiäsi! Siihen asti, kiitos kiitos!