Pöllöpostia [ S, Molly Weasley, slice of life ]

[rimpsessakerpeera]

Otsikko: Pöllöpostia
Kirjoittaja: rimps
Ikäraja: S
Hahmot: Molly Weasley
Genre: slice of life
Vastuuvapautus: J.K. Rowling omistaa hahmot, minä vaan vähän leikin.
K/H: Lyrics Wheel 20 kappaleesta Antti Tuisku – Ihan tavallista mulle kuuluu

Pöllöpostia

Hei rakas Ginny!

Molly aloitti ja pysähtyi miettimään, kuinka jatkaa. Hän oli jo vuosia kirjoitellut kirjeitä pojilleen heidän ollessaan Tylypahkassa ja sittemmin Billin ja Charlien lähtiessä maailmalle. Tämä Ginnyn ensimmäinen viesti tuntui kuitenkin erilaiselta. Vähemmän yllättävästi Percy oli ollut ainoa, joka hänelle oli säännöllisesti vastaillut, useimmiten valittaakseen veljiensä törttöilyistä. Muut ehkä lähettivät joskus jonkun viestin paluupöllöllä, yleensä koskien heidän kotiin unohtamiaan tavaroita, joita pyysivät lähettämään. Yhtä kaikki, hän oli säännöllisesti istunut keittiön pöydän ääreen, johon vuosi vuodelta piti kattaa vähemmän lautasia ja lisätä enemmän kirjepapereita pinoon.

Toivottavasti kouluvuotesi on lähtenyt hyvin käyntiin ja olet löytänyt uusia ystäviä.

Tämä vuosi oli ensimmäinen, kun hänellä ei ollut kotona seuranaan ketään lapsista Ginnynkin aloittaessa opintaipaleensa. Koti tuntui hiljaiselta, jotenkin väärältä ja haikealta ja oli vaikea keksiä tekemistä Arthurinkin ollessa töissä. Hän oli tottunut pitämään kodista ja lapsista huolta ja yksin ollessaan kodissakaan ei loputtomiin riittänyt hoidettavaa. Eihän hän itsekseen ollut rikkomassa tavaroita pieleen menneillä kokeilla tai kokkaamassa suurperheelle ateriaa toisensa perään.

Muistathan syödä hyvin ja mennä nukkumaan ajoissa, ja pitää huolta myös veljistäsi.

Sulkakynä raapi paperia musteen kiemurtaessa siihen kuvioitaan. Pöydän kulmalle oli kasattu siistiin pinoon jo kuusi rakkauden täyttämää, tahattoman kepeäksi tarkoitettua viestiä, vaikka hänen rintaansa puristi ja musteen sijaan tuntui kuin hän olisi vuodattanut omaa vertaan. Eihän hän halunnut estää lapsiaan iloitsemasta koulussa olostaan oman ikävänsä vuoksi.

Meillä on isän kanssa kaikki hyvin. Nauti siellä olostasi ja pysy turvassa. Näemme taas lomalla.

Ja olihan heillä kaikki hyvin, elämä jatkoi omaa rataansa, vaikka lapset olivatkin muualla. Kaikki oli hyvin, vaikka ikävään menisikin aikaa tottua. Ei se koskaan kokonaan katoaisi, mutta helpottaisi taas, niin kuin aina. Nyt ei voinut kuin odottaa.

Rakkaudella, äiti.

Yksinäinen kyynel tipahti tahraamaan tarkasti taitetun paperin kulmaa viimeisenkin kirjeen painuessa pinon päälle. Seuraavana aamuna kirjeet olisivat jo vastaanottajillaan, ja pöllö toisi toivottavasti edes yhden viestin takaisin. Molly hymyili kyyneltensä keskellä ja sipaisi pinoon vielä hitusen rakastavaa kosketusta.



Antti Tuisku – Ihan tavallista mulle kuuluu

No ne sanoo et maailma muuttuu, mutta välillä se ouolta tuntuu
Kun mä meen toho meän lähimettään
Siellä kivetkin nököttää silleen mihi ne jäivät jääkauden jälekee, eikä muutos näy juur missään
Nuo kivet on kaikkea nähnyt on kuningasta tullut ja mennyt
Oo oo
Ihan sama mikä tilanne on päällä niin ne kivet vaan seisoo siellä
Kaikki puhuu että maailma muuttuu enkä mie nyt väitä vastaankaan
Mutku lauantaisin saunassa istuu on sitä vaikee olla huolissaan
Ihan tavallista mulle kuuluu aika harvoin täällä mittää sattuu
Täällä mie oon juoksennellu just niinku ennenkin
On tullut puolukoita jonkin verran, vispipuuroa mä keitin kerran
Sitten mie oon lauleskellut just niinkun ennenkin
Ihan tavallista mulle kuuluu kuuluu kuuluu
Ihan tavallista mulle kuuluu kuuluu kuuluu
Niin ja sitten sellasta mietin et oisko se hirveen väärin jos mä menisinkin järven rantaan
Ja ihan vahingossa kävisikin silleen, että puhelin putoaisi järveen eikä mikkään piippais pitkään aikaan
Nuo kivet on kaikkea nähnyt on kuningasta tullut ja mennyt
Oo oo
Ja ihan sama mikä tilanne on päällä niin ne kivet vaan seisoo siellä
Oo oo
Kaikki puhuu että maailma muuttuu
Enkä mie nyt väitä vastaankaan
Mutku lauantaisin saunassa istuu, on sitä vaikee olla huolissaan
Ihan tavallista mulle kuuluu, aika harvoin täällä mittään sattuu
Täällä mie oon juoksennellu just niinkun ennenkin
On tullut puolukoita jonkin verran, vispipuuroa mä keitin kerran
Sitten mie oon lauleskellut just niinkun ennenkin
Ihan tavallista mulle kuuluu kuuluu kuuluu
Ihan tavallista mulle kuuluu kuuluu kuuluu
Ihan tavallista mulle kuuluu kuuluu kuuluu
Ihan tavallista mulle kuuluu kuuluu kuuluu
Ihan tavallista mulle kuuluu
Aika harvoin täällä mittää sattuu
Täällä mie oon juoksennellu just niinkun ennenkin
On tullut puolukoita jonkin verran, vispipuuroa mä keitin kerran
Sitten mie oon lauleskellut just niinkun ennenkin
Ihan tavallista mulle kuuluu kuuluu kuuluu

[Larjus]

Olipas tämä ihana teksti ♥ Mieltä lämmittävä, vaikka Mollyn puolesta vähän myötätuntoinen surku tulikin. On varmasti oma koettelemuksensa tottua elämään niin, että kaikki lapset ovat loma-aikoja lukuunottamatta Tylypahkassa, mutta niin vain menee elämä eteenpäin. Täytyy löytää elämään jotain uutta sisältöä ettei tarvitse kuluttaa päiviään kärvistellen yksinäisyydessä ja tekemisen puutteessa. Kirjeiden kirjoittelu lapsille kuulostaa just Mollylle sopivalta puuhalta - ja todella sopivaa sekin, että vain Percy vastailee takaisin ahkerasti Vaikka Mollyn kannaltahan se on aika ikävää. Toivottavasti Ginny kirjoittelisi takaisin useammin kuin suurin osa veljistään.

Molly hymyili kyyneltensä keskellä ja sipaisi pinoon vielä hitusen rakastavaa kosketusta.

Voi että tää lopetus 😭 Niin tunnelmallinen, kaunis ja herkkä. Koko ficissä oli kyllä alusta loppuun ihana tunnelma, sellainen lämpöisän kotoisa kaiken haikeuden keskellä. Rakkaus, jota Molly tuntee lapsiaan kohtaa, on hyvin esillä koko ajan, ihan ansaitustikin.

Pakko kans mainita vielä, että oli tosi hyvin soveltanut saamiasi sanoituksia tähän! Sopivat hyvin yhteen monenkin kohdan ja ihan yleisen fiiliksenkin perusteella. Maailma muutuu, vähän haikaillaan menneitä ja ihan tavallista kuuluu. Toivottavasti jatkossa(kin) kuuluu hyvää :3

Kiitokset tästä, ihana oli lukea ♥

[Fiorella]

Voi Molly, haikean myötätuntoinen tunnelma täällä häntä kohtaan. Onhan se ollut valtava elämänmuutos Mollyllekin, kun yhtäkkiä viimeinenkin poikanen lähtee pesästä. Itsekin olen tästä haikeudesta kirjoittanut, ainahan Molly koskettaa. <3 Ja rakastan lukea muiden ficcejä itselle tärkeästä hahmosta ja aiheesta!

Voin niin kuvitella, että ei ne pojat (ehkä Ginnykään) ole kovin aktiivisesti äidin kirjeisiin vastailleet siellä puuhiensa keskellä, mutta varmasti äidin muistaminen aina ilahduttaa ja tuo tuulahduksen kodin lämpöä sisäoppilaitoksen kiviseinien sisäpuolelle.

[Nyyhti]

Voi että, miten päädyinkin tänne! Tämä oli niin haikea, ja minusta haikeutta ja surullisuutta oikein korosti se, että Molly ei halunnut antaa itsensä surra - koska onhan kaikki hyvin. Varmasti kauhea ikävä hänellä, snif! Tämä oli tosi kauniisti kirjoitettu, ja juuri lyhyydessään ja yksinkertaisuudessaan toimiva. Kiitos!

[Hurrikaani]

Tää iskee kovaa ja korkealta kun itsellä on pieni ikäkriisi juuri esikoisen kouluun lähdöstä. <3

Tähän oli jotenkin ihanan haikealla ja kuitenkin kauniilla arkisella tavalla onnistuttu kaappaamaan tää äidin tehtävä. Ja kauniisti jotenkin rivien välistä luin sen huolen mitä vanhemmilla on aina jollain tasolla lapsistaan.

Tää oli kaunis ja koskettava, kiitos


Lähetetty minun M2006C3LG laitteesta Tapatalkilla