Aamua! Kommenttikampanjassa tarjoutui oivallinen mahdollisuus tutkailla sun listauksesta jotain kivaa luettavaa, ja tämä tarttui sitten matkaan. Kevättunnelmat toimii aina, myös näin loppukesästä ja pidin tosi paljon tämän sympaattisesta otsikosta! Muistelin myös lukeneeni aiemmin sun spurttituotoksia ja niistä myös tykänneeni, joten innolla lähdin tähän tutustumaan. Sun kirjoitustyyli on jotenkin ilahduttavan raikas, mikä myös sopi hurjan hyvin keväisiin fiiliksiin.
Ensimmäinen raapale oli varsin valloittava! Tykkäsin tosi paljon sen keveästä kerronnasta ja ylipäänsä siitä, miten asioita oli kyseisessä raapaleessa kuvattu. Tämä kaksikko ei ollut mulle tuttu ennestään, mutta heihin oli kyllä tosi helppo uppoutua heti alusta lähtien. Kaikenmoiset kivat yksityiskohdat heistä elävöittivät tekstiä ihan läpi koko tekstin, ekassa raapaleessa erityisesti tykkäsin kaikista Simon kevätinnostuksiin liittyvistä jutuista, kuten parvekekukista! Tuli jotenkin itsellekin tosi keväinen fiilis, mikä piristi hurjasti näin sateisen harmaana aamuna! Toka raapale olikin sitten aivan todella söpö! Huvituin hiukan kaikista lääketieteellisistä termeistä, erityisesti nautin ilmaisusta "verta pulppuaa kuin valtimokanyylistä", ihailtavan virkistävää kielenkäyttöä! Sun teksteissä tuppaa olemaan kivasti semmoisia ns. oikeita elämän juttuja, joista itse pidän ihan tosi paljon! Ne tekevät tekstistä todella aidon tuntuisen!
Simo tuijotti silmät pyöreinä iloisenkeltaisia, pirteänterhakkaita kukkia, joiden takana Homer Simpson nautiskeli parhaillaan donitsia.
Olisin varmaan voinut lainata koko tuon kakkosraapaleen tähän, mutta tämä kohta loi minusta aivan erityisen kivan kuvan miljööstä!
Arkiromantiikka on ehdottomasti mun lempigenre, joten kolmosraapale sulatti mun sydämen aivan täysin! Simon kesäkeittointoilut ja Janin tarinat luovaa kirjoittamista rakastavasta ruotsinkurssilaisesta olivat tosi ihania, muutenkin tuommoinen kasuaali kuulumisten vaihtaminen oli okein mukavaa luettavaa. Tässä vaiheessa viimeistään tajusin myös sen, että molemmat ovat ihan tosi sympaattisia! Erityisesti Janin halukkuus oikeasti etsiä se tulipesäkkeen ruotsinkielinen vastine oli jotenkin hurjan valloittava yksityiskohta, joka myös kertoi hänestä henkilönä hyviä asioita! Valitettavasti kaikki opettajat eivät ole ihan yhtä innokkaita. Jäätelöraapale oli myös ihana! Varsinaista makujen iloittelua
Pidin myös paljon siitä, miten tavallaan suorasukaisia Jani ja Simo ovat keskenään. Muutenkin heistä huokuu vähän ehkä semmoinen pragmaattisuus ja se, että heillä on ns. elämä raiteillaan, mikä on kyllä mukavaa. Hihitytti hiukan tuo sateenkaarijäätelö, hassulla tavalla hillitön oli tosi kiva ja osuva nimi tälle raapaleelle!
Janin kieltenopettajuus ilahduttaa mua kovasti henkilökohtaisella tasolla, joten siihen liittyvää kuvailua oli tosi kiva lukea vaikken saksaa osaakaan. Rektioverbikoe on kyllä konseptina sellainen, joka kauhistuttaa edelleen vaikkei semmoisia ole tarvinnut aikoihin päntätä
Olit tosi osuvasti kuvannut myös kipeänä olemisen fiiliksiä, tunsin jossain syvällä tuon Janin kyvyttömyyden hengittää nenän kautta. Kivaa ja ihanaa, että Simo oli paikalla hänestä huolehtimassa. Ja tuomassa teetä, mikä toki on parasta lääkettä kevätflunssaan. Tuossa viidennessä raapaleessa olit hyödyntänyt spurttisanaa ihan älyttömän kekseliäästi, vitsi miten nerokasta! En myöskään olisi varmaan aiemmin osannut yhdistää sirkusaakkosia tämmöiseen söpöön parisuhdehetkeen, mutta kerta se on ensimmäinenkin! Nimipäivien juhliminen on minusta tosi sympaattista, joten toisen nimen nimipäivän juhliminen onkin sitten aivan ekstrasympaattista! Hurjan suloista tuommoinen ex-tempore pikkulahjan etsiminen, ja erityisen paljon tykkäsin tämän raapaleen lopetuksesta <3
Nostan hattua sille, että sait tämän rapsusarjan kirjoitettua loppuun myös sen originaalin spurttiviikon jälkeen! Tuo seitsemäs raapale olikin aivan todella mainio lopetus tälle sarjalle, keväisiin tunnelmiin sopi erinomaisesti se, että päästiin vihdoin myös kunnolla ulos asti. Kiireisen viikon jälkeen luonnon keskelle rauhoittumaan, se sopii tälle kaksikolle todella hyvin. Pidin tosi paljon tämän raapaleen kevyen rauhallisesta tunnelmasta, muutenkin tää koko sarja oli tosi kivan tyyni ja jotenkin ehkä myös tasainen yleisfiilikseltään? Minusta oli ihana lukea tämmöistä rauhaisaa arkisen romanttista tekstiä, oon viime aikoina lukenut tosi paljon vaan jotain dramaattisia fantasiatekstejä niin tämä oli ehdottomasti virkistävää vaihtelua! Todetaan nyt sekin vielä kerran, että pidän sun kirjoitustyylistä aivan valtavasti, joten sun tekstejä on aina ilo lukea. Oon tosi tyytyväinen, että juuri tämän nappasin luettavakseni, näistä miehistä oli kiva lukea!
Kiitos näiden raapaleiden kirjoittamisesta, nautin suuresti!