Star Trek DS9 / Veljeydessä voittoon / S / Martok & Worf

[Myötätuuli]

Title: Veljeydessä voittoon
Author: Myötätuuli
Genre: Draama
Rating: S
Hahmot: Martok & Worf
Fandom: Star Trek DS9
Disclaimer: Kaikki oikeudet Gene Roddenberrylle ja kaikille sarjan tekijöille.
Summary: He tiesivät vain, että tarvitsivat toisiaan. Kasvaakseen, oppiakseen, ymmärtääkseen.

A/N: Kymmenes luukku! Itselleni klingon-hahmot Trekissä ovat aina olleet vähiten inspiroivia, mutta nyt huomasin kirjoittavani heistä monta kertaa joulukalenteriin. Martok on kyllä itselleni varmaan yksi TOP5-hahmoista. Eli kyllä klingonit ainakin jollakin tavalla kolahtaa enemmän kuin uskoinkaan. Liitetään FF100-haasteeseen sanalla tuli.


Veljeydessä voittoon


Jo vuosisatoja olivat mielet palaneet yhtenä. Palaneet toveruudelle, taistelulle, kunnialle ja voitolle. Ei ollut mitään yhtä kaunista kuin palata kotiin voittajana. Eikä kukaan muu ymmärtänyt sitä niin kuin klingon ymmärsi toista kaltaistaan.

Worf oli nuori, mies elämänsä alussa. Hänen silmissään paistoi kiihkeä, vastasyttynyt tuli. Hän oli kunniakas ja halusi kunnioittaa perinteitä. Hän halusi todistaa arvonsa, vaikkei sille ollutkaan tarvetta. Martok oli tuntenut hänet heti jo ensimmäisestä katseesta.

Sillä siinä katseessa hän oli nähnyt nuoren itsensä. Vasta matkansa alussa.

Oli siis ilmiselvää, että Martok otti Worfin suojatikseen. Ja lopulta kutsui tuon omaan sukuunsa. Sillä vaikka klingonit pistivät paljon arvoa verisukulaisuudelle, ei se silti kertonut aina syvimmistä sukulaissieluista. Sillä Martokin silmät olivat joskus näyttäneet samalta kuin Worfin. Niin samalta, että olisi voinut luulla katsovansa peilikuvaansa.

Martok oli matkaamassa elämänsä illansuuta kohta. Hän ei ollut vielä vanhus, mutta ikä alkoi painaa hänen mieltään ja kehoaan. Ja hän ei halunnut olla heikko taikka tarpeeton. Hän halusi pysyä kunniallisena omalle sielulleen.

Worf näki hänet aina vahvana. Aina soturina. Vaikka nuorempi mies oli matkannut hänen sielunsa syövereihin ja nähnyt siellä kytevän pelon ja epävarmuuden, ei hänen mielipiteensä koskaan muuttunut.

Ja siksi Worf oli enemmän kuin poika Martokille. Enemmän kuin veli. Enemmän kuin he kumpikaan ymmärsivät. He tiesivät vain, että tarvitsivat toisiaan. Kasvaakseen, oppiakseen, ymmärtääkseen.

[jossujb]

Voi että <3 Martok on ihana, en ole kyllä ikinä uskonut että fikkiä jossa on Martik lukisin koskaan suomeksi, kun ei sitä harmiksi paljoa englanniksikaan ikinä nää. Ja Worf ja Martok on niin symppiksii, se ihanaa iistä tulee tolleen perhe mus mus <3 Tää on niin ihanan tuntisiin menevä teksti, en ees keksi mitää järkevää sanottaa paitsi awweee <333333 Found family on paras trope ever.

jjb

[Myötätuuli]

Jee, jossujb! Martok on paras. Ihana kuulla, että täällä on muitakin faneja. Sanotaanko, että joulukalenterissa on luvassa lisää vielä Martok-aiheisia tarinoita. Jos englanniksi näen mitään, missä on Martok, juoksen paikalle heti. Kiitos ihanasta kommentistasi! <3