Title: Vuosi hulluudestasi
Author: yuuri
Genre: draama, humor, romance, hurt/comfort
Raiting: k-11
Pairing: Dean/Blaise, Seamus/Luna (myöhemmin muutama muu ;P)
Warnings: kiroilua, hulluutta, outoutta jnejne..
A/N: Osallistuu: FF100 - 009. Kuukaudet sekä persoonallisuushäiriö-haasteeseen.
Sanoja: 2309
Tammikuu,
huhtikuu ja
kesäkuu on omistettu
ReginaRiddlelle!!!<3 (kirjoittajalle, joka koukuttaa ficeillään laiskemmankin lukijan! Ja joka loi Anthony Nottista seksijumalan… (ainakin minun ajatuksissani xD), ja Jolene Zabinille hän antoi nimen
, mikä on mulle jo suunilleen kanonia :''D)
___________________________________________________________________________
1. elokuuta “Ne vihaavat minua!” Seamus huudahti surullisena. Dean vilkaisi tummahipiäistä Blaisea, joka vain kohautti harteitaan.
“Mitä minä niille olen kuunaan tehnyt?” Seamus jatkoi valittamistaan ja hörppäsi kädessään olevasta pullosta.
“Eivät kotitontut sinua vihaa”, Dean yritti, mutta Seamus vain mulkaisi ystäväänsä kiukkuisena.
“Mistä sinä sen tiedät?! Eilenkin pyykistä tulleet vaatteeni olivat puoliksi pinkkejä ja puoliksi sinisiä, lukuun ottamatta keltaista sukkaparia!” Seamus itki. Tai Dean ainakin oletti pojan itkevän tämän kosteista silmistä päätellen. Dean oli tosin nähnyt kuinka Seamus oli itkenyt Kalkarokselle krokotiilin kyyneleitä jottei olisi saanut jälki-istuntoa räjäyttämänsä noidankattilan johdosta.
Blaise katseli rohkelikkoja. Poika ei tiennyt miten oli päätynyt poikien seuraan, mutta siitä oli tullut tapa ja Blaiselle jokainen oli saman arvoinen, tuvasta riippumatta. Tumma poika liikahti aivan Deanin viereen.
“Kauanko hän on ollut tuollainen?”
“En tiedä. Ainakin vuoden.”
***
2. syyskuuta Dean istui rohkelikkojen tupapöydässä ja odotti Seamusta. Irlantilainen poika ei ollut ollut vuoteessaan Deanin itse herätessä, eikä kukaan jo oleskelu huoneessa olevista ollut Seamusta nähnyt. Dean oli huolissaan ystävästään, joka oli vuosi sitten palannut kouluun täysin muuttuneena. Harhaluuloisena ja yliampuvana. Poika oli pudotellut ystäviään läheltä, mutta Dean oli seurannut ystäväänsä kaikkialle, vaikka tämä oli ajoittain raivonnut hänelle.
Dean vilkaisi suuren salin oville ja näki Blaisen astelevan aamiaiselle. Deanin teki mieli mennä kysymään olisiko luihuinen nähnyt Seamusta, mutta Blaise oli vannottanut häntä ja Seamusta pitämään heidän ystävyytensä salassa. Eikä Dean voinut tummaa poikaa moittia. Niin luihuöiset kuin rohkelikotkaan eivät olisi ymmärtäneet kolmikon ystävyyttä.
“Dean!” Seamuksen ääni kantautui nimeltä mainitun korviin ja tämä käänsi päänsä ystävänsä suuntaan. Seamus asteli Deanin luokse hengästyneenä, mutta ilosta puhkuen.
“Seamus! Missä olet ollut? Et ollut aamulla vuoteessa.”
“En saanut unta tiputtuani sängystä, joten hetken tein läksyjä oleskeluhuoneessa ja auringon noustua lähdin pienelle kävelylle. Et muuten usko. Törmäsin Roniin ja tajusin hänellä olevan mikroskooppisen pieni luomi nenän päässä”, Seamus selitti leveästi hymyillen. Dean kohotti toista kulmaansa.
“Kuinka lähellä oikein olit?”
“Onko sillä väliä?”
“Laittaa vain ajattelemaan - “, Dean mutisi. Seamus pyöräytti silmiään ja alkoi lapata puuroa lautaselleen.
“Mikä on mikroskooppi?” Neville kysyi hämmentyneenä.
***
3. lokakuutaBlaise katseli kuinka Dean asetteli peiton parhaan ystävänsä päälle. Seamus oli romahtanut totaalisesti saatuaan huudot McGarmiwalta ja vain Dean oli osannut lohduttaa järkyttynyttä poikaa. Viikon Seamus oli takertunut Deaniin ja mikäli toinen ei ollut paikalla sai Blaise kunnian olla Seamuksen nojapuuna. Blaisea harmitti Deanin puolesta. Seamus oli yksinäinen, vaikka Dean ja Blaise itse olivat koko ajan lähellä. Blaise tiesi Seamuksen tarvitsevan jonkun, joka todella ymmärtäisi tätä.
“Ethän mene pois?” Seamus kysyi hiljaa vuoteesta. Dean hymyili ja pudisti päätään.
“Tämän yön vartioin sinua.”
Seamus nyökkäsi ja heilautti kättään voimattomasti Blaiselle. Blaise hymyili ja vilkutti takaisin. Dean asteli Blaisen luokse vakavana.
“Toisitko myöhemmin liemien läksyt minulle?”
“Tietenkin”, Blaise vastasi ja vilkaisi vuoteessa makaavaa poikaa, “Ajattelin myös puhua Lovekivalle. Hän ehkä ymmärtäisi tilanteen, vaikka outo onkin. Sinun jaksamiseesi tulee raja pian vastaan ja rehellisesti sanottuna olen huolissani myös sinusta.”
Dean nyökkäsi.
“Minäkin ajatteli, että Luna voisi auttaa. Hän on todellakin outo, mutta hän voisi samaistua Seamukseen, joten ideasi on hyvä,” Dean vastasi ja hymyili hivenen. Dean oli Blaiselle kiitollinen. Harva jaksoi ajatella toista osapuolta ystävän ollessa sairas. Blaise taputti Deania olalle ja asteli ulos sairaalasiivestä.
*
“Lovekiva! Odota!” Blaise pyysi vaalealta korpinkynneltä, joka käveli hänen edessään. Tyttö pysähtyi ja loi suuret, siniset silmänsä tummempaan.
“Blaise Zabini. Mikä kunnia”, tyttö tervehti ja niiasi pienesti. Blaise naurahti.
“Ei tarvitse olla noin muodollinen”, Blaise tokaisi. Luna hymyili uneliasta hymyään.
“Siinä tapauksessa sinuttelu käy erinomaisesti”, tyttö vastasi. Blaise nyökkäsi.
“Haluaisin kertoa sinulle jotain. Kävelisitkö kanssani?” Blaise kysyi ja ojensi kättään. Luna nyökkäsi ja kietoi oikean kätensä Blaisen vasemman ympärille. Kaksikko lähti kohti ulko-ovia käsikynkässä ja hiljaa puhuen.
***
1. marraskuuta“Kymmenen sukkaparia! Kymmenen! Menen vararikkoon tätä tahtia”, Seamus valitti ja suki hiekan sävyisiä hiuksiaan. Luna taputti poikaa olalle.
“Kotitontut pitävät kyllä sukista, mutta veikkaan tekijöiden kyllä olevan Huisnapseja”, Tyttö lohdutti. Seamus käänsi katseensa vaaleaan korpinkynteen ja kohotti toista kulmaansa.
“Huisnapseja?”
“Niin. Ne ovat menninkäisten, keijujen ja hiisien risteytymä”, Luna selitti ja hymyili uneksuvasti - kuten aina.
“Ooh. Mistä niitä voi löytää? Jos hakisin sukkani pois”, Seamus pohti ja sai Lunan naurahtamaan. Seamus vilkaisi tyttöä ja hymyili. Poika piti tytöstä ja tämän naurusta.
“Huisnapsit viihtyvät kasvimailla ja kukkapenkeissä. Joten Yrttitiedonluokka kannattaa tarkistaa samoin kuin Hagdridin kasvimaa.”
“En ole kyllä ikinä nähnyt niitä.”
“Ne ovat pienempiä kuin keijut, mutta rumia kuin hiidet ja osaavat taikoa loistavasti - aivan kuin menninkäisetkin. Ehkä siksi et ole nähnyt niitä. Ne ovat joskus näkymättömiä”, Luna kertoi ja Seamus nyökytteli.
“Okei. Tuota, Luna.”
“Niin, Seamus?”
“Tulisitko mukaani? Tarvitsisin auttavaa kättä ja sinä varmasti tiedät miten sellaisen Huisnapsin saa kiinni myös?”
“Tietenkin autan. Mielelläni.”
“Hienoa!”
Seamus kääntyi Deanin ja Blaisen puoleen, jotka istuivat tähtitorniin tuodun pöydän ääressä.
“Me mennään Lunan kanssa ulos!”
Dean nosti katseensa numerologian kirjastaan ja hymyili.
“Toki. Me taidamme jäädä tänne tekemään läksyjä”, tummempi poika vastasi. Seamus nyökkäsi ja heilautti kättään. Blaise virnisti.
“He tulevat hyvin toimeen.”
“Ja hyvä niin. Luna saa Seamuksen tekemään läksyjä ilman, että hän tarkistaa jokaisen kirjan taian avulla kirousten varalta”, Dean mutisi ja syventyi uudestaan numerologian ihmeelliseen maailmaan. Blaise naurahti ja nousi ylös tuolistaan ja asteli Deanin taakse. Tumma poika kietoi kätensä vaaleamman ympärille ja suuteli tämän niskaa.
Dean huokaisi.
“Häiritset keskittymistäni.”
“Se lähinnä oli tarkoitukseni.”
“Blaise.”
“Dean. Olemme kahdestaan ensimmäistä kertaa viikkoon. Minulla on ollut ikävä sinua.”
Dean hymähti ja laski sulkakynän kädestään ja kääntyi tuolillaan niin, että pystyi katsomaan Blaisea silmiin.
“Niin korni.”
“Hei, syytä äitiäni. Hän ei osaa olla flirttailematta edes ravintolassa, joten olen oppinut.”
“Vai niin.”
Blaise näytti kieltään ja sai Deanin hymyilemään.
“En halua edes tietää mitä kaikkea olet oppinut häneltä - äidiltäsi.”
“Voin näyttää sinulle…”
23. joulukuutaSeamus halasi Lunaa lämpimästi.
“Kirjoitathan minulle?”
“Tietenkin. Ja jos haluat voit tulla meille uudeksivuodeksi. Silloin nummen järvellä on usein kelppejä”, Luna kertoi. Seamus nyökkäsi.
“Kysyn äidiltä luvan ja ilmoitan sitten.”
“Vanhempasikin voivat tulla. Isä varmasti pitäisi siitä.”
Luna ja Seamus hymyilivät toisilleen.
Dean katseli kuinka Blaise hyvästeli Malfoyn ja Nottin. Poikaa jännitti. Blaise oli pyytänyt häntä jouluksi kotiinsa ja Deanin vanhemmat olivat antaneet pojalleen luvan mennä. Blaise oli hämmästynyt kuullessaan Deanin vanhempien hyväksyvän heidän suhteensa ja äimistynyt kuullessaan, että Deanin isoveli oli kihloissa toisen miehen kanssa. Blaisen äiti oli puolestaan valitellut hetken sitä kuinka velhomaailman tytöt menettäisivät upean miehen, jonka jälkeen nainen oli kauhistunut kotinsa sekaisuudesta (lattiat kiilsivät juuri vahattuina ja pölyä oli vain kaappikellon viisareissa, jos niissäkään).
Vaikka pojat eivät olleet virallistaneet suhdettaan koulussa, niin molempien vanhemmat tiesivät asiasta - samoin kuin Luna ja Seamus. Luna oli onnittelut pariskuntaa ja Seamus oli kyynelehtinyt hetken, koska hän oletti Deanin hylkäävän hänet, mutta muutaman kotitonttu solvauksen ja kermakaljan jälkeen Seamus oli taas oma outo itsensä.
“Tavataan King’s Crossilla”, Blaise kuiskasi Deanille tämän ohi kävellessään. Dean ynähti ja hymyili. Joulusta tulisi mahtava.
1. tammikuutaSeamus havahtui unestaan kuumuuteen. Luna tuhisi hänen vieressään rauhallisesti. Poika hymyili. Heillä oli ollut hauskaa edellisenä yönä. Luna ja Ksenofilius olivat ampuneet taivaalle taialla tehtyjä raketteja ja Deanin vanhemmat olivat osallistuneet riemuun tavallisilla jästiraketeilla. Seamus oli Lunan kanssa mennyt järven rannalle rakettien ampumisen jälkeen ja katselleet tusinan kelppin tanssia täysikuun alla. Se oli ollut kaunista.
Seamus kosketti huuliaan ja hymyili. Luna oli suudellut häntä ja kuiskannut hänen korvansa jotain vieraalla kielellä.
“Minun hulluuteni on sinun”, Luna oli kääntänyt. Seamus oli ollut onnellinen.
“Seamus.”
“Olen tässä.”
“Nuku vielä hetki. Aamulla voimme mennä Lehtimetsään pyydystämään riksuja.”
Seamus hymyili ja kietoi kätensä varovasti vaalean tytön ympärille.
“Mitä vain sinun kanssasi”, Seamus kuiskasi ja suuteli tytön kuutta pisamaa kasvoilla.
*
“Blaise! Dean!” Jolene huusi salista. Blaise ynähti.
“Ei vielä, äiti. Kolme tuntia!”
“Miten vain. Lähden Narcissan kanssa brunssille!”
Dean naurahti.
“Äitisi on outo.”
“Älä edes sano.”
“Talo on meidän.”
“Mitä ehdotat?”
“Vuoden ensimmäinen päivä…” Dean vihjaisi ja ryömi lähemmäs Blaisea. Tummempi naurahti.
“Siitä on kolme tuntia.”
“Kuka niitä laskee?”
“Seamus.”
“No hän ei ole täällä, joten…”
“Sait ylipuhuttua.”
Oven kolahdus kertoi Jolenen lähteneen, joten pojat valtasivat Zabininen talon - tai lähinnä Blaisen sängyn.
14. helmikuutaLuna ja Seamus torkkuivat rohkelikkojen pöydässä päät toisiaan vasten.
“Mitä te oikein teette öisin?” Dean kysyi ja voiteli seitsemättä paahtoleipäänsä. Seamus haukotteli.
“Varjostimme kotitonttuja. Olen edelleen varma, että niillä on jotain minua vastaan. Villasukat, mitkä sain Lunan isältä uutena vuotena - ne olivat vihreät ja nyt ne ovat pinkit. Vihaan sitä väriä.”
Luna taputti poikaa harteille.
“Älä huoli. Minulle tapahtuu tuota yhtenään. Tosin sukkani ovat aina pesun jälkeen oranssit.”
Seamus irvisti.
“Olen pahoillani.”
“Kiitos.”
Dean vilkuili ystäviään ja pudisti päätään.
“Huomenta!” Blaise tokaisi Deanin takaa ja kaappasi tämän syyvään ja erittäin intohimoiseen suudelmaan. Dean ei ehtinyt reagoimaan hämmästykseltään, mutta nautti saamastaan huomiosta. Ainoa asia Blaisen huulien lisäksi Dean rekisteröi syvän hiljaisuuden Suuressa Salissa ja tunteen kun satoja silmäpareja oli kääntynyt tuijottamaan rohkelikkopöytää.
Blaise irrottautui suudelmasta ja hymyili.
“Tarpeeksi räiskyvää?”
“Oletko dramaattisuutesikin perinyt äidiltäsi?”
“Naah, Anthony Nottilta. Se mies on dramatiikan jumala.”
“En yhtään epäile…”
Pojat tuijottivat toisiaan hetken ja Blaisen istuuduttua rohkelikkojen tupapöytään järisyttävä aplodien määrä täytti salin. Seamus ja Luna hymyilivät.
“Granger! Rakastan sinua!”
Blaise virnisti.
“Nott, perkele.”
Dean vilkaisi Hermionea, joka istui Harryn ja Ronin kanssa hieman kauempana. Tyttö oli punastunut, mutta hymyili ujosti.
“Ystävänpäivänä kaikki on sallittua”, Luna totesi filosofisesti. Seamus naurahti ja halasi tyttöä.
“Harmi sinänsä. Ronilla oli suloinen luomi nenänpäässä ja nyt Hermione ei ikinä näe sitä…”
8. maaliskuutaBlaise, Dean ja Luna halasivat Seamusta, joka oli viimeiset kuusi tuntia kyhjöttänyt tyrmien pimeimmässä nurkassa.
“Ne ihan oikeasti vihaavat minua.”
“Kotitontut eivät osaa vihata ketään”, Blaise vastasi. Seamus kohotti itkuisen katseensa tummaan poikaan.
“Oikeasti?”
“Oikeasti. Sitä paitsi, sain selville kuka on sukkiesi kiusaajana toiminut.”
Seamus ryhdistäytyi silmissä ja tuttu kiilto syttyi niihin. Deankin käänsi katseensa poikaystäväänsä.
“Kerro ihmeessä. Nirhaan sen tyypin omin käsin”, Dean murisi. Blaise virnisti ja suukotti Deania otsalle.
“Pansy.”
“Mitä helv-”
“Dean. En tiedä miten Pansy on sen tehnyt, mutta takaan, että hän tulee sen lopettamaan.”
“Miten? Seamus on kärsinyt viimeisen vuoden kotitonttu harhaluuloistaan…”
“Sanottakoon, että Theodore on minulle palveluksen velkaa.”
Dean virnisti. Poika tiesi Sekä nuoremman että vanhemman Nottin maineen, joten Pansy todennäköisesti olisi loppu kevään varpaillaan.
“Hienoa! Täydellistä! Loistavaa!”
Blaise virnisti Deanille ja pörrötti Seamuksen hiuksia. Irlantilainen alkoi täyttä häkää kohentamaan hiuksiaan saaden Lunan, Deanin ja Seamuksen nauramaan.
“Hiukset ennen kaikkea”, Seamus totesi ja jatkoi hiustensa sukimista.
26. huhtikuuta
Seamus istui Lunan kanssa Nottien sohvalla. Seamus makasi toisella ja Blaise pelasi Theodoren kanssa velhoshakkia, sille omistetun pöydän ääressä.
Nelikko oli mennyt Nottien luokse viikonlopuksi. Pansyn rankaiseminen oli lähentänyt Lunaa, Seamusta ja Deania Theodoren kanssa. Theodoren isä, Anthony oli toivottanut poikansa uudet ystävät enemmän kuin tervetulleiksi kotiinsa ja pyysi heitä olemaan kuin kotonaan.
“Waah!” Hermionen kiljunta havahdutti takkahuoneessa olevat ja viisikko ryntäsi Nottien kirjastoon.
“Mitä ihmettä?” Theodore kysyi ja purskahti nauruun nähdessään tyttöystävänsä makaavaan lattialla juopunut kotitonttu päällään.
“Dima, kouluttaa Bljadia!” tonttu lauloi epävireisesti ja puhkusi jotain epäselvää venäjää perään. Dean tosin oli varma, että tonttu solvalsi Hermionea.”
“Dima! Pois tyttöystäväni päältä, HETI!”
“Nuori isäntä käskee ja Dimaa vituttaa. Jästejä talo täynnä. Isäntä on vinksahtanut”, Dima mutisi, mutta katosi poksahduksen saattelemana. Theodore ryntäsi auttamaan Hemrionen ylös lattialta.
“Anteeksi.”
“Ei se mitään.”
“Dimasta on tullut hieman herkkä sen jälkeen kun isä meni kihloihin Riddlen suvun perijätären kanssa.”
“Sen Riddlen?”
“Jotain kaukaista sukua, en tiedä.”
“Vai niin”, Hermione vastasi ja pyyhi kotitontun jättämät keksinmuruset paidaltaan.
“Missä isäsi muuten on? En ole nähnyt häntä eilisen jälkeen”, Dean kysyi. Theodore virnisti.
“Naisensa kanssa jossain Itä-Euroopassa.”
“Anthony sitten raahasi nuorikkonsa hämärä bisneksiin?” Blaise uteli ja Theodore naurahti.
“Päinvastoin. Regina nosti sellaisen mellakan pystyyn, että Dima paran korvat taitavat soida vieläkin. Sitä paitsi Regina on ainoa, joka saa Diman hiljaiseksi…”
“Vai niin. Siinä naisessa taitaa olla ruutia”, Blaise mutisi. Theodore virnisti.
“Enemmän kuin isälle olisi ehkä suotavaa. Viattomat korvani eivät ole enää niin viattomat…”
“Sinänkö muka olet ollut joskus viaton?! Vaikea uskoa”, Dean mutisi ja sai jokaisen nauramaan. Theodore näytti kieltään kuten aikuisen kuuluu. Hermione pudisti päätään ja halasi poikaystäväänsä.
17. toukokuuta“Menen kesäksi Pyhään Mungoon”, Seamus sanoi Deanille hiljaa. Dean lopetti taikuuden historian muistiinpanojen kirjoittamisen ja vilkaisi parasta ystäväänsä.
“Vanhempasi?”
“Ei. Itse päätin niin. Otin jo osastolle yhteyttä ja sain luvan ottaa Lunankin mukaan. Tiedän viastani ja haluan, että sille tehdään jotain.”
“Onko se pahentunut?”
“Ei. Ei ainakaan mainittavasti. Joskus minulle tulee vain sellainen tyhjä fiilis kun olen yksin…”
“Tietääkö Luna?” Dean kysyi. Seamus nyökkäsi.
*
Blaise halasi Deania tiukasti.
“Kyllä hän pärjää. Sitä paitsi, Luna on hänen mukanaan.”
Dean pyyhi kyyneleet poskiltaan.
“Uskotko niin?”
“Jep. Seamus on harhaluuloistaan ja muista outouksistaan huolimatta älykäs ja Luna - no tyttö on korpinkynsi. Kyllä he muutaman kuukauden pärjäävät Mungossa.”
“Entä, jos he toteavat Semin olevan hullu ja sulkevat suljetulle osastolle?”
“Eivät he sitä tee. He tuntevat mielialahäiriöiset ja Seamuksen läheisyyskompleksi muita ihmisiä kohtaan on vahva, joten he tietävät, että yksinäisyys ja suljettu huone ei ainakaan auta asiaa.”
“Oletko varma?”
“Äitini deittaili aikoinaan Dolohovia, joten joo. Antonin kertoi minulle noista jutuista joskus…”
“Hyvä sitten…”
*
Seamus käpertyi Deanin kylkeen ja huokaisi raskaasti.
“Pärjäätkö sinä?”
“Älä minusta huolehdi. Minulla on Blaise, mutta kyllä minun tulee sinua ikävä.”
Dean kuuli Seamuksen naurahtavan.
“Hyvä. Tuoksut muuten hyvälle.”
“Kiitos. Olin Hermionen koekaniinina… Hän oli keittänyt liemin vapaalla tunnilla jonkun parfyymin ja n halusi kokeilla sitä minulla. Antaa kuulemma Theolle sitä synttärilahjaksi.”
Seamus hymähti.
“Öitä, Dean.”
“Öitä.”
20. kesäkuuta“Nähdään elokuussa!” Luna huusi ja vilkutti Blaiselle, Deanille, Hermionelle ja Theodorelle. Nelikko vilkutti takaisin ja Dean pyyhi kyyneleitä silmän kulmistaan.
“Sinne menivät”, poika totesi mustan auton kadottua Lontoon vilkkaaseen liikenteeseen.
“Hei, se on vain puolitoista kuukautta. Aika menee nopeasti”, Blaise lohdutti ja kietoi kätensä Deanin harteiden ympärille. Dean hymyli.
“Niin. Onneksi sinä sentään olet vielä siinä.”
“Enkä ole lähdössä pois.”
“Imelää”, Theodore mutisi ja ansaitsi Hermionelta läpäisyn takaraivoon.
“Nähdään syksyllä Herm!” Harry huusi punaisen Anglian luota (Arthur piti Ford Anglioista; “Paras auto ikinä“, oli mies sanonut sen ajettuaan Kotikolon pihaan vuosi sitten). Hermione huiskutti Harrylle ja Ronille - koko Weasleyn perheelle.
“Et sinäkään sen miehekkäämpi ole, Theo”, Hermione tokaisi. Theodore irvisti.
“Mennään. Regina odottaa jo limusiinissa.”
“Joku uusi vaihe?”
“Voitti pokerissa ollessaan isän kanssa Belgiassa pari viikkoa sitten.”
“Se selittääkin…”
29. heinäkuutaSeamus otti lääkkeensä ja joi lasillisen vettä kyytipojaksi. Luna hymyili pojalle ikkunalaudalta.
“Alat näyttämään paremmalta.”
“Kiitos lääkkeiden… Ehkä minun pitäisi pyytää anteeksi kotitontuilta…”
“Voit tehdä sen kun koulut alkavat”, Luna sanoi. Seamus hymyili.
“Ja teenkin.”
*
“Kihloihin?”
“Niin.”
“Oletko tosissasi?”
“Näytänkö huvittuneelta?”
“Jep.”
“Vittu. Se johtuu sitten sinun ilmeestäsi.”
“Anteeksi.”
“No menetkö kanssani kihloihin?”
“Tietenkin.”
Blaise pyöräytti silmiään ja pujotti yksinkertaisen hopeasormuksen Deanin vasempaan nimettömään. Dean virnisti.
“Äitisi sekoaa.”
“Sekosi jo. Suunnittelee häitä ensi kesäksi…”
“Meidän?”
“Niin…”
“En kommentoi.”
“Parempi niin.”
13. elokuuta“Täällä taas”, Blaise huokaisi ja suunnisti kohti tupapöytäänsä Theodore kannoillaan. Luna suukotti Seamusta poskelle ja hyppelehti omalle paikalleen korpinkynnen pöytään.
Hermione, Seamus ja Dean astelivat rohkelikkojen pöytään.
Hermione alkoi juttelemaan Harryn ja Ronin kanssa, joten Deanilla oli aikaa puhua parhaan ystävänsä kanssa.
“Miten teillä meni?”
“Hyvin. Lääkärit olivat ihan mukavia. Ja siivojalla oli joka päivä eriväriset kynnet. Se oli outoa.”
“Lääkitys?”
“Jatkuu jouluun asti, jonka jälkeen saan vähentää sitä puoleen, mutta napsin loppuelämäni sinisiä ja pinkkejä pillereitä”, Seamus vastasi ja irvisti pinkki-sanan kohdalla. Dean naurahti.
“Hyvä olla taas täällä."
“Niin. Mistä tuli mieleeni. Käyn nopeasti keittiössä illallisen jälkeen.”
“Miksi?”
“Minun pitänee pyytää kotitontuilta anteeksi…”
Dean puhkesi helkkyvään nauruun. Seamus virnisti.
“Menemme Blaisen kanssa naimisiin ensikesänä.”
Seamus oli tukehtua paprikaansa.
“Mitä? Onko se edes laillista?”
“Yaxley veti vähän naruista ja Anthony uhkaili muutamia - tai no Regina oikeastaan…”
“Ah. Onneksi olkoon, teille molemmille.”
“Kiitos.”
*
“Dean.”
“Seamus.”
“Saanko nukkua vieressäsi?”
“Tietenkin.”
***
A/N2: vaadin kommentteja
no okei en vaadi, mutta älkää ihmetelkö jos Nottit koputtelee ovelle :''D
