Sulan sanelemaa kohtaloa | S, Hermione/Neville, draama ja häivähdys fluffia

[Tikkis]

Otsikko: Sulan sanelemaa kohtaloa
Päähahmo: Hermione/Neville
Ikäraja: S
Genre: draama, häivähdys fluffia
Vastuuvapaus: Rowlingin hahmot inspiroivat jälleen

A/N: Teksti osallistuu 12+ virkettä XVI -haasteeseen.
Lisäksi tämä on juhannustaika Nevillalle, jolle Neville/Hermione on varmaan aina se ykkönen. Sanalistan voi halutessaan lukaista ficin lopusta.

Sulan sanelemaa kohtaloa

Hermionen varpaille karkasi meri, jonka vesi oli niin kirkasta, että sen läpi pystyi erottamaan kaikki ne kirjavat kalat, joita hänen mielikuvissaan uiskenteli koralliriuttojen katveessa. Hän ei ollut osannut kuvitellakaan, kuinka helppoa ja vaivatonta yhdessä vietetty elämä voisi parhaimmillaan olla, mutta niin siinä vain kävi. Nyt Venezuelan valkeilla rantahietikoilla askelet kävivät yksiin vieressä kävelevän Nevillen kanssa.

Kun Hermione oli saapunut Venezuelaan, Neville oli ollut tutkimassa taikakasveja Lapissa, jossa talvi ja pimeys olivat olleet läsnä läpi päivien ja öiden. Lapissa vietetyt viikot olivat Nevillen mielestä olleet hyödyttömiä ja hukkaan heitettyä aikaa, sillä Nevillen tutkimuspari oli varastanut hänen tutkimusaineistonsa häviten jäljettömiin, kunnes lopulta tämä oli ryöminyt kolostaan esiin kerätäkseen kaiken kunnian itselleen kuin Gilderoy Lockhart konsanaan. Ei siis ihme, että Neville oli näyttänyt niin rikkinäiseltä ja maahan lyödyltä, kun Hermione oli tavannut miehen rantabaarissa tasan kaksi vuotta sitten.

”Hei, olen tavannut sinut jossain”, Hermione oli sanonut, sillä nainen ei ollut tunnistanut Nevilleä karkean parran ja tuskaisen ilmeen takaa. Neville taas oli ihmetellyt, mistä kummasta Hermione oli siihen tulla tupsahtanut, mutta siinä hän oli ollut kuin lausumattomiin rukouksiin vastattuina. Eikä aikaakaan, kun Neville oli huomannut kuuntelevansa Hermionen kertomusta uurrenokka-anista, jonka nainen oli nähnyt liihottelevan pilvettömällä taivaalla vieraillessaan mangofarmilla hiljattain.

”Vau, olisi upeaa lähteä kanssasi mangofarmille, tai siis mennä käymään mangofarmilla… ihan vaikka yksin tai kenen kanssa vain”, Neville oli sanonut nolona juodessaan jo viidettä drinkkiään. Loputtoman talven, pitkän matkan ja useiden nautittujen juomien jälkeen Neville oli näyttänyt suorastaan raadolta (jos asian halusi kauniisti ilmaista), ja koska hänellä ei ollut ollut paikkaa, missä yöpyä, oli Hermione taluttanut miehen omaan rantamajaansa nukkumaan. Hermionen vatsassa oli kihelmöinyt eikä hän ollut saanut unta, sillä hänen mieleensä oli noussut visio. Lapissa kalpeaksi muuttunut Neville oli selvästi ollut auringon tarpeessa, joten Hermione oli suunnitellut ottavansa Nevillen luokseen asumaan asuinkustannusten pienentämiseksi, tarjoilijan töiden lopettamiseksi sekä paneutuakseen täysin eteläamerikkalaisten riimujen tutkimiseen.

”Katso kuinka upea sulka”, Neville oli henkäissyt seuraavana aamuna nähdessään mustan suurehkon höyhenen keskellä kuulasta rantahietikkoa, ja kun Hermione oli kertonut sen kuuluvan uurrenokka-anille, Neville oli alkanut uskoa kohtaloon, eikä ollut epäröinyt hetkeäkään tarttua Hermionen esittämään tarjoukseen. Niinpä hän oli kuluneen kahden vuoden aikana lähettänyt tropiikin taikakasveista kertovan kirjateoksen raakileen taikakasvikomitealle arvioitavaksi, minkä lisäksi hän oli muistanut mummiaan lähettämällä kuvan hänestä ja Hermionesta mangofarmilta, pistämällä pöllön matkaan kortin sademetsien vesiputouksilta, ja tietenkin kirjoittamalla lukuisia kirjeitä, joihin mummi aina vastasi: Olen niin ylpeä sinusta Neville.

Nyt Neville ja Hermione istuivat rantamajan edustalla molempien varpaat upotettuina jo viilenneeseen hiekkaan. Neville katsoi Hermionea hymyillen, ja mietti, miten olikaan voinut kaikkien niiden sattumien kautta saada itselleen koko maailmankaikkeuden kauneimman naisen. Hermione muisteli ääneen sitä retkeä, kun he olivat nähneet pantterin, eikä Hermione ollut kuulemma koskaan nähnyt ylväämpää kissaeläintä. Vaikka Neville yritti keskittyä Hermionen sanoihin, hänen ajatuksensa harhailivat, kätensä hikoilivat, sydämensä jyskytti ja perhosten määrä vatsassa tuntui tuplaantuvan joka kellonlyömällä.

Taivas oli täynnä sinistä, häivähdys purppuraa ja vuoroin kultaisina ja keltaisina leimuavia vanoja auringon laskiessa mailleen. Hermione siemaili jääteetä edelleen muistellessaan ääneen yhteistä viidakkoretkeä. Sinä päivänä ei täysikuu loisi kelmeää valoa heidän kasvoilleen, mutta auringonlasku säteili luoden sädekehän Hermionen ympärille. Neville ei voinut olla leikittelemättä ajatuksella, että suunnitelmiaan uhmaten hän kaivaisi shortsiensa taskun uumenista äidin vanhan antiikkisormuksen ja kosisi Hermionea siinä ja nyt, mutta ei ollut sen aika – ei ihan vielä.

Sanalista:
1. vesi
2. helppo
3. valkea
4. talvi
5. hyödytön
6. rikkinäinen
7. jossain
8. tulla
9. ani
10. tai
11. raato
12. visio
13. kalpea
14. höyhen
15. kortti
16. istua
17. hymyillä
18. kissa
19. määrä
20. sininen
21. siemailla
22. täysikuu
23. leikitellä

[Kaarne]

UUUUUUU HERMIONE/NEVILLEÄ! Sitä paritusta ei kyllä vaan voita mikään, joten kiitos ihan hirveästi, ilahduin todella paljon. ♥ Tämä oli muutenkin tosi söpö, koska rakastan ficcejä, joista löytyy kaukomaita, romanssia, epävarmuutta ja no, häivähdys kohtaloa, ja tässä oli niitä kaikkia. Lisäksi tuo Nevillen nouseminen kuopastaan Hermionen tukemana oli tosi kivaa luettavaa, vaikka kismittikin, kun joku typerä ällöpää varasti Nevillen tutkimukset. Mokomakin!

Kirjoitat kauniisti ja sait tähän tosi hienosti tuon Venezuelen tunnelman, erityisesti nuo hetket rannalla. Myös virkehaasteen sanat olit saanut nätisti sopimaan tuonne sekaan, eivätkä ne hyppineet sieltä silmille. Augustan mainitseminen oli kiva pieni yksityiskohta, koska olen varma siitä, että mummi on Nevillelle tosi tärkeä, ja tämä varmasti kyllä kirjoittelee sinne vähintään viikoittain. ♥

Ihana teksti, suloinen ja pehmeä ja kesäinen. Kiitos tästä aarteesta!

[Tikkis]

Täytyi ihan käydä tarkistamassa, olitko maininnut juhannustaikatoiveessasi kaukomaita, että keksinkö idean siitä. Ei siellä moista mainintaa näyttänyt olevan, eli näköjään ihan omia haaveitani oon kirjoitellu, koska itekin rakastan eksoottisia ulkomaita ja niiden maisemia. Kävipäs tuuri että se ja muutkin lisäämäni elementit sattuivat sopimaan juuri sun makuusi.

Ai että, kiitos ihanasta kommentista Nevilla! Piristi mukavasti tätä pilvistä lauantaipäivää.

[flawless]

Olipas tämä ihana teksti! Niin söpö ja hyväntuulinen ja suorastaan aurinkoinen. Tässä oli todella kiinnostava miljöö (Suomi mainittu torilleee), heti tulee tekstiin mielenkiintoa ihan vaan erikoisesta ja epätodennäköisen tuntuisesta tapahtumapaikasta. Tässä oli ihanaa rantaloman tunnelmaa, ihanan virkistävää musta kuinka tässä reissailtiin ja elettiin niin vapaata elämää. Tästä tekstistä vaan tuli niin hyvä mieli. Ihanan hyväntuulinen ja eloisa ja lämminhenkinen teksti. Parituksesta pidin kovin, tietyllä tapaa musta Neville ja Hermione yhdessä on aina ollut varsin järkeenkäypä ja uskottava paritus, ja niin oli tässäkin. Nevillan tavoin mäkin pidin mummin mainitsemisesta, se oli ihana yksityiskohta.

”Vau, olisi upeaa lähteä kanssasi mangofarmille, tai siis mennä käymään mangofarmilla… ihan vaikka yksin tai kenen kanssa vain”, Neville oli sanonut nolona juodessaan jo viidettä drinkkiään.

Hih, ihana Neville. Tosi IC kohta, voisin kuvitella Nevillen olevan ihastuneena ja hermostuneena juuri tuollainen että tulisi sanottua vähän ajattelematta juttuja ja sitten paikkailtua ja nolostuttua. Söpöä.

Edelleen hymyilyttää. Ihana teksti!

[Tikkis]

Aaeeeeeww. Voinko vaan vastata näin sulle flawless?
Koitan nyt ehkä jotain muutakin sentään sanoa.

Kiva kuulla, että pidit tästä ja sain sulle hymyn huulille. Ja että olin Nevillestä saanut mielestäsi IC:n, koska vähän jännitin vedänkö hahmon helposti hieman överiksi.
Oon erityisen otettu tästä:

Tästä tekstistä vaan tuli niin hyvä mieli.

Voin kai vaan todeta ja lainata sun sanoja, että sun kommentista tuli niin hyvä mieli ja vieläkin hymyilyttää!

[Vendela]

Kommiksessa piti etsiä jotain vuodelta 2019 ja löysin tämän

Mielenkiintoinen otsikko ja paritus sai klikkaamaan tämän auki ja olipa hyvä että klikkasin! Tämä oli tosi kiva ja pehmeä tarina. Tykkäsin tosi paljon, että nämä tutut hahmot oli viety aivan uuteen ympäristöön, pois tutusta HP-maailmasta. Silti tämä oli vahvasti sidoksissa tuohon taikauniversumiin, joten mitenkään irrallinen tämä ei ollut. Neville kasvien tutkijana oli erittäin hyvä ja ihanaa, että myös Nevillen mummi oli mainittu. Erityisesti sydäntä lämmitti se, että mummi on ylpeä Nevillestä ♥

Hermione oli kyllä löytänyt mielenkiintoisen maan mihin asettua. Tässä ei käynyt selville miksi Hermione oli tuonne mennyt, tai no, toki tutkimaan noita riimuja, mutta se että mitä Ronille ja Harrylle oli tapahtunut oli jätetty kokonaan pois. Se oli sekä hyvä että mielenkiintoinen seikka. En toki itse kaivannut mitään selvitystä, vaan oli kivempi että lukijana sai itse miettiä ja pohtia näitä asioita

Paritus on kyllä yllättävän toimiva! Tämä kaksikko täydentää toisiaan ja tuo loppu oli kyllä kaikin puolin ihana Ihan vielä ei ollut aika kosinnalle, mutta siihen suuntaan tämä suhde on vahavasti menossa. Sydäntä lämmittää ajatella näitä kävelemässä noilla hiekkarannoilla, juttelemassa ja olemassa onnellisia yhdessä! Juuri sellaiset mielikuvat ovat parhaita

Kiitos tästä

Vendela

[zilah]

Kommenttikampanjasta hyvää iltapäivää. ☺️ Tämä oli kaunis ja tunnelmallinen tarina harvinaisella parituksella. ❤️ Aluksi käy Nevilleä vähän sääliksi, mutta Hermionen tapaaminen muutti kaiken. Tuo Nevillen aiempi, tuntemattomaksi jäänyt tutkimuspari oli kyllä törkeä, mutta syntyi siitä hyvääkin, kun sen ansiosta Neville ja Hermione tapasivat uudestaan.

Hermione on tässä hyvin oma, käytännöllinen itsensä ja on hienoa lukea, miten hyvin he kuitenkin sopivat Nevillen kanssa yhteen. Tuo puhe mangofarmilla käynnistä hymyilytti, se oli juuri niin herkullisen vaivautunut kuin kuuluukin. 😄

Kiitos tästä ihanasta tarinasta! ❤️



Zilah