Nimi: Menneistä
Kirjoittaja: Aladdin Sane
Fandom: Da uomo a uomo
Genre: Canoninjälkeinen hurt/comfort ja lempeily. Ficlet (450 sanaa).
Ikäraja: k11
Paritus: Bill Meceita/Ryan
Yhteenveto: Unet ovat unia, ja Ryan on elänyt riittävän kauan tietääkseen, ettei sellaisille pidä antaa liikaa painoa.Vastuunvapaus: Da uomo a uomo hahmoineen on aivan muiden tahojen omaisuutta kuin minun, enkä minä tee tällä tekstillä minkäänlaista voittoa.
A/N: Mikä siinä onkin että joskus niiden tekstien kirjoittaminen mitä oikeasti haluais valmiiksi on niin kuin tahmeaa paskaa vääntäisi ja samaan aikaan toiset solahtaa tosta noin vaan tyyliin puolessa tunnissa ja kahdella kielellä. Mutta niin. Edelleen spagettiwesternaalloillani surffaan ja they're in love your honor ja tämän voi lukea jatkoksi
tälle (k15) ja
tälle (k15) mutta se ei ole ymmärtämisen kannalta välttämätöntä.
Tästä on Archive of Our Ownissa englanninkielinen versio otsikolla
Past (T/K11). Ficlet300 sanalla 145
elämä.
MENNEISTÄRyan kaataa itselleen kahden sormenleveyden verran viskiä ja kumoaa sen kerralla kurkkuunsa. Hän huokaa syvään laskiessaan lasin pöydälle.
Hän näkee vieläkin toisinaan unia, joissa Bill ampuu hänet heidän huoneessaan El Vientossa, kesken lauseen, antamatta hänen edes puhua loppuun. Usein hän herää siihen, kun luoti osuu. Toisinaan uni jatkuu ja El Vienton taistelu alkaa pitkälti niin kuin silloinkin, paitsi ettei Ryan pysty liikkumaan tai puhumaan. Hän voi vain katsoa vierestä, kun Billiä ammutaan uudestaan ja uudestaan. Silmään, niskaan, sydämeen, keskelle otsaa.
Toisissa unissa se tapahtuu vasta sitten, kun Bill heittää hänelle luodin ja hän kääntää tälle selkänsä. Savu ja pöly täyttävät ilman, kun hän kävelee poispäin ja odottaa, eikä mikään tunnu aivan todelliselta. Bill käskee häntä kääntymään ja puolustamaan itseään, niin kuin silloinkin, ääni koko ajan vaativammaksi ja kiihtyneemmäksi käyden. Sitten kajahtaa laukaus, ja Ryan pysähtyy. Joka kerta se on shokki. Hän ei tunne kipua, mutta hän tuntee luodin menevän lävitseen, tuntee veren lämpimänä kämmentään vasten. Hän kääntyy katsomaan Billiä, jonka ilmeettömät kasvot ovat viimeinen asia, jonka hän näkee. Hänen polvensa pettävät, ja hän on niin helvetin
väsynyt.
Hän ei ole sanonut Billille mitään. Unet ovat unia, ja Ryan on elänyt riittävän kauan tietääkseen, ettei sellaisille pidä antaa liikaa painoa.
Hän yrittää olla varovainen käydessään takaisin makuulle, mutta Bill havahtuu silti, räpyttelee hitaasti unesta sameita silmiään.
”Nuku vain”, Ryan sanoo hiljaa. Hän ei ylläty lainkaan ja ärtyykin vain nimellisesti, kun kehotus saa Billin vain räpyttelemään lisää ja katsomaan häntä kulmat kurtussa. Ryan näkee hänen aavistavan, että häntä vaivaa jokin. Tämä ei ole ensimmäinen tällainen yö. Tuskin on viimeinenkään.
”Sinäkin sitten.”
Bill ojentaa kätensä ja vetää Ryanin syleilyyn, ja Ryan antaa hänen. Siinä on mukava olla, vaikka Bill yhä katsoo häntä niin kuin yrittäisi lukea hänen ajatuksiaan.
”Jos”, Bill selvittää unesta karheaa kurkkuaan, ”jos haluat puhua, niin…”
”Ei ole tarpeen”, Ryan sanoo. Hän koskee kömpelösti Billin sänkistä poskea. ”Mennyttä elämää. Sinä et voi sille sen enempää kuin minäkään.”
Sen pidemmälle Ryan ei voi mennä ilman, että suoraan valehtelisi, ja nykyään pelkkä ajatus Billille valehtelemisesta tukehduttaa häntä. Hyvällä lykyllä Bill tulkitsee hänen puhuvan vankila-ajoistaan.
Bill silittelee Ryanin ohenevia hiuksia, ja Ryan sulkee silmänsä nojaten kosketukseen kuin kissa. Hänen omatuntonsa pistelee totuuden peittämisestä, mutta, Jeesus sentään, Bill ei tarvitse tällaista niskoilleen. Ryan on
kunnossa. Bill vetää hänet lähemmäs ja painaa suudelman hänen päälaelleen, ja Ryan tuntee olonsa suorastaan naurettavan turvalliseksi. Ei hän oikeasti ole enää pitkään aikaan odottanut, että Bill saattaisi yhtäkkiä osoittaa häntä aseella.
”Nuku nyt”, hän mutisee. ”Olen minä tässä aamullakin.” Pelkästään se, että hän voi sanoa näin tietäen, että juuri sen Bill haluaa kuulla, saa hänen kurkkunsa kuristumaan hellyydestä Billiä kohtaan.
”Kyllä minä sen tiedän”, Bill mumisee unisesti. Hän silittää Ryanin paljasta olkaa peukalollaan, ja pian Ryan nukahtaa aiempaa lempeämpään uneen.
