Ficin nimi: Kuokkavieras
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: The Umbrella Academy (Netflix)
Ikäraja: S
Pääosassa: Ben (Sparrow)
Genre: Draama
Summary:
Ei ollut hänen velvollisuutensa täyttää 'heidän Beninsä' saappaita. Heidän Beninsä, joka oli ollut kaikesta päätellen sisaruksilleen hyvin rakas.A/N: Lähdin kirjoittamaan epätavallisen pitkää ficciä, jonka sitten päätin jakaa kahtia teemojensa vuoksi. Tuntuu pysyvän jotenkin helpommin kasassa, kun ei rönsyile niin paljon.
Osallistuu
Teelusikan tunneskaalaan kateudella,
Valloita fandomiin ja
Sana/kuva/lause10-haasteeseen. Inspiraatiolauseena toimi
Ruoho ruskistuu askelten alla.
Spoilaa myös sarjan kolmatta kautta!
***
Ben huomasi päämäärättömien askeleidensa johtaneen hänet hotelli Obsidianin aulaan, jonka ylemmästä kerroksesta näki sekä juhlasaliin että ulko-oville. Hän aikoi jatkaa kuljeskeluaan kummempia miettimättä, mutta pysähtyi kuullessaan musiikkia ja laulua. Hän ynnäsi yhden yhteen ja pyöräytti silmiään halveksuvasti. Näköjään Umbrella-tiimin Numero Ykkösen polttarit olivat päässeet melkoiseen vauhtiin, kun pulloja oli korkattu tarpeeksi ja karaokelaite vedetty uhkaavasti esiin.
Ben siirtyi vaivihkaa lähemmäs, kunnes polttarijuhlijoiden ilakointi kantautui suoraan hänen alapuoleltaan. Osa Benistä oli hälyttävän kiitollinen siitä, ettei kukaan ollut vaivautunut kutsumaan häntä mukaan. Koko juttua ei ollut muutenkaan älyllä pilattu, mutta erityisesti tunteita pursuavan hoilaamisen kuuleminen sai ihon huonolla tavalla kananlihalle. Hän ei kerta kaikkiaan ymmärtänyt, miksi kenenkään sävelkorvattoman ja laulutaidottoman oli pakko päästä kiekumaan mikrofoniin ja kalastella sääliaplodeja pieneltä yleisöltään.
Syystä tai toisesta hän jäi silti paikoilleen. Ei sitä laulantaa nautittavaksi voinut sanoa pienen tovin jälkeenkään, vaikkakin pari juhlijaa tarjosi hänen korvilleen vähemmän kiduttavaa mölinää kuin toiset. Se oli pelastus, tosin pieni sellainen. Ben hymähti itsekseen ja oli todella aikeissa poistua, kunnes parin henkilön duetosta muodostui kuoroesitys kaikkien liittyessä mukaan.
Spontaani yhteislaulanta veti Benin sanattomaksi, jopa häkeltyneeksi. Pienen hetken hän näki jotain muuta kuin viisi Umbrella Academyn jäsentä, enemmän tai vähemmän luusereita itse kukin. Hän näki joukon sisaruksia, jotka hoilasivat kaulakkain ja keinahdellen kuin heillä olisi ollut hyvinkin hauskaa. Sitä teatteria Ben ei oikein välittänyt ostaa. Olivathan hän ja hänen omat sisaruksensa nähneet, kuinka huonosti kyseiset tontut tulivat toimeen, joten millä perusteella he olisivat nyt alkaneet toistensa sydänystäviksi?
Hotellin ovien takana kummitteleva maailmanloppu ja äkillisesti aikataulutetut häät saattoivat selittää jotain, jos tarkkoja oltiin. Siltikin Benin huulet vääntyivät inhoavaan mutruun, kun hän todisti Umbrella-sisarusten ilonpitoa. Jos isä tai joku muu olisi pyytänyt häntä analysoimaan näkyä kerrosta alempana, Ben olisi väittänyt sitä hämäykseksi. Jos asiaa olisi tarkastellut puhtaasti objektiivisesti, hän olisi nähnyt joukon henkilöitä, jotka välittivät toisistaan suuresti, rakastivat toisiaan, istuivat iltaakin oman pienen juhlansa merkeissä. Mukana ei ollut turhaa pröystäilyä, kilpailua tai ylipäätään muuta motiivia kuin hauskanpito ja läheisyys.
Se oli jotain sellaista, mitä hän ei olisi omine sisaruksineen tehnyt.
Ben veti henkeä tajuttuaan ajatustensa kipaisseen väärille raiteille. Hän mietti typeryyksiä, olihan heillä ollut vuosien varrella lukuisia illanviettotilaisuuksia Sparrow Academyn seinien sisällä, ja heillä oli ollut hauskaa.
Heillä oli ollut hauskaa.
Varmasti oli.
Ben puristi kätensä nyrkkiin ja nojasi kaiteeseen maadoittaakseen itsensä. Polttariporukan laulanta jyrsi hänen aivojaan ja sai hänen päänsä kipeäksi. Jos hänet olisi kutsuttu mukaan, hän olisi voinut tarjota pari ilmaista neuvoa säntillisestä karaokelaulannasta.
Jos hänet olisi kutsuttu. Ja jos hän edes olisi halunnut sellaista, mitä hän ei todellakaan halunnut.
Ben pakotti värisevän hengityksensä tasoittumaan, kun hänen mieleensä putkahti kuva siitä, miten hän olisi omine sisaruksineen laulanut karaokea iltansa ratoksi. Karaoke oli tietysti kohtuullisen noloa, mutta olisi palvellut tarkoitustaan vapaamuotoisessa ilakoinnissa. Kaikki olisivat saaneet laulaa niin paljon kuin halusivat ilman kilpailua tai pelkoa tuomitsemisesta. Ben itse olisi tietysti ollut joukon taitavin, ja vaikkei sitä olisi kukaan muu todennut, hän olisi saanut nauttia kunniasta ihan itsekseen. Ehkä hän olisi voinut esitellä isällekin taitojaan ja nähdä tämän kasvoilla hyväksyvän hymyn. Niin, kukapa olisi tiennyt, että Ben Hargreevesilla oli piilevä kyky musikaalisuuden saralla?
Ben loi viimeisen katseen alakerran juhlijoihin ja vetäytyi hiljaa etäämmälle. Hän tunsi olonsa kuokkavieraaksi, vaikka hotellin aula olikin yleinen ja kaikille avoin tila. Liian lähelle polttariporukkaa hänen ei olisi auttanut mennä, se kun olisi saanut aikaan pahaa verta silmänräpäyksessä ihan automaattisestikin. Hänet nähtiin sadepilvenä, joka toi harmaan kajon aurinkoiseen ilmaan. Umbrella Academyn uuvateilla oli oma näkemyksensä siitä, millainen hänen olisi tullut olla, millainen hän mukamas oli ollut heidän aikajanallaan, jonkinlaisessa helvetin
rinnakkaistodellisuudessa. Ajatus oli jo valmiiksi absurdi, ja kun siihen lisättiin tapa, jolla häntä katsottiin nenänvartta pitkin ja surullisin silmin, hän pysyttelikin mielellään kauempana Umbrellan tolloista. Ei ollut hänen velvollisuutensa täyttää 'heidän Beninsä' saappaita. Heidän Beninsä, joka oli ollut kaikesta päätellen sisaruksilleen hyvin rakas.
Varmasti hänkin oli ollut yhtä rakas omille sisaruksilleen?
Joku polttarivieraista nappasi itselleen mikrofonin ja aloitteli tunnettua rockhittiä, eikä Ben ei voinut estää itseään tuhahtamasta. Jos hänet olisi kutsuttu polttarivieraaksi, hän olisi mielellään laulanut saman kappaleen – vieläpä paremmin kuin senhetkinen esiintyjä.
