Ficin nimi: Menettelevää
Kirjoittaja: Minä taas
Fandom: The Witcher (Netflix)
Ikäraja: S
Paritus: Geralt/Jaskier
Genre: Läheisyys ja jotain somaa
Summary:
Kapeammassa sängyssä toden totta oli puolensa.
A/N: Tästä ficletistä minulla luki yhden lauseen mittainen muistiinpanoidea docsin uumenissa ja päätin sitten kokeilla, miten hyvin siitä syntyisi minkäänlaista tekstiä. Olen viime aikoina pyörinyt niin paljon Umbrella-huuruissa, että oli virkistävää pohtia jotain toista fandomia välillä. 😎 Osallistuu haasteeseen
Valloita fandom.
***
Puolittain unimaailmaan lipunut Jaskier säpsähti hereille majatalon huoneen oven avautuessa. Saappaiden kopina muuttui paljaiden jalkojen askellukseksi, soljet päästivät kilahduksia avautuessaan ja karkeakankainen pusero kahahti, kun se riisuttiin ja laskettiin tuolinsarjalle. Jaskier hymyili itsekseen kasvonsa seinää kohti. Hänestä oli kovin mukava kuunnella ääniä, jotka kertoivat Geraltin valmistautuvan yöpuulle. Ne tarkoittivat, että hän saisi pian seuraa.
Kapeahko sänky päästi narahduksia, kun Geralt kävi lepäämään kyljelleen hänen taakseen. Jaskier tunsi peiton liikahtavan, kun Geralt veti sitä paremmin heidän ylleen. Se majapaikka ei ehkä tarjonnut parastaan vuoteen suhteen, mutta ainakin huopa oli verrattain suuri ja tyynyjä tarjolla kaksi. Senhetkiset olosuhteet taisivat olla suora seuraus siitä, ettei heillä ollut ollut liiaksi kuvetta kaivettavaksi majatalon emännälle. Leveämmät ja pehmeämmät sängyt varattiin anteliaammille asiakkaille.
Eipä Jaskierilla tosin ollut minkäänlaista ongelmaa pötkähtää lusikkaan ja yhteisen peiton alle Geraltin kanssa, ja samaa saattoi kai päätellä siitä, miten lähelle häntä noituri painautui. Ylimääräistä tilaa ei toisaalta ollutkaan paljon.
"Pääsetkö lähemmäs seinää?" Geralt murahti hiljaa.
"En kuule mitään", Jaskier mutisi laiskasti takaisin. "Minä nukun vielä..."
"Et nukkunut äskenkään."
"Ja mistäs tiedät...?"
"Sydämenlyönneistäsi."
"Hm?"
"Sydämesi lyö liian kiivaasti ollaksesi unessa", Geralt totesi huulensa niin lähellä hänen korvaansa, ettei Jaskier olisi ihmetellyt, vaikka tämä olisi kuullut hänen sydämensä heittävän kiepin. Noh, mitäs hän nyt sillä tavalla. Olihan hän ennenkin Geraltin vieressä nukkunut, tosin ei ihan niin lähellä ja saman huovan jakaen.
"Vai että sydämenlyönneistäni..." Jaskier toisti. "Sinä se huomaat kaiken."
"Hmm."
Jaskier henkäisi, kun Geraltin käsivarsi kietoutui hänen kyljelleen ja polvi löysi tiensä hänen takareisiään vasten. Ennen kuin hän ehti avata suutaan, noituri työnsi häntä lempeästi enemmän kohti seinää ja hivuttautui perässä lähemmäs. Jaskier olisi voinut toteuttaa kyseisen manööverin omakätisestikin, mutta
jestas, hän ei pannut lainkaan pahakseen Geraltin toimia.
"Onko nyt parempi?" Jaskier kysäisi ja tajusi hengityksensä käyneen astetta pinnallisemmaksi. Geraltkin sen takuulla laittoi merkille.
"Siinä määrin kuin se on mahdollista", Geralt vastasi antaen ymmärtää, että vastaisuudessa leveämpi nukkuma-alusta olisi varteenotettava sijoitus.
"Sanoisin, että tämä kuitenkin...
menettelee", Jaskier tuumasi vetäessään muina miehinä Geraltin käsivarren paremmin ympärilleen. Kun hän suoristi jalkaansa, Geraltin polvi löysi tiensä hänen reisiensä väliin ja heidän säärensä limittyivät rennosti toisiaan vasten.
"Niin menettelee", noituri totesi yhtä lailla.
"Ajattelitko hengittää niskaani koko yön?" Jaskier kiusoitteli raukea virne huulillaan. "Kirjaimellisesti?"
"Ajattelin", kuului vastaus.
"Kaikin mokomin..." Jaskier sipaisi noiturin kämmenselkää, ja Geraltin rintakehä painautui kiinni hänen paljaaseen selkäänsä.
Kapeammassa sängyssä toden totta oli puolensa.
***
Itsenäinen jatko-osa:
Toisenlainen herättely-yritys, k-18
