Nimeke: Why Do You Love Me?
Kirjoittaja: Winga
Oikolukija: Corpsepile
Tyylilajit: drama, angst, romance, oneshot
Paritukset: D/Hrm, D/?, G/?
Ikäraja: S
Lyhyesti: En silti voi tajuta kuinka Draco tahtoo olla kanssani. Ja sanoo rakastavansa minua.
Vastuuvapaus: Hahmot ovat JKR:n, laulu on Garbagen Why Do You Love Me ja juoni minun
Kirjoittajalta: Osallistuupi Albumihaasteeseen ja on ensimmäinen yritykseni Dramionen saralla.
Why Do You Love Me?
Kävelen taas käsi kädessä hänen kanssaan. En vieläkään voi uskoa onneani, en voi uskoa Draco Malfoyn seurustelevan kanssani.
Mutta niin se vain on. Tuo kaikkien tavoittelema Luihuinen seurustelee minun, Hermione Grangerin, kanssa. Eikä kukaan muukaan voi ymmärtää minun onneani. Varsinkaan se Parkinson. Hän kuvittelee yhä Dracon suunnittelevan jotakin minun, Harryn ja Ronin varalle ja että Draco on yhä rakastunut häneen. Mutta minä tiedän paremmin.
”Hermione, kuuletko sinä minua?” Draco kysyy puristaen kättäni hieman. Naurahdan ja nyökkään, vajosin näköjään taas ajatuksiini. ”Liemien tunti alkaa pian ja minä haluan saada meille hyvän paikan edestä.”
”Aivan, sitten kuulemme ja opimme paremmin”, naurahdan ja mietin, miten kauhuissaan Ron ja Harry olisivat eturivin paikasta.
Jälleen mietteisiini vajoten me jatkamme matkaamme. Mietin, tietääkö Draco, etten minä ole täydellinen, että minäkin rikon sääntöjä. Sillä useimmat luulevat minua täydelliseksi eivätkä tajua, miten väärässä ovat. He myös luulevat minua kovin tylsäksi ihmiseksi. Toivon vain, ettei Dracokin ajattele niin.
Ron katselee yhä perääni haikaillen. Olisi toiminut aiemmin, niin olisin kenties ryhtynyt seurustelemaan hänen kanssaan. Kenties hän yhä elättelee toiveitaan, sillä enhän minä jokaista hetkeäni Dracon kanssa vietä.
En silti voi tajuta kuinka Draco tahtoo olla kanssani. Ja sanoo rakastavansa minua. Sen miettiminen saisi minut kuitenkin hulluksi, joten en mieti sitä. En ainakaan kovin paljon. Nytkin vain keskustelen Ronin kanssa miettimättä kuitenkaan missä muut ovat.
”Oletko jo aloittanut liemien esseen?” kysyn katsoen Ronia silmiin. Hän vain pudistaa päätään.
”Tiedäthän sinä minut, Hermione. Koetan kyllä sitä tänään tehdä”, Ron vastaa hymyillen surullisesti.
**
”Kai sinä tiedät, että tämä on pettämistä?”
”Tiedän. Mutta minä tiedän myös, etten rakasta häntä niin kuin rakastan sinua.”
**
Monet puhuvat meistä pahaa, väittävät myös Dracon pettävän minua. Minä en heitä usko, vaikka joskus mietinkin, entä jos...? Olisiko mahdollista, että hän käyttäisi minua vain hyväkseen? Olisiko mahdollista, että hän olisi jonkun muun kanssa? Senkö takia hän aina katoilee?
Mutta minä päätin jo, etten aloita tuolla radalla, muuten sekoan, sillä keksisin monia kysymyksiä ilman vastauksia. Jos jotain tahdon tietää, kysyn suoraan Dracolta. Mutta mistä minä tiedän, puhuuko hän totta?
Ei, en enää ajattele sitä, en muuten voi nukkua. Ja jos sitä pohdin, olen huomennakin kärttyisä. Mutta silti, mitä jos Draco ei välitäkään minusta todella...?
Tiesin, että olisin aamulla kärttyisä, mutta olenkin vielä pahemmalla tuulella kuin ajattelin. Katsotaan jaksaako kukaan minua tänään, sillä todella tiuskin ihan pienimmistäkin asioista.
”Hei rakas”, Draco sanoo pirteästi tullessaan viemään minua seurassaan aamiaiselle.
”Hei”, minä tiuskaisen ja lähden rivakasti kävelemään Dracon edellä. Hän juoksee minut kiinni.
”Mikäs sinua nyt risoo?” Draco kysyy yllättyneenä äänensävystäni. Aivan kuin minä en voisi joskus olla ärtynyt vaan minun pitäisi olla täydellinen.
”Sinä, ihmiset, kaikki!” huudahdan ja kiiruhdan pois. En tällä hetkellä jaksa ketään, sen tähden suureen saliin päästyänikin etsin paikan, jossa ei lähellä ole muita. Draco ei seurannut minua, ja siitä olen tyytyväinen. En todellakaan jaksa häntä nyt, hänen valheitaan, joiden olemassaoloon yöllä pohtiessani päädyin. Olen varma, että hänellä on joku muu. Ja toivon, että joko hän kertoo minulle, tai ei ainakaan jätä vastaamatta minun kysyessäni asiasta. Mutta kenties jätän sen hänen omalletunnolleen.
***
"Hän epäilee jo jotakin."
"Hänellä on oikeuskin, hänen ymmärtääkin tajuavan."
***
Todellisuudessa valehtelisin, jos väittäisin, ettenkö olisi aiemminkin epäillyt Dracon uskottomuutta. Hän kuitenkin katoilee minulta useammin kuin minä häneltä. Olen yrittänyt miettiä pääni puhki mihin hän oikein menee, mutten ole keksinyt mitään. Olen kyllä huomannut, että jos en näe Dracoa sovittuna aikana, myös Ginny on usein poissa. Ja vaikka kuinka tahtoisin uskoa, en voi siltikään ajatella, etteikö näillä kahdella seikalla olisi jotakin tekemistä keskenään. Koska mielessä on epäilys asiasta, minun on saatava tietää totuus ja siksi seuraan Dracoa nyt varjoissa. Koetan selvittää mitä on meneillään. Mutta pian kadotan hänet, tuntuu, kuin hän olisi harjoitellut. Mielessäni kiroan, vaikken koskaan sitä myöntäisikään ääneen.
Koska epäilen Ginnylla olevan jotakin tekemistä asian kanssa, kävelen Rohkelikkotorniin nähdäkseni onko tyttö siellä. Jos ei, joudun odottamaan, ja jos taas on, seuraan häntä.
Tyytyväisenä saan huomata Ginnyn yhä olevan paikalla. Hän suunnittelee lähtöä ja minä seuraan vieressä hänen hermostunutta käytöstään. Kun hän viimein lähtee, odotan jonkin aikaa ennen kuin seuraan perässä. Totean, ettei hän mene lainkaan samaan suuntaan kuin Draco meni, mutta kenties heidän tapaamispaikkaansa on useampiakin reittejä. Niin minä ainakin salaiset tapaamiseni suunnittelisin.
Ginny ei ole varjostajien huomaamisessa ja kadottamisessa läheskään niin hyvä kuin Draco, joten pysyn helposti hänen perässään. Olemme selvästi menossa pihalle, nämä viimeiset käännökset ovat saaneet minut ainakin epäilemään sitä. Muistellessani Tylypahkan karttaa olen melko varma, ettei sieltä, minne Draco meni, ole helppoa reittiä ulos. En voi käsittää, mistä on kyse, joten jatkan Ginnyn seuraamista.
Kävelemme kohti Kielletyn metsän rajaa ja minä näen jonkun pojan tai nuoren miehenalun odottamassa Ginnya. Poika on Dracoa vahvemman näköinen ja hänen hiuksensa ovat mustat. Yrittäessäni päästä lähemmäs selvittääkseni hänen identiteettinsä astun vahingossa oksan päälle. Ginny kääntyy äänen, ja minun, suuntaan, varjoa tarjoavia puita kohti. Hän tarttuu poikaa kädestä ja yhdessä he tulevat luokseni.
"Hermione!" Ginny huudahtaa nähdessään minut. Tunnistan pojan tuolta etäisyydeltä Zabiniksi.
"Hei", vastaan nolona tuijottaen yhä Zabinia. "Sinä ja Zabini..?"
Ginny punastuu. "Hmm, kyllä." Hän ryhdistäytyy. "Mitä ihmettä sinä täällä teet?"
"Minä... seurasin sinua, koska epäilin, että sinullaonsuhdeDraconkanssa", vastasin sanoen viimeiset sanat yhteen pötköön.
"Ai... ai!" Ginny huudahtaa. "Sinä olet siis huomannut..." Hänen äänensä katoaa ja katse vaihtuu surullisemmaksi. Hänen vieressään Zabini näyttää vakavalta ja molemmat ovat hiljaa. Tajuan heidän tietävän asiasta jotakin.
"Mitä? Mitä on meneillään?" huudan turhautuneena, väsyneenä siihen, etten ole nähnyt jotakin oletettavasti ilmiselvää. Kenties Ronkin tietää, eikä hän katsokaan minua sillä silmällä vaan säälivästi.
"Ei mitään", Ginny vastaa, "sinä kuitenkin näet sen pian."
Katson Ginnya ihmeissäni, mutta koska en saa enää mitään reaktiota aikaan, käännyn ja lähden sisälle.
***
"Minä en tiedä, tahdonko enää salailla."
"Minä en tahtoisi loukata hänen tunteitaan."
"Mutta minusta tämä on isompi loukkaus."
"Kenties, mutta tahdotko sinä nähdä hänen ilmeensä?"
***
Seuraavan kerran nähdessäni Dracon kysyn häneltä suoraan: "Mitä sinä teet aina iltaisin? Minne sinä katoat?" Tahtoisin sanoa myös epäileväni hänen tekevän jotain ei-niin-sallittua, mutta hänen kauniit kasvonsa estävät minua.
"Minä..." Draco aloittaa mutta pysähtyy miettimään seuraavia sanojaan. "Minä teen läksyjä." Näen hänen kasvoiltaan, noilta ihanilta, julmilta kasvoiltaan, että hän puhuu totta, mutta jättää jotakin myös kertomatta. Vaikka sen osasin jo arvatakin, ei hänellä ole puhtaat jauhot pussissaan.
"Niin. Niinhän se on", tyydyn vastaamaan tietäen, etten tahdo päästää Dracoa menemään. En ainakaan ennen kuin tiedän, mitä on meneillään. Ja selvän minä aion ottaa.
***
"Hän kyseli taas..."
"Minähän sanoin, että meidän pitäisi kertoa!"
"Mutta..."
"Mitä? Sinä rakastat häntä vai? Ehkä meidän pitäisi erota."
***
Kävelen autioita käytäviä partioiden. Joka ilta aiemmin olen tehnyt tätä samaa enkä käsitä, miten Draco on onnistunut pysymään poissa näkyvistäni. Kenties hän todella tekeekin läksyjään eikä petä minua.
Pitkän aikaa on ollut ihmeen hiljaista, jopa ulkona näyttää tyhjältä. Päätän pujahtaa kirjastoon katsomaan jatkuuko sama rauha sielläkin. Ja tietenkin tahdon lukea jotakin, ties vaikka löytäisin jonkin uuden ja mielenkiintoisen kirjan, jota en vielä ole lukenut.
Kävellessäni peremmälle kuulen kuiskauksia.
"Mutta..."
"Mitä? Sinä rakastat häntä vai? Ehkä meidän pitäisi erota."
"En minä sitä tarkoittanut."
Olen tunnistavinani toisen puhujista Dracoksi ja toinenkin kuulostaa todella tutulta. Ja molemmat ovat poikia.
Koska olen utelias, hiivin lähemmäs kuullakseni paremmin ja nähdäkseni mitä siellä tapahtuu. Katson tarkkaan mihin astun vaikka tiedänkin, ettei lattioilla ole kirjoja. Tai niin ainakin tahdon uskoa. Erotan äänet koko ajan paremmin.
"Minä en tahdo piilotella, ihan totta Draco!"
"Mutta Harry..."
En kuule enää enempää tajutessani, ketkä kirjaston perällä kinastelevat. Kävelen tokkurassa ja hieman kompuroiden pois kirjastosta tahtoen poistaa kokemani mielestäni. Tiedän ainakin mitä huomenna käy.
---
Why Do You Love Me
I'm no Barbie doll
I'm not your baby girl
I've done ugly things
And I have made mistakes
And I am not as pretty as those girls in magazines
I am rotten to my core if they're to be believed
So what if I'm no baby bird hanging upon your every word t
Nothing ever smells of roses that rises out of mud
Why do you love me
Why do you love me
Why do you love me
It's driving me crazy
Why do you love me
Why do you love me
Why do you love me
It's driving me crazy
Why do you love me
Why do you love me
Why do you love me
It's driving me crazy
Why do you love me
Why do you love me
You're not some little boy
Why you acting so surprised
You're sick of all the rules
Well I'm sick of all YOUR lies
Now I've held back a wealth of shit
I think I'm gonna choke
I'm standing in the shadows
With the words stuck in my throat
Does it really come as a surprise
When I tell you I don't feel good
That nothing ever came from nothing man
Oh man ain't that the truth
Why do you love me
Why do you love me
Why do you love me
It's driving me crazy
Why do you love me
Why do you love me
Why do you love me
It's driving me crazy
Why do you love me
Why do you love me
Why do you love me
It's driving me crazy
Why do you love me
Why do you love me
I get back up and I do it again
I get back up and I do it again
I get back up and I do it again
I get back up and I do it
Do it again
I think you're sleeping with a friend of mine
I have no proof
But I think that I'm right
And you've still got the most beautiful face
It just makes me sad
Most of the time
I get back up and I do it again
I get back up and I do it again
I get back up and I do it again
I get back up and I do it
Do it again
Do it again
Do it again
Do it again
Why do you love me
Why do you love me
Why do you love me
It's driving me crazy
Why do you love me
Why do you love me
Why do you love me
It's driving me crazy
Why do you love me
Why do you love me
Why do you love me
Why do you love me
