Silloin rakkaus on (James/Sirius, S)

[Sisilja]

Nimi: Silloin rakkaus on
Kirjoittaja: Sisilja
Esilukija: Sansku
Ikäraja: S
Paritus: lievä James/Sirius
Tyylilaji: Synkistely
Vastuuvapaus: Potter kumppaneineen ovat J.K. Rowlingin mielikuvituksen tuotetta, eivät minun. Enkä saa tämän ficin raapustamisesta tai julkaisusta rahallista korvausta, en sitten millään. Ficciin inspiraation tuonut kappale Heart of Misery kuuluu puolestaan yhtyeelle nimeltä The Rasmus.
Yhteenveto: Harry Potterin syntymä sai heidät kaikki miettimään uudestaan rakkauden todellista olemusta.


Alkusanat: Tämä ficci sai alkunsa todella nopeasta ideaväläyksestä, joka iski minuun kuunnellessani The Rasmuksen Hide from the Sun –levyä ja etsiessäni uutta biisiä ficin rustaamiseen. No, sitten löytyi Heart of Misery. Pikainen kynän ja paperin etsintä, tunnin verran kirjoitusta ja voilà, uuden uutukainen one-shot on valmis finiin lähetettäväksi. Tämä osallistuu siis Yhtyeen tuotanto –haasteeseen tuolla kyseisellä The Rasmuksen kappaleella, jonka sanat löytyvät ficin lopusta. Ajattelin musiikkikappaleen valottavan lähinnä Harryn näkökulmaa, mutta kyllä muutamalta riviltä löytyy viittaukset muidenkin elämään.   


Silloin rakkaus on


Kun Lily Potter sai tietää olevansa raskaana, hän alkoi hehkua. Hänestä saattoi aistia sen onnen aallon, joka keinui hänessä edestakaisin kantaen sisällään uuden elämän alkua. Sillä sodan alla ilon aiheita ei ole liiaksi ja jokainen sellainen on lahja, josta ei tahtoisi ikinä päästää irti, vaikka voima pitää kiinni riistettäisiinkin. Lopullisesti ei äiti lastaan silti hylkää, ei edes sydämen pysähtyessä, jolloin ote lapsesta kirpoaa ja näkymätön side tuntuu katkeavan kuuluvasti napsahtaen. Silloin rakkaus on ylitsepääsemätöntä.


Kun James Potter sai kuulla tulevansa isäksi, häneen iski syyllisyys. Hänestä näki kuinka tieto perheenlisäyksestä, ajatus paikoilleen kiinnittyneestä perhe-elämästä väänsi miehen vatsan ympäri, kietoi sen kymmenille pikkuruisille umpisolmuille saaden hänet kyynelehtimään. Sillä moni on katoavaista, myös nuoruus ja lupaukset yhteisestä elämästä, ikuisuudesta. Aina ei ystävyydestä ole parannuskeinoksi, eikä toista saa halauksella ymmärtämään kiintymyksen monimuotoisuutta. Silloin rakkaus on riittämätöntä.


Kun Sirius Musta sai nähdä kummipoikansa, hän tunsi suunnatonta kipua. Hänen äänestään kuulsi se tuska, joka viilsi hänen sisuksiinsa ikuista, täyttymättömän rakkauden muotoista jälkeä, haavaa, josta ei ollut umpeutumaan, ei edes vuosien saatossa tai verhon takana. Sillä on vaikeaa lupautua rakastamaan, jos ei ole milloinkaan kuullut sen kaikua tai sydän kieltäytyy lyömästä kenellekään toiselle. Joskus anteeksianto ja sitä seuraava unohdus eivät vain ole todellinen vaihtoehto. Silloin rakkaus on mahdottomuus.


Kun Remus Lupin sai seurata sivusta Harryn syntymää, hän ei näyttänyt muuttuvan päällisin puolin mitenkään. Hänen kerrottiin vannoneen, ettei antaisi ikinä, milloinkaan rakkauden sotkea surkeaa sydäntään. Sillä ihminen luulee voivansa taistella kohtaloa vastaan, piirtää oman elämänpolkunsa viivaa. Toisinaan pitkään jatkunut vastaanhangoittelu on itsemurhaa, ja unohdettuaan kuinka hengittää sitä tajuaa pinkin purukumin maistuvan kitkerää suklaata paremmalta. Silloin rakkaus on arvaamatonta.


Kun Harry Potter sai tietää totuuden vanhemmistaan, tapasi professori R. J. Lupinin ja melkein tappoi kummisetänsä Sirius Mustan, hänen sielunsa valtasi tuntematon. Pojan yhteydessä ei voinut puhua rakkaudesta, kuiskittiin vain sen aiheuttamista vahingoista, ennustuksista ja tehtävistä. Sillä havaittiin, että jotain hukkui rakkaudenpuutteen aiheuttamaan katkeruuteen ja pakokauhuun. Kerran voi huomata pelkäävänsä yhtä paljon sekä elämää että kuolemaa, eikä siten tiedä miksi pitäisi vielä haluta tuntea tai olla mitään. Silloin ei enää kukaan kykene kertomaan mitä on rakkaus, sillä se on menetyksen, taistelun ja itse elämän kanssa kahlittuna syvälle, syvälle kurjuuden sydämeen.


I don't want to feel anything today
(I don't want to feel anything today)
Anything at all and just be alone
(I just want to know that you want to know)
I don't want to live through another day
(I don't want to live through another day)
Meaningless to fight for the victory
I just want to dive in the heart of misery

One love, one life
Locked me in the heart of misery
One loss, one fight
Locked me in the heart of misery

I will never be anything again
(I will never be anything again)
I'm tired to give, I don't want to try
(I'm afraid to live, I'm afraid to die)
I just want to fly, throw it all away
(I just want to fly, throw it all away)
Meaningless to fight for your sympathy
I just want to drown in the heart of misery

One love, one life
Locked me in the heart of misery
One loss, one fight
Locked me in the heart of misery

One man forgot to breathe
One heart refused to beat
One love is incomplete

[Sädekehä]

En voinut vastustaa J/S:ssän houkuttelevaa kutsua, ja niinpä eksyin ficciäsi lukemaan. (:

Kyseistä paritusta tässä ei liiaksi ollut, mutta vihjailu tekstissä on onneksi yleensä vielä parempaa. Pidin jotenkin hyvin paljon näkökulmastasi tähän tekstiin. En kiellä jääneeni kaipaamaan ehkä enemmän tosiaan Siriuksen ja Jamesin katkeruutta, ehkä hieman selkeämpänäkin, mutta tosiaan.. tykkäsin. Oli hienoa, miten kävit tapahtumia läpi tärkeiden henkilöiden kautta, ja lopulta vielä nappasit Harrynkin mukaan rakkauden merkityksen pohdintaan. Peteriä jäin kyllä kaipaamaan, vaikka moni hänet jättääkin pois ficeistään, eikä se siis tullut yllätyksenä.

Ah, rakastin tuota jokaisen kappaleen aloittavaa ja lopettavaa toistoa! Se toimi ihanasti ja punoi tuon kaiken kirjoittamasi hyvin yhteen. Suureksi yllätyksekseni pidin myös aivan älyttömästi Lilyn osuudesta, koska siinä oli jotenkin hyvin kuvattu hänen onneaan, ja otettu myös mehevänä yksityiskohtana sota huomioon. Toisaalta myös ihastuin kuvaan kauhistuneesta, järkyttyneestä Jamesista ja Remuksesta sivustakatsojana. Kuvailuusi mahtui myös paljon ihanaisia, yksittäisiä lauseita, joihin ihastuin. Mm;

Aina ei ystävyydestä ole parannuskeinoksi, eikä toista saa halauksella ymmärtämään kiintymyksen monimuotoisuutta. Silloin rakkaus on riittämätöntä.

Mm, tämän takia rakastan Jamesia ja Siriusta yhdessä; se on niin kaunista.

Hänen kerrottiin vannoneen, ettei antaisi ikinä, milloinkaan rakkauden sotkea surkeaa sydäntään.

Ihana Remus!

Oikeastaan, muutan alun mielipiteeni; J/S:ää oli tässä aivan tarpeeksi! Tuo pieni vihjailevuus, olettamus, oli kaunista. Kun luin tämän kesken kommentoinnin uudelleen, tykästyin tähän uudelleen ja entistä enemmän. Hyvin hyvin hyvin kaunista. (:

Kiitos.

[Sisilja]

Sädekehä: Oi, kaunis kiitos kovin ihanaisesta kommentistasi. Olen iloinen, että pidit lukemastasi, sillä minusta tätä ficciä oli nimittäin ilo jo kirjoittaakin!

Aivan, ehkä oli vähän liian alleviivaavaa laittaa ficin paritukseksi James/Sirius, sillä sitä on tässä tosiaan lähinnä rivien välissä. Mutta sitähän sana lievä tarkoittaa, eikö? Olen silti samaa mieltä kanssasi, ja jos olisin itse lukijana käynyt tämän läpi, olisin harmistunut parituksen vähyydestä. Toisaalta, taas kirjoittajana pidin juuri miesten rakkauden hohtamisesta tekstin läpi, ettei se rävähtänyt suoraan silmille, mutta löytyi sieltä tekstistä tarkemmin katsottuna. Ja koska miehet eivät kuitenkaan olleet tällä kertaa pääosassa, piti antaa muidenkin kohtaloiden hengittää, eikä supistaa niitä kohtuuttoman pieneen tilaan J/S:n kukoistaessa.

Tiedätkö, en edes tullut ajatelleeksi Peteriä. Kun maistelin sanaa rakkaus ja pyörittelin ficin ideaa mielessäni, löysin vain Harrylle oikeasti tärkeät ihmiset. Peter tosiaan unohtui, sillä liitän häneen usein vain pelkuruutta ja katkeruutta, mikä tietenkin on kohtuuttoman julmaa. Ehkä, jos tämä ficci ei olisi käsitellyt rakkautta ja sen vaikutusta, Peter olisi voinut löytää tiensä tekstiin. Mutta en ole siltikään varma.

Oi, upeaa, että onnistuin mielestäsi noissa kappaleiden toistoissa, minustakin se nimittäin toimii, pidän itsekin siitä kovasti. Se tosiaan tuo, niin kuin sanoit, tiettyä yhtenevyyttä tekstiin. 

Hih, naurahdin tuolle sinun mielenmuutoksellesi. Hauskaa, että teksti miellytti noin paljon. Kiitos vielä kerran kommentistasi, olen kovin otettu sanoistasi! 

[Carolynne]

Hyvää iltaa kommenttikampanjasta! Ihana otsikko innoitti minua nappaamaan tämän, ja samoin tietenkin paritus, sillä olkoon kuinka lievä vain, James/Sirius on maailman parasta ♥

Tykkäsin tämän ideasta todella paljon, ja kuten Sädekehä, minäkin pidin viimeisistä "Silloin rakkaus on..." -lauselmista. Ne kuvasivat rakkautta minusta monipuolisesti, realistisesti ja todella kauniisti, etenkin kun Harryn loppu sitoi ne yhteen ja loi tähän todella angstisen ja riipaisevan maun. Tykkäsin myös siitä, että tässä oli viisi kertojaa, ja siltikään teksti ei tuntunut hyppivältä, katkeilevalta tai miltään muulta kuin selvältä kokonaisuudelta. Pidin itse asiassa siitäkin, että kertojien osat olivat aina lyhyet, sillä se sopi tämän tekstin luonteeseen todella hyvin. Minusta oli hienoa lukea tunteista myös rivien välistä, eikä niin, että kaikki olisi selostettu lukijalle kädestä pitäen valmiiksi.

Eniten pidin kenties Lilyn osasta, se oli minusta kaikkein satuttavin, kipein ja surullisin, mutta samalla loi toivoa siitä, että rakkaus tosiaan on ylitsepääsemätöntä. Ja J/S-shipperinä on tosiaan saavutus, jos saat minut pitämään Lilystä ficeissä Myös Siriuksen osa viilsi sydäntäni, siitä kuvastui jotenkin aito tuska, joka satutti lukijaakin. Harry/Sirius kuuluu myös lempiparituksiini, ja niinpä olikin todella mielenkiintoista lukea ficci, jossa Sirius ei ajattele Harryn olemassaolosta kovin lämpöisesti.

Ficin kieli oli minusta todella kaunista ja omaperäistä olematta omituista tai liikaa yrittävää, monissa lauseissa oli joku vastustamaton vetovoima, joka sai rakastumaan niihin. Yritin tutkia tekstiä, mutta en löytänyt siihen yhtä tiettyä syytä: ilmeisesti olet vain todella hyvä kirjoittaja, joka osaa herättää tekstit henkiin. En osannut myöskään enää toisella lukukerralla nostaa yhtä lausetta toista hienommaksi, sillä kokonaisuus toimi niin hyvin. Pitääkin lukea sinulta lisää tulevaisuudessa!

Kiitos tästä ficistä, pidin paljon!

[Sisilja]

Carolynne: Kiitos aivan kamalasti! Kommenttisi teki minut valtavan, suunnattoman onnelliseksi ja lykkäsin siihen vastaamista aina vain, koska en kerta kaikkiaan tiedä mitä sinulle sanoisin. Ihailen sinun kirjoituksiasi (vaikka olen kommentoinut hävettävän harvaan. Täytyy opetella eroon tästä kamalasta paheesta, hiljaisen lukijan roolista), joten minulle oli erityisen merkityksellistä, että pidit tästä.

Kirjoissa puhutaan totta kai paljon Harryn ajatuksista ja siitä millainen suhde hänellä on lähellään oleviin ihmisiin, mutta loppujen lopuksi peittoon jää näiden ihmisten suhde Harryyn (ja tämä suhdehan saattaa olla aivan erilainen). Lähdin kirjoittamaan tavoitteenani kertoa oma sen hetkinen näkemykseni muutaman ihmisen mietteistä, ja kerrankin maltoin pitää jutun lyhyenä. Muistaisin että tämä teksti syntyi nopeasti kiihkeässä inspiraatiopuuskassa, mutta sanavalintojen ja virkemuotojen kanssa tappelin pidempään, jotta kokonaisuudesta tulisi eheä ja sujuva. Huippuhienoa, että mielestäsi onnistuin!

James/Sirius alkaa olla minulle yksi rakkaimmista Potterparituksista, eikä vähiten siksi, että siitä kirjoitetaan niin taidokkaita ja koskettavia ficcejä (tosin edelleenkin liian vähän). J/S:ssä on tiettyä syvää melankolisuutta, joka vetoaa minuun, mutta toisaalta myös nuoruuden riehakkuutta ja paloa elämiseen. Tässä kaksikko ei päässyt omimaan estradia itselleen, mutta ehkä jo ensi kerralla. Ai niin, ja rivien väliin pudoteltu tieto on sitä parasta.

Kiitoskiitos kommentistasi!

Beatrice: Todella mukavaa, että pidit ficistä, vaikka paritus ei se mieleisin ollutkaan!

Minä pidän sanoista, jotka ovat voimakkaita, jotka soljuvat tai särähtelevät lausuttaessa, ja usein yllätänkin itseni lukemasta tekstejä ääneen, koska niissä on silloin aivan eri teho ja rytmi kuin hiljaa pään sisällä luettaessa (sekin jo riittää, että muodostaa sanat ääneti huulilla, olen huomannut). Ehkä se osaltaan selittää tekstieni jonkinasteista runollisuutta, ehkä. Joka tapauksessa sanoilla leikkiminen on ihanaa, ja vielä sitäkin ihanampaa on, kun lopputulos osoittautuu myös muiden mielestä hyväksi.

Jännää, miten sekä sinä että Carolynne ja Sädekehä piditte juuri tuosta Lilyn osuudesta, jonka olin alun perin kirjoittanut vain koska naista ei voinut ohittaakaan (ja ehkä siksikin, että minä pohjimmiltani ihailen Lilyn itsevarmuutta ja räiskähtelevää luonnetta). Angsti taas on, jos ei toinen nimeni niin genre, jota kynästäni jostain syystä irtoaa. Eikä mikään korvaa sitä tunnetta, kun lukee tekstin, jossa henkilöhahmoja riepotellaan niin rajusti ja riipivästi, että heitä säälii kyyneliin asti.

Ihanaa että pidit tästä, kiitän sekä kovin kivasta kommentistasi että avani keräämistä kehuista (jälkimmäiset puhallan edelleen laaksokukalle, joka on avan tehnytkin).

[koete]

Tämä oli todella kaunista tekstiä. Olit kirjottanut ehkä hieman hankalin sanankääntein (tai sitten olen itse vain niin väsynyt, että tuo teksti tuntui puuroutuvan aivoissani. ).

Mutta kuitenkin tykkäsin tästä. Pidin ideasta, siitä että rakkaus voi olla niin erilaista, erilaisten ihmisten kohdalla ja joskus ei oikein tiedä mitä se on. Remus oli söötti lupauksineen. <3 Siriuksesta en tykännyt tässä ficissä, koska mä oon sitä mieltä, että Sirius kykenee kyllä rakastamaan ja että Harrya, kummipoikaansa, hän kyllä rakasti. Vaikka kuinka olisikin rakastunut Jamesiin ja ollut surullinen siitä, että James sai lapsen Lilyn kanssa, mutta silti. Mun päässäni Sirius rakasti Harrya.

No kuitenkin minä tykkäsin tästä, vaikka hahmoista jotkut (sirius) olisivat voineet olla toisenlaisia. Silti teksti oli kaunista ja siihen oli saatu hyvin tuotua tuo millaista rakkaus voikaan olla. (miten niin kommenttini ovat sekavia ja toistoa täynnä?).

Mä en osaa oikein sanoa tästä mitään. Runollinen kerrontapa oli kyllä, joskin välillä hieman sanat sekoittuivat toisiinsa. (tää saattaa tosiaan johtua mun väsymyksestä) Jotenkin silti olit jättänyt liiallisuuden pois tästä ja teksti kaikessa runollisuudessaan oli hyvinkin yksinkertaista. Olit käyttänyt hyviä sanoja, et niitä tavanomaisimpia, mutta hyviä silti.

Mm, eipä mulla kai muta sanottavaa tähän ole. Tykkäsin kyllä.

[Sisilja]

koete: Kiitos kommentistasi! Minusta osasit sanoa siinä kyllä vaikka mitä, ja on hauskaa saada vastata hyviin huomioihisi. Ensiksi tuosta ficin kerrontatavasta ja sanavalinnoista; lukaisin tekstin läpi uudestaan pitkän ajan jälkeen, ja voi olla, etteivät kaikki kohdat aukea lukijalle läheskään yhtä hyvin kuin kirjoittajalle itselleen. Koetan kiinnittää jatkossa enemmän huomiota sanakäänteisiin, sillä eihän runollisenkaan tekstin sovi olla liian vaikeatulkintaista.

Sirius taas… kyllä minunkin mielestäni Sirius rakastaa Harrya, eivätkä miehen tunteet pojan isää kohtaan muuta sitä. Luulen, että tämän ficin antama kuva on vasta lähtötilanne, ja Sirius kyllä oppii näkemään asiat uudessa valossa sitten myöhemmin.

Mukavaa kuulla, että kompastuskivistä huolimatta pidit tästä. Rakkaus on kirjoitusteemoista ehdottomasti niitä mielenkiintoisimpia, siitä löytyy loputtomasti eri puolia ja syvyyksiä. Kiitos vielä kerran antamastasi palautteesta, piristit päivääni ihanasti!

[niiina]

Kommenttiarpajaisista hei o /

Yritin selata sinun listaustasi ja sulla oli paljon mielenkiintoisia tekstejä. Pahoittelut, että kaivelen näinkin vanhaa tuotantoa, mutta joku tässä iski minuun. Otsikko oli jo itsessään todella mielenkiintoinen ja ehkä sekin, että tässä oli vaan lievä paritus, sai mielenkiinnon heräämään, että mitä tämä pitää sisällään.

Tämä oli tosi erilainen. Ei ole samantyylistä tullut ihan hetkeen vastaan ja sanon tämän siis hyvällä. Jotenkin olit luonut tosi kauniita lauseita ja ajatuksia, mitkä sai itsekin ajattelemaan. Liityn myös aikaisempien kerhoon, että pidin siitä kuinka lauseet loppui tuohon Silloin rakkaus on - fraasiin. Lisäksi sait tekstin niputettua hyvin kasaan tuossa Harryn osiossa.

Vaikka tekstillä on hieman ikää, niin mielestäni tämä oli silti oikein hyvä ja kauniisti kirjoitettu. Sinulla on tässä selkeästi sellainen omintakeinen tapa kirjoittaa, mistä pidän kovasti. Teksti veti ainakin minut mukaansa täysin. Pidin siitä, että tässä oli juuri eri ihmisten näkökulmista asioita ja käytiin läpi niitä heidän tunteitaan.

Kiitos tästä tekstistä, pidin tästä kovasti! Pahoittelut, ettei minulta irtoa enempää analyysia, mutta halusin ehdottomasti ilmaista lukeneeni ja pitäneeni.

[Sisilja]

niiina, ei ole yhtään tarpeen pyytää anteeksi vanhan tuotannon kaivelua! Sitä vartenhan listaukset ovat, että voi löytää kirjoittajalta vanhempiakin tekstejä, ja mua ilahduttaa kovasti, että vanhoja fikkejäni yhä luetaan. Tosi kiva kuulla, että tykkäsit tästä! Ei sitä analyyseja tarvitse kirjoittaakaan, tulin iloiseksi jo siitä että kerroit pitäneesi lukemastasi.

... Täytyy tosin vähän ihmetellä, miksi olen aikoinaan merkinnyt tämän lieväksi James/Siriukseksi! Ehkä koska teksti on kuitenkin Harry-keskeinen. Jännä! Nykyään merkkaisin tällaiset vihjailutkin ihan kunnon paritusmerkinnällä.

Kiitos paljon kun kommentoit!

[Angelina]

Taas kerran sun tekstiä lukiessa mietin, että voi apua miten hieno. Tää oli traaginen, melankolinen ja niin nätti! James/Sirius usein on kyllä juuri sellaista ja vaikka paritus tässä olikin enemmän rivien välissä, niin kyllä sen noista hahmojen omista kohtauksista aisti.

Voin hyvin kuvitella, että nuorta Jamesia nimenomaan ahdistaisi ajatus pysähtyneestä ja "tylsästä" perhe-elämästä, samalla kun Sirius tuntee kaipuuta ja surua pidellessään kummipoikaansa sylissä. Voi näitä kahta ❤️

Tykkäsin siitä, miten tässä oli mukana myös Lilya, Remusta ja Harrya ja siitä, miten nuo "Silloin rakkaus on"-lauseet nivouttivat tekstin yhteen. Tosi kaunis kokonaisuus, kiitos taas <3

[Altais]

Kiva löytää uutta J/S -luettavaa! Tuo on kyllä joskus ihan parasta, kun tarinan idea syntyy hetkessä vaikka jostain kappaleesta, eikä se jätä rauhaan ennen kuin sen on kirjoittanut. Kävin kuuntelemassa kappaleen, ja ymmärrän hyvin miksi siitä tuli mieleen juuri nämä hahmot ja tarina. Katkeransuloinen, samalla rakkauden ja menetyksen täyteinen, sillä niinhän se toisen onnellinen elämänmuutos usein on pois joltain toiselta. Vaikka sitten parhaalta ystävältä, saati sitten jos tämä on ollut salaa rakastunut.

Tuon Jamesin epävarmuuden perhe-elämän, pysyvyyden ja vastuun äärellä ymmärtää, olivathan he hurjan nuoria tuossa kohtaa. Ja nuo Siriuksen tunteet riipaisevat tosi kovasti. Pidän hyvin uskottavana, että hän olisi voinut tuntea juuri noin, mutta ei olisi koskaan saanut sanotuksi.

Valtavan hieno toteutus ja kerronta tässä. Kiitos! 

[Sisilja]

Angie, olin ihan varma että oot jo kommentoinut tätä fikkiä joskus vuosia sitten! Mutta sitten pienen kaivelun jälkeen kävikin ilmi, että olit valinnut tämän aikoinaan yhteen fikkipiiriin! <3 Kiitos tosi paljon tästä(kin) kommentista, niin ihana kuulla että oot tykännyt tästä wanhasta fikistäni. Rivienvälikaiho on kyllä ihan parasta shippimatskua. (:

Altais, hauskaa että tämä löytää yhä uusia lukijoita! Musiikki on mullekin tosi iso inspiraationlähde, ja mulla on monelle tekstilleni teemabiisi jos toinenkin. Rapiat kymmenen vuotta sitten kirjoittelin fikkejä Yhtyeen tuotanto -haasteeseen, jossa piti valita joltain tietyltä yhtyeeltä tai artistilta muutama levy ja kirjoittaa teksti kaikista niistä levyjen biiseistä. Ei ihan tullut valmista sen haasteen kanssa, mutta aikas monesta Rasmuksen biisistä tuli fikattua! Tosi mukavaa että tykkäsit tästä fikkeröisestä, ja kiitos paljon kun kommentoit!