Nimi: Liikaa muistoja
Kirjoittaja: Crysted
Ikäraja: S
Fandom: BBC!Sherlock
Paritus: Johnlock
Disclaimer: En omista muuta kuin mielikuvitukseni
A/N: Osallistuu
Hetslashfemme –haasteeseen aiheella slash ja Ficlet300 sanalla liikaa. Sijottuu tosiaan kakkoskauden loppuun.
John avasi olko-oven, jossa luki kultaisin kirjaimin 221B. Hän kiipesi portaat ylös ja avasi asuntonsa oven. Heidän yhteisen asuntonsa oven. John jäi seisomaan eteiseen, tutkaillen huonetta, jossa mikään ei ollut muuttunut. Sherlockin vaatteita, kyniä, muistilappuja… John oli menettänyt monia ystäviään sodassa, hän oli
nähnyt monen ystävänsä kuolevan sodassa, mutta ne kerrat eivät olleet tuntuneet samalta kuin tämä. Sherlock oli hänelle jotain enemmän. Jotain paljon enemmän. Eikä hän ehtinyt kertoa sitä tälle.
John ei astunut eteistä pidemmälle. Ei hän pystyisi jäämään. Asuminen huoneistossa ilman Sherlockia tuntui väärältä, sillä kaikki muistutti häntä miehestä. Se oli liikaa. Hänen ei olisi pitänyt tulla takaisin. Johnin katse osui tummansiniseen huiviin oven viereisessä naulakossa. Sherlockin huivi. John tuijotti huivia pitkän ajan, kunnes vapisevalla kädellä kosketti pehmeää huivia. Huivi irtosi naulakosta, ja liukui hänen käteensä. Hitaasti hän veti sen lähellensä, haistoi sitä varovasti, eikä hän pystynyt ajattelemaan kuin yhtä sanaa. Sherlock. Tämä ei ollut mikään helpoin kämppäkaveri, mutta kaikista Sherlockin oikuista ja erikoisesta elämäntavasta huolimatta, John antaisi mitä vaan jotta saisi nähdä miehen elävän. Sherlockin menetys sattui enemmän kuin John oli luullut olevan mahdollista.
John tarttui huiviin molemmilla käsillä, taittoi sen kahtia, ja kietoi sen kaulansa ympäri. Sitten hän katsahti huoneistoa viimeisen kerran ja sulki oven takanaan.