Ficin nimi: Vapaus ja vallattomuus
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: The Witcher (Netflix)
Ikäraja: S
Paritus: Geralt/Jaskier
Genre: Hellä draama?
Summary:
Jaskier painaa poskensa Geraltin käsivarrelle, sulkee silmänsä ja hiljaa mielessään manaa yötä, jonka on luonnonlakien mukaisesti muututtava jälleen aamuksi.A/N: Vuoden alkuun uuden fandomin valloitus! Tulimme
Linnen kanssa katsoneeksi Witcheriä Netflixistä ja äkkiäkös siinä sitten löysi mielenkiintoisia hahmoja ja shippausmateriaalia, kyllähän sen arvasi.
Lisäksi tuntuu vakaasti, että Geralt ja Jaskier ylipäätään kannattelevat koko sarjaa harteillaan... No joo, en väitä, että olisin tämän fandomin kanssa amatööriä taitavampi, mutta ei anneta sen häiritä. Olen tietoinen, että Finissä on mukava määrä tekstejä tästä sarjasta (kirjat, pelit, Netflix, mistä vain) ja tyrkkään tämän jonon jatkoksi. Lisää on luvassa, siitä minulla on vahva kutina.
Jaskier voisi olla myös Valvatti, mutta olen omasta puolestani tottunut enemmän Jaskieriin (se oli enkkusubeissakin), joten mennään sillä.
***
Jaskier kuulostelee majatalon hiljaisuutta ja pohtii, mikä hänet on herättänyt. Ehkä syypää on ikkunanraosta soljuva tuulenvire tai hiirten salamyhkäinen rapistelu seinien välissä. Tai Geraltin sikeät hengenvedot hänen korvansa juuressa.
Yöt majatalon huoneissa tapaavat olla keskisuvellakin viileitä. Geraltin vieressä sen sijaan on aina lämmin, turhankin. Jaskier potkaisee laiskasti heidän alastomien vartaloidensa lämmikkeeksi vedettyä peittoa ja huokaisee helpotuksesta, kun pahin kuumuus lakkaa piinaamasta. Hän kohottaa päätään, joka on levännyt Geraltin käsivartta vasten, ja irvistää, kun heidän hikiset kehonsa irtoavat nahkeasti toisistaan. Kyseessä on kuitenkin marginaalinen epämukavuus, jota hän sietää ilomielin.
Geralt murahtaa, muttei osoita heräämisen merkkejä, kun Jaskier kääntyy toiselle kyljelleen kasvot tätä kohti. Hän kohottautuu kyynärpäänsä varaan ja tapittaa unesta samealla katseella nukkuvaa noituria. Geraltin olemus on yhtä tuima kuin valveillakin, sen Jaskier on pannut merkille jo kauan sitten. Sen sijaan eräät asiat ovat valjenneet hänelle vasta sen jälkeen, kun he ensimmäisen kerran olivat nukahtaneet toistensa viereen. Geralt nukkuu usein ääneti, mutta erityisen syvässä unessa saattaa mutista jotain, usein siansaksaa tai yksittäisiä sanoja. Geralt ei myöskään ole hänen tavoin hellyydenkipeä, mutta unen sumentaman alitajuntansa ohjailemana toisinaan painautuu häntä vasten. Mitään tämä ei tietenkään kiusoiteltaessa myöntäisi, vaikka tiedostaisikin joskus heränneensä hänen kainalostaan.
Jaskier siirtää hennolla kosketuksella hiussuortuvia Geraltin kasvoilta ja miettii, millaisia unia tämä värähtelevien silmäluomiensa alla näkee. Onko noitureille suotukaan levollisia unia? Hän ei ole koskaan tullut kysyneeksi, vaikka ehkä pitäisi.
Jaskierin huulet painautuvat Geraltin hauikselle ja hän nuuhkii tämän tuoksua, johon sekoittuu häivä hikeä, ulkoilmaa ja hevosta. Tämän keho on lämmin etenkin nukkuessa, mutta lämpö ei ulotu tämän käsiin, jotka usein tuntuvat karheilta jääkalikoilta. Jaskier harkitsee suutelevansa Geraltin sormet lämpimiksi yhden kerrallaan, mutta sitä enemmän hän haluaa suoda tälle rikkoutumattoman levon.
Ikkunan raosta pilkottava kajo muuttuu hennon vaaleaksi hetki hetkeltä enemmän. Jaskier painaa poskensa Geraltin käsivarrelle, sulkee silmänsä ja hiljaa mielessään manaa yötä, jonka on luonnonlakien mukaisesti muututtava jälleen aamuksi. Yön tuoma vapaus ja vallattomuus eivät milloinkaan kestä tarpeeksi pitkään, perhana soikoon. Ehkä heillä on vielä tunti, kenties kaksi, ennen kuin jompikumpi heistä herää ensimmäisenä ja kirjoittamattomia sääntöjä noudattaen poistuu kamarista, ehkä hipaisee lempeästi sitä ennen. Jaskier melkeinpä toivoo, ettei väsymyksestään huolimatta nukahtaisi uudelleen, sillä Geraltin kosketus on karheudestaan huolimatta aina hellä. Samanlaista lempeyttä ei tämän kaltainen roihusydäminen ja hurjasilmäinen mies osoita noin vain.
Päiväsaikaan he eivät tapaa puhua niistä asioista, joita yhteisiin öihin on sisältynyt, eivätkä myöskään tulevista öistä. Usein Jaskierin mainitsemat puolivillaiset viekkaudet ohitetaan kulmien kurtistuksella tai kuivalla virneellä, eikä hän odotakaan muuta. He antavat toiveiden ja halujen puhua puolestaan, ja yöt antavat tilaisuuden kohdella ystävää eri tavalla kuin ystävää yleensä kohdellaan. Saattaa kulua viikkojakin, kunnes he jälleen viettäisivät yön yhdessä, mutta Jaskier on tyytyväinen. Oli ajankohta mikä hyvänsä, niin tapahtuisi joka tapauksessa.
Jaskier säpsähtää puoliunisena, kun Geralt kääntyy kyljelleen ja vetää hänet käsivartensa suojaan. Hiostava kuumuus hiipii takaisin, mutta Jaskier ei välitä. Hän kietoo sormensa Geraltin valkeisiin hiussuortuviin ja antautuu levolle, jota heille vielä suodaan.
