Herra Kissa (S)

[justy]

Nimi: Herra Kissa
Kirjoittaja: justy
Tyylilaji: Draama
Ikäraja: S
Yhteenveto: “Tohtori Pöllö, sairaansa saavun. Voitko parantaa massun?”

A/N: Kaarneen Pizzaperjantai-haasteessa valitsin täytteiksi jauhelihan, herkkusienet ja tomaatin. Nämä tarkoittivat draamatekstiä, joka sijoittuu syksyyn ja jossa vieraillaan metsässä. Tekstissä metsä ja syksy ovat jääneet vähän taka-alalle, mutta toivottavasti ne välittyvät ainakin tunnelmassa.

Tarinan inspiraationa toimi myös Anna Maria Roosin runo Tohtori Pöllö (suom. Kirsi Kunnas). Runo jäi pyörimään mieleeni ja halusin kirjoittaa sille jatkoa.




“Onko teillä aika varattuna?” Mustarastas kysyi.

Kissa hoippui puun juurelle ja istuutui. “Onko tohtori paikalla? Vointini on heikko.”

Mustarastas loikki lähemmäs ja katseli tulijaa. Laihan kissan valkoinen turkki oli rähjäinen ja sen vihreät silmät sameat.

“Tohtori Pöllö on sairaskäynnillä. Voitte odottaa täällä, jos haluatte.”

Kissa vilkaisi taakseen. Pimeys oli laskeutumassa, hän ei enää erottanut polkua puiden varjoista.

“Odotan tässä”, se sanoi ja asettui pitkäkseen puun juurelle.

***

“Herra Kissa?”

Kissa avasi silmänsä. Hetken hän uskoi olevansa kotona, lämpimällä viltillään. Sitten uni haihtui, vieden mukanaan lämmön ja kodin tuoksut.

“Herra Kissa?”

Kissa kohotti päätänsä. Tohtori Pöllö katseli häntä lehdettömältä oksalta. Tohtori oli vanhentunut viime käynnistä, ja Kissa arveli näkevänsä väsymystä tämän silmissä..

“Tohtori Pöllö, sairaansa saavun. Voitko parantaa massun?” Kissa kysyi. Hän yritti nousta jaloilleen, mutta huomasi voimien kadonneen. Oli kylmä, ja kodin tuoksut olivat vaihtuneet johonkin vieraaseen, pistävään hajuun.

Tohtori Pöllö levitti siipensä ja laskeutui alas Kissan viereen.

“Kauanko kipu kestänyt on?”

“Kolme päivää, tohtori kulta.”

“Ja mitenkäs massu kivun sai?”

“Sitä tietoa löydy ei multa.”

Pöllö räpytti silmiään hitaasti ja kallisteli päätänsä. “Valmistan teille unijuoman, herra Kissa. Se juokaa pohjaa myöten, niin jäävät kivut taaksenne.”

“Eikö ole muuta keinoa?” Kissa kysyi.

“Valitan, herra Kissa”, Pöllö vastasi. “Assistenttini tuo teille juoman pian.” Pöllö nyökkäsi ja kohosi sitten siivilleen.

Kissa painoi päänsä tassujen väliin. Kipu sykki mahassa. Jostain kivun takaa kissa kuitenkin tunsi tutun kosketuksen. Joku silitti hänen turkkiaan ja kuiski hänen korvaansa. Kissa ei erottanut sanoja, mutta tunsi olonsa rauhoittuvan.

“Oletko valmis?” Mustarastas kysyi. Se piteli pikaria, jossa oli tilkka maitoa. Kissa avasi vaivalloisesti suunsa raolleen ja Mustarastas kaatoi juoman sen kielelle.

Kissa sulki silmänsä. Silitykset tuntuivat nyt selvemmin. Kipu laimeni nopeasti ja Kissa tunsi unen tulevan. Viimeinen asia, mitä hän tässä maailmassa tunsi, oli lämpimät kyynelet turkillaan.

[sugared]

Vau, tämäpä oli yllättävä ja liikuttava lukukokemus! Nautin tästä kovasti, mutta huomaan, että mun on vaikea kuvailla tekstiä tai sen herättämiä ajatuksia, mikä ehkä kuvaa sitä, miten tehokkaasti tämä ylitti tyyli- ja genrerajoja sekä rikkoi odotuksia. Satumaiset elementit ja lastenlorumaiset loppusoinnut yhdistyivät Tohtori Pöllön armottomaan diagnoosiin ja lopun synkkään käänteeseen tavalla, joka on samaan aikaan ihastuttava ja hyytävä. Tykkään siitä, miten teksti jättää tilaa erilaisille tulkinnoille. Oliko kyse armosta, vai onko Tohtori Pöllö sellainen lääkäri, joka tarjoaa joka vaivaan samaa rohtoa? Oliko diagnoosikaan oikea? Entä jos Tohtori Pöllö onkin valelääkäri? Ja jos oikein pitkälle tulkinnoissa mennään, tämänhän voisi lukea vaikkapa kommenttina viime päivien mursugateen tai eutanasiakeskusteluun!

Kiitos kiehtovasta ja virkistävän erilaisesta lukukokemuksesta, joka sai mielikuvituksen liikkeelle!

[justy]

Kiitos kommentista sugared! Mukavaa että lukukokemus oli positiivinen. Minulla oli päässäni tälle todella vahva tunnelma, jota yritin saada sanoilsi, mutta oli vaikea lukea onaa tekstiä ja miettiä miten se välittyi lukijalle.

Ehkä joku päivä kirjoitan lisää tohtori Pöllöstä ja avaan sitä lautta hänen motiivejaan.

[Larjus]

Voii, olipa tää herttainen mutta loppua kohden sydäntäriipaiseva </3 Toi alkuperäinen runo ei oo mulle tuttu, enkä siksi tiedäkään, olisko sen pohjalta pitänyt osata varautua tämmöiseen loppuun, mutta joo, ihan en tota oottanut 😭 (Tuli kyllä sellainen fiilis, että pitää etsiä tuo runo käsiini jostain.)

Mulle tuli tuota loppua lukiessani mieleen, että olisko tässä todellisuudessa tapahtunutkin niin, että kissa onkin oikeasti eläinlääkärillä omistajan kanssa, ja niin huonossa kunnossa, että sen avuksi ei voida tehdä enää mitään 🤔 Silitykset, kuiskutukset ja lopun kyyneleet turkilla saivat mut ajattelemaan niin. Ja silloin mitään tohtori Pöllöä ei oliskaan, kuten ei Mustarastastakaan (tai ne olisivat vain jotain kissan versioita eläinlääkäristä/hoitajasta). Tässä on kyllä hyvin tilaa vaikka minkälaisille tulkinnoille, mikä on tosi kiva! Tykkäsin myös tämän jopa vähän semmoisesta lastensatu/lorumaisesta tyylistä, se toi mielenkiintoista kontrastia sisällön rinnalla.

[justy]

Kiitos kommentistasi, Larjus! Tulkintasi tapahtumista on lähellä sitä mitä yritin, mukava että se välittyi lukijalle. Alkuperäinen runo on julkaistu ainakin Pikku Pegasoksessa, ja se on tunnelmaltaan hyvin erilainen, ei ollenkaan synkkä tai surumielinen.