Nimi: Ja Kevät piti mykkäkoulua
Kirjoittaja: marieophelia
Ikäraja: S
Tyylilaji: kolmiodraamaraapale (200 sanaa)
Henkilöt: (Pohjolan) Talvi/ Kevät, Kevät/ Kesä, pilvet
A/N: Jätäthän kommenttisi! Ei mulla muuta.
// Nyt on -- nimittäin jatko-osa:
Syksy uneksi ihmeestä, S.
// Ja toinen:
Häiriintynyt Kevät K-15.
Ja Kevät piti mykkäkouluaVanha Talvi väistyi yleensä sopuisasti nauravan Kevään tieltä. Syrjästä ja vaitonaisena Talvi ihaili, kuinka Kevät sulatti mustuneet kinokset, kutsui muuttolinnut takaisin etelästä. Mutta silloin tällöin, ihan vain kiusallaan, Talvi valpastui ja lähetti vielä jonkin riehakkaan lumikuuron juuri puhjenneiden leskenlehtien varomattomaan niskaan, viipyi hetken kauemmin Kevään rinnalla. Vuorotellen he komentelivat pilviä, kiistelivät muka tosissaan siitä, sataisiko vettä vai lunta. Kevät nauroi, Talvi nauroi, mutta pilvet murjottivat: niitä kyllästytti alistua lempiväisten vuodenaikojen leikkeihin. Lopulta satoi räntää. Monta viikkoa satoi pelkkää räntää.
Vaikka Talvella meni vuosituhansia myöntää sitä edes itselleen, hän rakasti Kevättä.
”Muistatko silloin kerran, ei siitä ole kauaakaan, kun lähetit lumituiskun kiusakseni vielä toukokuussa?” Kevät muisteli.
Toki Talvi muisti. Silloin eräs ampiainen oli eksynyt pistämään häntä kesken sikeän unen. Totta kai Talvi oli raivostunut. Ampiainen toukokuussa ei voinut olla merkki muusta kuin, että Kevät vehtaili taas Kesän kanssa.
”Kuule”, Kevät kysyi. ”Voisitko tehdä ensin vuonna hieman lyhyemmän vuoron? Eikö sinulle jäänyt univelkoja edellisen jääkauden jäljiltä?”
Talven lumivalkeat sukat mustenivat. Kevät väitti, että hänellä ja Kesällä oli enemmän yhteistä.
”En ole niin vanha ja väsynyt kuin luulet”, Talvi murahti.
Kevään kauniit, odottavaiset kasvot synkkenivät. Monta päivää satoi jäätävää tihkua. Pilviä sapetti: Talvi oli kieltänyt niitä väistymästä auringon edestä. Ja Kevät piti mykkäkoulua.